Kun kaveri ammutaan vierestä, suden käytös muuttuu – susi halutaan opettaa pelkäämään ihmistä

Jaa kaverilleTilaa Seura
susi metsästys
Metsästys kohdistuu nyt kaikkiin laumoihin riippumatta siitä ovatko ne tehneet vahinkoa. © Kimmo Salminen/OM-arkisto
Suden kannanhoidolliselle metsästykselle on myönnetty 46 kaatolupaa. Mitä hyötyä metsästyksestä on, kun susi voi vaeltaa tuhansia kilometrejä?

Susilaumojen määrä Suomessa on kasvanut moninkertaiseksi kymmenen vuoden aikana, ja sudet ovat levittäytyneet koko maahan. Nyt kaadetaan yksittäisiä susia, jotta kokonaiset laumat oppisivat pelkäämään ihmistä.

Kannanhoidollisen metsästyksen (23.1.-23.2.2016) tarkoituksena on pitää laumat elinvoimaisina ja saada ne karttamaan ihmistä. Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston ylitarkastaja Jussi Laanikarin mukaan metsästys kohdistuu jokaiseen laumaan riippumatta siitä ovatko ne tehneet vahinkoa.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kartoista käy hyvin ilmi, että sudet ovat 25 viime vuoden aikana levittäytyneet itäisestä Suomesta muualle maahan.

”Edellinen hoitosuunnitelma oli vuodelta 2005 jolloin susia oli lähinnä itärajan tuntumassa. Laumoja ei ollut kymmentäkään, ja nyt niitä on 35 tai enemmän.”

Kun kavereita kuolee, käytös muuttuu

Laanikarin mukaan susien lukumäärästä kannattaa mieluummin puhua laumojen määränä kuin yksilöiden määränä.

”Yhtään laumaa ei poisteta, vaan metsästys kohdistetaan jokaiseen laumaan. Tämä kasvattaa lauman sosiaalista painetta ja pitää sudet ihmisarkoina. Susi on viisas eläin. Kun se huomaa, että kavereita kuolee ympäriltä ja ihminen on uhka, sen käyttäytyminen muuttuu.  Sama pätee kaikilla eläinlajeilla. Henkiin jäävät ne jotka osaavat parhaiten vältellä ihmistä. Jos ammut tontiltasi muutaman variksen, muut oppivat ettei tontille kannata tulla.”

Vuosina 2015-2016 kokeiltavia kannanhoidollisia kaatolupia myönnettiin viime vuonna 17. Suurin osa kaadetuista susista oli seuduilta, joilla tapahtuu suurin osa susien aiheuttamista koiravahingoista. Tämän vuoden kannanhoidollisista kaadoista Suomen riistakeskus on julkaissut jatkuvasti päivitettävän kartan. Kuluvalle kaudelle kaatolupia on 46 sudelle, joista 26.1.2016 mennessä oli kaadettu 19.

Koiravahinkoja eniten Kainuussa

”Koiravahinkoja tapahtuu siellä, missä on paljon susia. Kainuu on Suomen susihautomo, jossa on tihein susikanta. Vastaavasti Kainuussa on paljon metsästäjiä, heidän koiriaan ja erämaita.”

Susilauman biologiaan kuuluu, että kun pentue syntyy, ne lähtevät etsimään omaa reviiriä viimeistään seuraavana kesänä. Alueen susikanta ei välttämättä kasva, vaan nuoret sudet etsivät oman reviirin.

”Susi tappaa koiran kahdesta syystä. Se hoitaa reviiriään poistamalla kilpailijan, jollaiseksi voidaan katsoa  laumaan kuulumaton susi tai koira.  Toinen syy on helppo ravinto. Jotkut sudet tai laumat saattavat erikoistua koiriin. Tämä riippuu ravintotilanteessa. Lounais-Suomessa sudet ovat tappaneet vain vähän koiria, koska siellä on vahva peurakanta.”

Venäjän raja vuotaa ja poroalueella ammutaan

Kannanhoidollinen sudenmetsästys herättää kysymyksiä. Tarkoitus on vaikuttaa laumojen liikkeisiin ja hakeutumiseen ihmisasutuksen läheisyyteen, mutta susi on eläin, joka liikkuu pitkiä matkoja.

”Ei meillä ole mitään tarvetta siirrellä, koska susi menee omin jaloin. Gps-pannoilla mitattiin suden tehneen tuhannen kilometrin lenkin. Se lähti liikkeelle Kainuusta, kiersi Kirkkonummen kautta lounaisrannikkoa ylös Oulun paikkeille. Pohjanmaalta se löysi oman reviirinsä, ehkä kumppanin. Toinen susi lähti etelä-Norjasta, tuli Suomeen käsivarren Lapissa ja jatkoi Venäjälle. Ne ovat melkoisia matkoja”, Laanikari sanoo.

Venäjän puolelta susia houkuttelee Suomeen suurempi saaliseläinten määrä. Suomen Lapin poronhoitoalueet taas ovat sudelle kuin täpötäysi pitopöytä. Vastaavasti Lapissa sudet pääsevät helpommin hengestään, sillä poronhoitoalueet on rajattu kannanhoidollisen sudenmetsästyksen ulkopuolelle, ja kaatolupia myönnetään vahinkoperusteisesti. Poronhoitoalueen susien tilanne on sikälikin erilainen kuin etelässä, että pieni määrä petoja pystyy aiheuttamaan suuren määrän vahinkoa.

Iso vai pieni määrä lupia?

Kannanhoidollisen sudenmetsästyksen kaksivuotisella kokeilulla halutaan Laanikarin mukaan selvittää, tekeekö laumoihin kohdistuva metsästys susista ihmisarempia kuin nyt.

”Toinen selvitettävä asia on, muuttuuko ihmisten suhtautuminen susiin, kun niitä metsästetään. Osa ihmisistä pitää tämän vuoden 46 suden kaatokiintiötä aivan liian pienenä. Toisaalta luontojärjestöt sanovat, että se on käsittämättömän suuri, eikä kannanhoidollista metsästystä pitäisi sallia.”

Susialueilla asuvilta ihmisiltä saadun palautteen Laanikari kertoo olleen positiivista. Itärajan tuntumassa ihmisten ja susien välinen konflikti keskittyy menetettyihin koiriin.

”Ne ovat perheenjäseniä, ja kouluttamiseen on pantu paljon rahaa ja vaivaa. Voi olla alueita, joille ei koiraa uskalla päästää. Nähdäkseni Itä-Suomessa on vuosikymmenten aikana totuttu karhuihin, susiin ja ilveksiin. Lounais-Suomessa taas herättää enemmän pelkoa se, että sudet ovat liikkuneet hyvin lähellä asutusta. Itä-Suomessa tämä ei ole ongelma, vaan koiravahingot.”

Sosiaalisessa mediassa on Laanikarin mukaan esitetty epäilyjä, että kannanhoidollinen sudenmetsästys ei tule jäämään kokeiluksi, vaan jatkuu.

”Tilannetta ei ole mitenkään lyöty lukkoon. Syksyllä katsomme, oliko kokeilulla vaikutusta susivahinkoihin ja ihmisten asenteisiin. Sen perusteella arvioidaan, jatketaanko kokeilua vai ei. Jatko edellyttää, että susikanta ei romahda ja laumat ovat elinvoimaisia.”

X