Kenttätutkimus oli käydä kohtaloksi – Nelimetrinen kuristajakäärme yritti syödä nukkuvan käärmetutkijan
Käärmetutkija Lee-Ann Mears heräsi ja tunsi jo hampaat reidessään, minkä jälkeen kuristajakäärme alkoi välittömästi kiertyä tutkijan ympärille.
Valtava kuristajakäärme oli yllättää kohtalokkaasti.käärmetutkijan.
Tieteellisten sarjojen julkaisuista voi harvoin sanoa, että ne ovat hiuksia nostattavan jännittäviä. Poikkeuksen tekee kuitenkin tuoreessa Austral Ecology -sarjassa julkaistu artikkeli, jossa kerrotaan australialaistapauksesta, kuinka lähes nelimetrinen kuristajakäärme ametistipyton hyökkäsi yöllä käärmetutkijan kimppuun aikomuksenaan syödä tämä.
Kuristajakäärme iski hampaansa reiteen
Käärmeen hyökkäys tapahtui maaliskuussa 2014 kello 2.38 alueella, jossa käärmetutkijat tekivät kenttätutkimusta.
Käärmetutkija Lee-Ann Mears tunsi hampaat reidessään, minkä jälkeen pyton alkoi välittömästi kiertyä tutkijan ympärille. Mears sai kieputettua itsensä vapaaksi ja onnistui sulkemaan käärmeen keittiöön.
Hyökännyt pyton oli yksi juuri niistä käärmeistä, jonka tutkijat olivat varustaneet radiolähettimillä, ja jonka liikkeitä oli seurattu edellisenä päivänä. Sen tiedettiin olevan Mearsin kodin lähellä ja piilossa merenrannalla olevan kontin alla.
Kuristajakäärme pysytteli niin visusti piilossa, ettei sitä voitu siirtää pois.
Koska Mearsin talossa oli kaksi pientä lasta, ja pyton oli melko suuri, tutkijat päättivät, että lasten ovet ja ikkunat on suljettava yöksi varotoimena. Mears sen sijaan jätti makuuhuoneensa oven auki, koska yö oli tukahduttavan kuuma. Pyton oli ilmeisesti luikerrellut ovesta sisään.
Ametistipyton palasi ja söi 25-kiloisen koiran
Hyökkäystä seuraavana päivänä tutkijat siirsivät ametistipytonin noin kahdensadan metrin päähän, minkä jälkeen se pysyi pitkään poissa.
Tammikuussa 2015 se kuitenkin teki jälleen öisen hyökkäyksen Mearsin kotiin, uhrina tällä kertaa 25 kiloa painava koira. Pyton onnistui kuristamaan koiran tajuttomaksi, mutta koira selvisi hengissä. Tämän jälkeen käärme siirrettiin turvallisen välimatkan päähän.
Erehtyikö käärme tutkijan koosta?
Se tosiasia, että käärme kiertyi Mearsin ympärille tarkoittaa, että se oli saalistamassa. Tutkijoiden mukaan tämä onkin tapauksen suurin arvoitus. Jos kyseessä olisi ollut 35 kiloa painava anakonda, saalistuskäyttäytyminen olisi ymmärrettävää, koska se kykenee kuristamaan ja nielemäänkin keskikokoisen ihmisen.
Alle viisi kiloa painavalle ametistipytonille 64 kiloa painava käärmetutkija sen sijaan olisi ollut aivan liian suuri pala.
Tutkijoiden mukaan suurimmat ametistipytonit kykenisivät syömään lapsia ja Australiasta on dokumentoitu kaksi tapausta, jossa ametistipyton on hyökännyt lasten kimppuun. Lisäksi ametistipytoneita on usein havaittu itsensä kokoisten tai itseään suurempien saaliiden kimpussa.
Tutkijat ovat tietoisia ainakin 18 tapauksesta, joissa ametistipyton on koettanut niellä ylisuurta saalista, ja ainakin kaksi tapausta johti käärmeen kuolemaan.
Tutkijat pohtivat, että käärmeet saattavat yksinkertaisesti erehtyä saaliseläimen koosta. Käärme saattaa esimerkiksi luulla, että nukkuvan tutkijan jalka on saaliseläin, koska se ei hahmota liikkumattoman kohteen ääriviivoja – ja huomaa erehdyksensä vasta kun ihminen havahtuu hereille.
Snorklaavat mummot paljastivat, että myrkyllinen merikäärme ei ollutkaan niin harvinainen kuin oli luultu. © Claire Goiran/UNC