Kesäaika lisää sydänkohtauksia – mistä se johtuu?

Jaa artikkeli
"Kuu kiurusta kesää" kertoo suven odotuksesta.
Suomeen kesäaika rantautui yhtenä viimeisimmistä maista Euroopassa. Sen pysyvyyden takaa nyt erityinen EU-direktiivi. © Sampo Korhonen/Otavamedia
100-vuotiaan kesäajan juuret ovat ensimmäisessä maailmansodassa: sotataloudet yrittivät säästää hiiltä.

Sunnuntaina 30. huhtikuuta 1916 Saksan ja Itävalta-Unkarin sotilaat saivat ylimääräistä ajateltavaa. Ensimmäinen maailmansota oli kestänyt puolitoista vuotta. Taistelut olivat aiheuttaneet paitsi inhimillisen katastrofin myös pulan hiilestä.

Saksassa ja Itävalta-Unkarissa päätettiin kokeilla uutta keinoa säästää kallisarvoista energianlähdettä. Kun kesä lähestyi ja päivät pitenivät, kelloja päätettiin siirtää tunnilla eteenpäin.

Uudistuksella ihmisiä usutettiin aloittamaan päivänsä aikaisemmin. Kun luonnonvaloa hyödynnettiin tehokkaammin, energiaa syövää keinovaloa tarvittiin vähemmän. Samalla säästyi hiiltä.

Ensi kerran kelloja käännettiin tunnilla eteenpäin Saksassa ja Itävalta-Unkarissa huhtikuisena sunnuntaina, josta tulee tänä keväänä kuluneeksi sata vuotta.

Idea on kuitenkin vielä vanhempi.

Kesäaika – poikkeusajan ilmiö

Brittiläinen hyönteistutkija George Hudson (1867–1946) muutti Uuteen-Seelantiin vuonna 1881 ja hankki elantonsa postitoimistossa. Hyönteisille hän saattoi omistautua vasta iltapäivällä.

Jatkuva pula valoisista tunneista kismitti Hudsonia. Lokakuun 16. vuonna 1895 Hudson kirjoitti kirjeen Wellingtonin filosofiselle seuralle ja esitti kellonajan aikaistamisesta kahdella tunnilla. Kyseessä oli ilmeisesti ensimmäinen vakava esitys kesäaikaan siirtymisestä.

Vaikka herraseurassa Hudsonin ajatukselle lähinnä naureskeltiin, ajatus jäi kuitenkin kytemään parlamentaarikko T.K. Sideyn mieleen. Myöhemmin oikeusministeriksi nousseen Sideyn aloitteesta Uusi-Seelanti siirsi kelloja tunnilla kesäaikaan, mutta vasta vuonna 1927.

Kesä- ja talviajan erottelun mielekkyydestä oli keskusteltu myös Britanniassa jo 1800-luvun lopulla. Ideaa kannatti myös nuori Winston Churchill.

”Jos lainaamme tunnin yöltä huhtikuussa, saamme sen kultaisten korkojen kera viisi kuukautta myöhemmin”, tuleva pääministeri maalaili.

Churchillin visio toteutui vasta sotavuonna 1916 vihollisen esimerkin kannustamana. Brittien vanavedessä myös moni sen liittolaisista aikaisti kellojaan päivien pidetessä.

Kesä-ajan ensimmäisissä soveltajamaissa se miellettiin sota-ajan poikkeustoimeksi. Sodan jälkeen kesä- ja talviajan erottelusta useimmiten luovuttiin. Seuraava kesäaikabuumi nähtiin toiseen maailmansodan sotijamaissa, joista moni jälleen lopetti kellojen kääntelyn rauhan tultua.

Kesäajan asemaa kriisiajan säästötoimena alleviivasi 1970-luvun öljykriisi, joka sai Keski-Euroopan maat ottamaan sen pysyvästi käyttöön.

Kaupunkilaishömpötystä

Suomessa kesäajan käyttöönottoa pohdittiin ensimmäistä kertaa vuonna 1922. Kansainliitto kartoitti Euroopan maiden kiinnostusta tehdä kellojen siirtelystä pysyvä järjestely. Suomessa asiaan ottivat kantaa useat ministeriöt.

Maatalousministeriön alainen Meteorologinen toimikunta epäili Pohjolan pitkien kesäöiden pitävän muutoksen energiansäästöhyödyt olemattomina. Toimikunta kuitenkin uskoi aikaistuksen olevan päivänsä aikaisin aloittavan maaseutuväestön mieleen.

Suurin huoli oli kuitenkin se, ettei Suomi putoa ”muun sivistyneen maailman” kelkasta. Jos muut siirtyvät kesäaikaan, Suomenkin täytyy niin tehdä, toimikunta kiteytti.

Postista ja lennätintoiminnoista vastanneiden ministeriöiden silmissä muutos oli aikataulut sotkevaa myrkkyä. Merenkulkuhallitus kuittasi uudistuksen kaupunkilaisten yhä myöhäisemmäksi käyvää elämänrytmiä matkivaksi hömpötykseksi.

Lausuntokierroksen sato oli niin penseä, ettei hallitus vienyt kesäaikaa edes eduskunnan käsiteltäväksi. Myöhemmin huomattiin, että ratkaisu oli kaukaa viisas.

Orimattila kapinoi

Suomen ensimmäinen kesäaikakokeilu vuonna 1942 päättyi vastalauseiden myrskyyn.

Orimattilassa paikalliset maanviljelijät nousivat kapinaan kellojen siirtämistä vastaan. Pitäjästä ilmoitettiin ykskantaan, ettei kellonaikaan enää kajota.

Kesäaika ärsytti varsinkin maanviljelijöitä. Karjan sisäisen kellon ja ihmisen luoman aikataulujumpan yhteensovittaminen aiheutti päänvaivaa.

Hanke haudattiin pikavauhtia.

Voittoisa paluu tapahtui vuonna 1981, kun kesäaika otettiin käyttöön yhtenä viimeisistä Euroopan maista.

Maailmalla kellojen siirtäminen on lähinnä eurooppalainen ja pohjoisamerikkalainen käytäntö, joka koskee noin 1,6 miljardia ihmistä.

Kesäajan mielekkyydestä käyty keskustelu ei ole koskaan tyrehtynyt. Alkuperäisestä energiansäästöstä ei ole selkää näyttöä. Tekniikan kehitys on vähentänyt valaisuun tarvittavaa energiaa.

Ruuhkaa sydänosastolla

Kellojen siirtelyn vaikutukset näkyvät terveystilastoissa.

”Saksassa, Ruotsissa, Kroatiassa ja Suomessa tehdyissä hoitoon hakeutumista kuvaavissa tutkimuksissa on havaittu, että akuuttien sydäninfarktien määrä lisääntyy kesäaikaa siirtymistä seuraavalla viikolla. Monissa tutkimuksissa infarktipotilaiden määrä vastaavasti vähenee kun kelloja siirretään syksyllä tunnilla eteenpäin”, kertoo tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Hänestä muutoksiin hitaasti reagoivaa biologista kelloa on turha sotkea viisareita kääntelemällä.

”Nopea aikataulun muutos rasittaa sydäntä ja verisuonia. Ilmiö on havaittu myös vuorotyöntekijöiden terveysoireista.”

Kansalaisaloite

Partonen on yksi kesäajasta luopumista vaativan kansalaisaloitteen vastuuhenkilöistä. Kansalaisaloitteella on nyt noin puolet eduskuntakäsittelyyn vaaditusta 50 000 allekirjoituksesta.

Kesäaikapäätös ei kuitenkaan ole eduskunnan käsissä.

Nykyään Suomea sitoo kesäaikaan vuonna 2001 laadittu EU-direktiivi: Kaikissa EU-maissa siirrytään kesäaikaan maaliskuun viimeisenä sunnuntain ja palataan syysaikaan lokakuun viimeisenä sunnuntaina.

”Suomi ei voi omalla päätöksellään luopua EU-direktiivillä harmonisoidusta kellojen siirtämisestä. Tarvitaan uusi direktiivi, jotta nykyinen saadaan kumottua”, kesäaikajärjestelyä vastustava europarlamentaarikko Heidi Hautala (vihr) kertoo.

Kellojen siirtämisen tarpeellisuudesta keskusteltiin Europarlamentissa viime vuonna. Hautalan mukaan ryhmärajat ylittävä ”laaja enemmistö” kannattaa kellojen siirtämistä.

Lokakuussa 2015 mepit saivat parlamentin täysistunnossa kysellä asiasta Euroopan komissiolta. Liikenteestä vastaavan EU-komissaari Violeta Bulcin mukaan komissiolla ei ole nyt aikomusta kajota kesäaikaan.

”Jos uutta näyttöä ilmenee, ja saamme nykyistä systemaattisemman esityksen asiasta, olemme valmiita harkitsemaan kantaamme uudestaan.”

X