Kuolleen isän reisiluusta syntyi ase – Tikari toi lähitaisteluihin myös esi-isien voiman
Uskottiin, että luutikariin sisältyi esi-isien voimaa. Luut olivat arvokkaita, ja niitä piti suojella rikkoutumiselta.
”Ei näistä linnunluista ole mihinkään. Jos haluamme tappaa, tarvitsemme parempaa materiaalia.”
Tällainen keskustelu saatettiin käydä Papua-Uudessa-Guineassa, jossa miehet kantoivat aina mukanaan terävää tikaria. Tikareita käytettiin lähitaistelussa tappamistarkoituksessa.
Kuolleen isän reisiluusta
Useimmat saaren tikarit on valmistettu kasuaarilinnun luista, mutta jotkut on tehty ihmisen reisiluusta. Reisiluu otettiin yleensä kuolleelta isältä.
Kun Dartmouthin yliopiston tutkijat tarkastelivat tikareita, he huomasivat, että ihmisluusta tehdyt tikarit olivat erimuotoisia kuin linnunluusta tehdyt. Linnunluutikarit olivat litteähköjä, reisiluutikarit puolestaan teräviä ja kaarevia.
Kun tutkijat altistivat tikarit mekaanisiin testeihin, he havaitsivat, että muotoilunsa ansiosta ihmisluista tehdyt tikarit olivat yli 30 prosenttia vahvempia – vaikka rakenteellisia eroja luussa on vain vähän.
Ihmisillä oli siis satoja vuosia sitten hyvä käsitys siitä, miten materiaalista rakennetaan entistä lujempia.
Uskomuksissa taikauskoa
Papua-Uuden-Guinean asukkailla oli ihmisluun muotoiluun syvälliset syynsä.
Koska luu oli peräisin kuolleelta isältä, uskottiin, että siihen sisältyi esi-isien voimaa. Luut olivat arvokkaita, ja niitä piti suojella rikkoutumiselta. Uskottiin, että jos tikarin pää katkesi, voima virtasi siitä pois ja siitä tuli arvoton.