Näin maanviljelijä Rauno Mikkonen suojelee kuovin pesiä pelloillaan: ”Pesämerkki ei saa olla liian näkyvä – muuten varislinnut löytävät munat”
Kuovi on Suomen suurin kahlaaja, jolle suuret munat ja poikasten laiminlyönti kuuluvat asiaan.
Rauno Mikkonen osasi kokemuksesta epäillä, että pellolla on kuovin pesä.
Punainen traktori pysähtyy niin varovasti kuin vain monen tonnin painoinen vekotin voi. Sen edestä pellolta on pompannut lentoon suurehko ruskea lintu, jolla on silmiinpistävän pitkä ja käyrä nokka.
”Kuuu-vi -huutosarjan ohella nokka on kuovin paras tuntomerkki”, sanoo Rantasalmen Tuusmäessä ikänsä asunut maanviljelijä Rauno Mikkonen.
Hän on seuraillut peltolintujen elämää pikkupojasta eli 1960-luvulta lähtien.
”Tuolloin kuoveja pesi monella peltolohkolla ihan tässä meidän kotitalon ympärillä.”
Puolessa vuosisadassa maailma ja maatalous ovat muuttuneet monella tavalla. Samalla Suomen kuovikanta on puolittunut silloisesta 100 000 parista.
Valtakunnallisten linnustoseurantojen mukaan kato on ollut kovinta Etelä- ja Lounais-Suomessa.
Rauno Mikkonen painaa pajukepin kuovin pesän viereen, jottei murskaisi munia tuhansia kiloja painavalla traktorillaan. © Jere Malinen
Pajuvitsaksia peltoon kuovin pesille
Maanviljelijä Mikkosesta tuli tilan isäntä 1980-luvulla. Alusta asti hän on ollut luonnon puolella. Pelloilla on saanut olla kiviraunioita, niittyjä, ketoja ja pusikoiden reunustamia avo-ojia. Vesilinnuille hän on perustanut kotilammelle kosteikon.
Traktorin pysäyttäminen kesken toukotöiden kuuluu samaan luonnon huomioimisen kategoriaan. Mikkonen epäilee kokemuksesta, että pellolla on kuovin pesä.
Hän hyppää hytistä alas, löytää nopeasti etsimänsä ja painaa pesäkuopan viereen pajukepin. Traktorin kopissa niitä on aina vitsas valmiina.
”Pesämerkki ei saa olla liian näkyvä. Muuten varislinnut löytävät munat”, Mikkonen sanoo yli 30 vuoden pesänmerkintäkokemuksella.
Vitsa on kuitenkin riittävä varoitus pellolle myöhemmin toukokuussa kylvötöihin tulevalle naapurin isäntä Jari Kärkkäiselle.
”Hän tietää kiertää kepit. Siinä on joko linnunpesä tai iso maakivi.”
Kuovin isossa munassa mahtuu kasvamaan
Tänä keväänä Rauno Mikkonen löysi 40 hehtaarin peltoalalta vain kaksi kuovinpesää. Se on huonoin saldo vuosiin.
Aikoinaan parhaimpina keväinä hän laskeskelee löytäneensä samalta alalta kuusi kuovinpesää.
”Plus töyhtöhyypän pesät päälle, joita on nykyään huomattavasti enemmän.”
Kahden eri lajin munapesät tunnistaa helposti toisistaan, vaikka emolintua ei näkisikään.
Suomen suurin kahlaajalintu kuovi on kanaa pienempi, mutta munat sillä ovat huomattavasti suuremmat.
Biologiassa sellaisia lintuja kutsutaan pesäjättöisiksi.
”Tuosta kun poikanen kuoriutuu, se on heti valmis juoksemaan maailmaan”, Mikkonen nauraa.
Tilavassa munassa sillä on ollut aikaa ja tilaa kehittyä varsin omatoimiseksi linnunpojaksi.
Elämänsä ensipäivistä lähtien pesäjättöiset linnunpojat pystyvät ruokailemaan omatoimisesti. Emoilta ne kaipaavat eniten lämpöä, suojaa ja opastusta.
Kuovi munii neljä vihreänruskeata munaa huhti-toukokuussa. © Jere Malinen
Marskin-päivän poikanen
Tämän kesän ensimmäiset kuovinpojat Mikkonen näki pihapellollaan Mannerheimin syntymäpäivänä.
”Kevät oli myöhässä. Tavallisesti poikasia näkee jo toukokuun jälkipuoliskolla. Nyt meni kesäkuun alkuun.”
Kylätien yli piipertäneestä nyrkinkokoisesta karvapallosta tuli maanviljelijälle hyvä meili.
”Se palkitsee. Tietää auttaneensa luontoa, kun on malttanut kierrellä traktorilla kuovinpesiä.”
Rauno Mikkonen ei tunne ensimmäistäkään maanviljelijää, joka ajaisi peltotöissä tahallaan eläinten päälle.
”Aina niitä ei yksinkertaisesti vain huomaa ajoissa.”
Koneiden alta pelastuvia poikasia uhkaavat peto- ja varislinnut sekä ketut, kissat ja supikoirat. Varttuvan jälkikasvun vartiointi lankeaa kuoviperheessä koiraalle.
Juhannuksen tienoilla naaraskuovit kuuluttavat pelloilla haikeita hyvästejään ja suuntaavat muutolle kohti Keski-Eurooppaa.
Työnsä tehtyään koiraat seuraavat kuukauden päästä perässä.
