Varisten ja korppien äly hämmästyttää – Lintujen aivot vei tutkijat niiden taiteellisten, musikaalisten, sosiaalisten ja älyllisten kykyjen pariin

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Remarkable Australian bird that builds incredible bowers to impress the female. © Imogen Warren
Remarkable Australian bird that builds incredible bowers to impress the female. © Imogen Warren
Kidnappaus, kätkemisleikki, huijausyritys, kosintapalatsi, pyrotekniset kokeilut. Tähän kaikkeen pystyvät tutkimuksen mukaan linnut, nuo taivaan multitalentit, joiden aivot ovat osoittautuneet todellisiksi tilaihmeiksi.

Katsokaa taivaan lintuja, kehotetaan jo Raamatussa – ja todetaan heti perään, että vaikkeivat nämä pikku otukset kylvä tai kerää ruokaansa, jopa niistä pidetään huolta. Samaan tapaan, hieman vähätellen, linnuista on ajateltu läpi vuosisatojen. Ne on mielletty vaatimattomiksi mutta vapaiksi, yksinkertaisuuden ja rauhan tyyniksi symboleiksi.

Mutta ovatko linnut tosiaan sellaisia? Yhdysvaltalaisen tietokirjailija Jennifer Ackermanin mielestä eivät todellakaan ole.

Hänen alkuvuodesta suomeksi ilmestyneessä teoksessaan, Lintujen ihmeellinen elämä (Atena), perehdytään siivekkäiden hyvinkin monimutkaisiin käyttäytymismalleihin. Sellaisiin, jotka tieteessä on lähes viime vuosikymmeniin saakka sivuutettu lähinnä poikkeamina.

”Meillä on pitkään ollut virheellistä tietoa lintujen aivojen anatomiasta, ja se on muokannut käsitystämme linnuista melko yksinkertaisina otuksina. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tiedemiehet ovat kuitenkin tutkineet niitä lisää ja oivaltaneet muun muassa sen, että älykkäissä aivoissa neuronien tiheys on ratkaiseva. Vaikka lintujen aivot ovat pienet, niissä on tiheästi hermosoluja”, Jennifer Ackerman kertoo.

Hän ottaa esimerkiksi papukaijat, joiden aivoissa on hermosoluja jopa neljä kertaa enemmän kuin samankokoisen nisäkkään aivoissa.

”Lintujen aivot ovat suorastaan supertehokkaita tilaihmeitä. Tämän oivallettuaan tutkijat ovat voineet tarkentaa katseensa lintujen kykyihin ja löytävät siksi jatkuvasti lisää merkkejä lintujen taiteellisista, musikaalisista, sosiaalisista ja älyllisistä kyvyistä.”

Älykkyydestä paljastuu lisää taitoja ja strategioita

Meistä jokaisen pitäisi Jennifer Ackermanin mielestä katsella lintuja uusin silmin – tai ainakin uusin kiikarein.

Tuoreet löydöt lintujen älykkyydestä ovat paljastaneet lintujen ruoanhankinnan, kommunikoinnin, poikasten kasvatuksen ja ylipäätänsä hengissä selviytymisen taustalta löytyvät sellaisia taitoja ja strategioita, joita ennen katsottiin olevan vain ihmisillä. Niin vaikkapa leikki, epäitsekkyys – kuin myös petokset, huijaaminen, manipulointi, jopa kidnappaukset – ovat mahdollisia myös silmiemme yläpuolella.

Ackerman antaa esimerkkejä:

”Yksi lintulaji on vahvasti koukussa pelaamiseen, toinen taas tekee yhteistyötä ihmisen kanssa, mutta loisii julmasti toista lajia. On lintuja, jotka rakentavat äänimuureja pitääkseen tunkeilijat loitolla, ja lintuja, jotka kutsuvat leikkitovereita erityisellä kutsuäänellä – ja ovat ehkä samalla ratkaisseet oman leikinhalumme salaisuuden.”

Teoksessaan Ackerman päätyi käsittelemään lintujen laulua, työtä, leikkiä, rakkautta ja vanhemmuutta. Tutkimuksiin perehtymisen lisäksi hän kävi tutustumassa useiden tutkijoiden työhön ja pääsi näin itsekin tarkkailemaan lähietäisyydeltä lintujen käyttäytymistä.

”Olen muun muassa nähnyt, kuinka 007-niminen uudenkaledonianvaris ratkaisi kahdeksanvaiheisen tehtäväpelin, jossa hänen oli käytettävä aina yhtä työkalua toisen työkalun hankkimiseksi. 007 ratkaisi ihmiskaimansa tavoin tehtävän rutiinilla, hieman alle kahdessa minuutissa.”

Uudenkaledonianvaris on ihmisen lisäksi ainoa laji, joka osaa valmistaa ja käyttää koukkutyökaluiksi pieniä tikkuja, joiden päässä on koukku. Ne valmistavat myös kairapalmun piikikkäistä lehdistä taidokkaita työkaluja, joiden avulla voi tarrata kiinni toukkiin.

”Tämänkaltainen työ vaatii monia vaiheita. Ja myös sen, että linnulla on kuva lopputuloksesta päässään, ennen kuin se aloittaa työkalun tekemisen.”

Eivätkä nämä varikset ole ainoita työkalujen käyttäjiä, Jennifer Ackerman muistuttaa, vaikka ovatkin siinä lintumaailman taitavimpia.

”Vaikkapa haikarat kaikkialla maailmassa ovat oppineet saalistamaan syöttien avulla. Ne osaavat narrata kärsivällisesti kalaa asettelemalla huolellisesti lehtiä ja erilaisia hyönteisiä veden pinnalle.”

Uudenkaledonianvaris on taitava nikkaroimaan ja osaa käyttää pieniä tikkuja työkaluina. © Mary Evans Picture Library

Uudenkaledonianvaris on taitava nikkaroimaan ja osaa käyttää pieniä tikkuja työkaluina. © Mary Evans Picture Library

Koristeellinen kosioshow

Linnuista ehkä suurimman vaikutuksen Jennifer Ackermaniin ovat tehneet Australiassa asustavat lavastajalinnut. Koiraspuoleiset lavastajalinnut kun vokottelevat naaraita hyvin erikoisilla, koristeellisilla, vain soidintouhuihin rakennetuilla pesillä.

”Niissä saattaa olla todella taidokkaasti muotoiltuja holvikäytäviä, jopa valeperspektiivejä. Linnut koristelevat pesät löytämillään esineillä, kuten lasinpaloilla, näkinkengillä tai luunsiruilla, jotka he järjestävät hyvin luovasti. Eräs ornitologi laski löytäneensä yksittäisen lavastajan kokoelmasta perät 1 300 luuta, joten siinä on ollut somistamista. Toinen lavastajalintu puolestaan rakensi pesänsä lähelle lasimaalarin kotia. Huikeasti kimalteleva, pienenpienillä lasimaalauksilla sisustettu pesä, jossa värilasin palaset oli vielä lajiteltu värin mukaan ja aseteltu mosaiikin tavoin, oli todellinen näky.”

Itse soidinnäytös on myös ihan omanalaisensa show, jonka pitäisi lopullisesti hurmata naaras. Usein koiras nappaa siinä nokkaansa jonkin haalimansa koristeen ja kuljettaa sen esiintymislavansa poikki ennen kuin käy hakemassa uuden koristeen. Tärkeintä on saada aikaan efektejä, koristeiden välähdyksiä, näyttävyyttä, kuin parhaassa laivashow’ssa konsanaan.

Mutta miten tämä kaikki vaivannäkö tehoaa? Ackermanin mukaan aika huonosti. Vain osa vaivalla nähdyistä esityksistä huipentuu paritteluun. Naaras saattaa rampata siis useammassa pesässä kuin asuntonäytöissä konsanaan.

Mikä sitten ratkaisee, mikä hurmaa lopulta empivän naaraan, että laji ei kuole sukupuuttoon?

”Siihen tuntuu tutkijoiden mukaan vaikuttavan moni seikka: niin esityksen herkkyys ja näyttävyys kuin itse rakennelma, sen seinien symmetria, koristeiden määrä ja laatu. ”

Ackerman uskoo, että naaraan kriteerinä on löytää koiraasta jokin piirre, tai piirteitä, joka mahdollistaa kaiken tämän.

”Luultavasti kyse on koiraan taktisen strategian arvioinnista, joka on tietysti merkki sen älystä. Ja sitähän tämänkaltaisen rakennelman ja esityksen suunnittelu todella vaatii.”

Lavastajalintu on tunnettu luovuudestaan varsinkin pesänrakennus­puuhissa. © Iain Stych

Lavastajalintu on tunnettu luovuudestaan varsinkin pesänrakennus­puuhissa. © Iain Stych

Lintujen aivot mahdollistavat sodan, leikin ja tuhopoltot

Linnut ovat siis työteliäitä ja nokkelia – ja kykenevät vaikkapa strategisiin taisteluihin, joissa ei todellakaan ole kyse hetken päähänpistoista. Jotkut tekniikat vaativat tiukkaa laumakuria ja suunnitelmallisuutta, toiset taas ovat pikemminkin kuin jostakin rajusta sissisodankäynnistä sovellettuja muunnoksia.

Mustavarikset saattavat kaapata toisten varisten lentoharjoituksia tekeviä poikasia, lokit taas ovat liittäneen ahdisteluunsa epämiellyttävän lisäpiirteen, sillä ne osaavat oksentaa pedon päälle. Räkättirastasparvet käyttävät puolestaan peräpäätään aseenaan, kun ne tulittavat pedon päälle ulosteita niin runsaasti, että uhkaajan matka vaikeutuu.

Ja ehkä yksi erikoisimpia Jennifer Ackermanin kohtaamia strategioita on eräiden petolintujen tapa pyydystää syötävää syttymällä maastopaloja. Tuli kun ajaa saaliseläimet pakoon tiheiköstä, lähemmäksi lintujen nälkäisiä nokkia.

”On havaintoja, että ainakin kolme Pohjois-Australian petolintulajia tekisi näin. Ne siis lentävät tulenlieskoihin, poimivat sieltä kyteviä keppejä ja pudottavat niitä sitten palamattomiin pensaisiin tai ruohoon.”

Ja toisaalta Ackerman on kerännyt valtavasti todisteita lintujen huolenpidosta, rakkaudesta ja leikkisyydestä.

Yksi lintumaailman leikkisimmistä lajeista on korppi.

”Ne leikkivät, koska leikki kehittää aivoja”, Ackerman toteaa.

Korpit saattavat ilmassa jahdata toisiaan, heitellä esineitä toisiaan kohti tai vaikkapa keppiä edestakaisin korpilta toiselle. Osallistumalla tällaiseen ilmaleikkiin korpit Ackermanin mukaan keräävät uutta tietoa ympäristöstään ja harjoittavat samalla lentotaitojaan.

”Joskus ne saattavat pelata eräänlaista kätköä ja piilottaa syötäväksi kelpaamattomia esineitä. Näin ne oppivat nopeasti arvioimaan, kuinka muut linnut tallentavat esineitä muistiinsa. Ne siis arvioivat muiden lintujen ryöstelytaitoja leikin avulla.”

Lue myös: Katso huikea video! Näin varikset rakentavat työkaluja – Keppiä kepin perään vain ja suu makeaksi

Korpit tietävät, että leikkiminen on hyväksi aivoille. Niitä pidetään linnuiksi poikkeuksellisen älykkäinä. © iStock

Korpit tietävät, että leikkiminen on hyväksi aivoille. Niitä pidetään linnuiksi poikkeuksellisen älykkäinä. © iStock

Katse ihmeisiin

Jennifer Ackerman myöntää, että perehtyminen lintujen käyttäytymiseen on muuttanut hänen tapaansa nähdä ja kokea maailmaa.

”Linnut ovat opettaneet minua olemaan aliarvioimatta yhtäkään elävää olentoa. Ja myös sen, että luonnossa on monenlaista älykkyyttä ja kyvykkyyttä, myös sellaista, joka ylittää omamme.”

Linnut kokevat vaikkapa fyysisen ympäristön hämmästyttävän eri tavoin kuin ihminen.

”Ne tuntuvat näkevän värit paljon rikkaammin kuin me ihmiset, ne kokevat oman laulunsa sävelet tavalla, joka ylittää oman äänikäsityksemme, aistivat magneettikentät, haistavat meren – ja pystyvät luomaan jopa kokonaisia uskomattomia hajukarttoja päähänsä.”

Tämä kaikki uusi tieto on saanut Ackermanin kantamaan yhä enemmän huolta lintujen selviytymisestä.

”Kuten suuri luonnontieteilijä Rachel Carson on sanonut: ’Mitä selvemmin voimme keskittää huomiomme ympäröivän elämän ihmeisiin, sitä vähemmän haluamme sen tuhota.’ Nyt jos koskaan näitä höyhenneroja uhataan. Sen tärkeämpää meidän on seurata niitä, ja oppia näkemästämme.”

Lue myös: Tutkijat selvittivät: Varisten älykkyyden taustalla on tämä yllättävä asia

X