Liikaa ”valkoisia peräpeilejä” ja onnettomuuksia liikenteessä – Suomessa elää jo 180 000 valkohäntäpeuraa

Valkohäntäpeurat aiheuttavat Suomessa nykyään noin 5000 liikenneonnettomuutta vuosittain.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Valkohäntäpeurat aiheuttavat Suomessa nykyään noin 5000 liikenneonnettomuutta vuosittain.
(Päivitetty: )
Teksti: Ville Vanhala

Peuralehmät ovat taas härillään. Valkohäntäpeuran kiima-aika alkaa syyskuun lopulla ja jatkuu lokakuulle saakka.

Vasat syntyvät seuraavan kevään lopulla tai kesän alussa. Valkohäntäpeura synnyttää usein kaksosvasat eikä kolme vasaakaan ole sille harvinaisuus.

Suomessa arvioitiin elävän ennen syksyn metsästyskauden aloitusta peräti 180 000 valkohäntäpeuraa. Kaikkein tiheimmät kannat ovat Varsinais-Suomessa, Kanta-Hämeessä ja Uudenmaan ja Satakunnan rajamailla.

”Enimmillään valkohäntäpeuroja voi elää jopa puolisen sataa tuhannen hehtaarin alueella”, kertoo erikoistutkija Jyrki Pusenius Luonnonvarakeskuksesta.

Amerikan-tuliainen

Valkohäntäpeura ei kuulu Suomen alkuperäiseen lajistoon, vaan Yhdysvaltojen Minnesotaan muuttaneet suomalaiset lähettivät 1930-luvulla peuroja Atlantin yli rikastuttamaan Suomen luontoa.

”Tänä päivänä villeinä elävien eläinten siirto mantereelta toiselle ei olisi tartuntavaarojen vuoksi edes mahdollista”, Pusenius kertoo.

1960-luvulla Suomessa eli noin tuhatkunta valkohäntäpeuraa. 1990-luvulla noin 20 000 ja reilussa kolmessa vuosikymmenessä peurojen määrä on kasvanut nykyiselleen.

Valkohäntäpeuralla on suuri lisääntymispotentiaali ja se on hyvin sopeutuvainen laji.

”Atlantin toisella puolella valkohäntäpeuran elinalue ulottuu Yhdysvaltojen ja Kanadan boreaaliselta havumetsävyöhykkeeltä aina Tropiikin rajamaille Peruun saakka.”

Tuhoisa sadolle

Suomessa valkohäntäpeurojen miltei hallitsematon lisääntyminen on johtanut siihen, että aluskasvillisuus ja varvikko ovat osittain tuhoutuneet valkohäntäpeuran tiheimmillä esiintymisalueilla. Taimikoissa, viljelyksillä ja jopa puutarhoissa mieluusti ruokailevan valkohäntäpeuran jäljiltä syntyy myös merkittäviä satovahinkoja.

Valkohäntäpeura aiheuttaa nykyään liikenteessä vuosittain noin 5 000 kolaria, kun hirvikolareiden määrä on noin 2 000.

”Metsästys on tärkein valkohäntäpeurojen määrää säätelevä tekijä, Pusenius kertoo.
Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan valkohäntäpeuroja pitäisi metsästää noin 63 000 yksilöä vuodessa, että kanta ei enää nykyisestään kasvaisi.

”Jos kantaa aiotaan pienentää, niin valkohäntäpeurojen kaatomäärän tulee olla vielä suurempi. Saalismäärät ovat jo sitä luokkaa, että niitä on vaikea toteuttaa.”

valkohäntäpeura

istockphoto

Hirvien apajilla?

Puseniuksen mukaan valkohäntäpeurakannan äkillisen nousun taustalla on ainakin osittain takavuosien metsästyksen rajoittaminen.

”Ilveskannan kasvaessa valkohäntäpeuroja säästettiin ilvesten ravinnoksi.”

Ilveksen lisäksi valkohäntäpeura saattaa päätyä susien saaliiksi, mutta pedot verottavat valkohäntäpeurakantaa verrattain vähän.

Valkohäntäpeura viihtyy kulttuurimaisemassa metsien ja viljelysten rajamailla eivätkä ihmistä karttavat pedot juurikaan uhkaa valkohäntäpeuroja asutusten läheisyydessä.

Valkohäntäpeuran ravinto vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Kesällä sille kelpaavat kaikki vihreät kasvit aina nurmesta puiden lehtiin. Talvisin valkohäntäpeura kaivaa jäkälää ja varpuja lumen alta ja kaluaa lehtipuiden oksia ja männyntaimia.

Ilmaston lämmetessä Suomen olosuhteet muuttuvat valkohäntäpeuralle nykyistä suosiollisemmiksi.

Lounais-Saariston tiheimmillä valkohäntäpeuran esiintymisalueilla hirvien vasapainot ovat alentuneet.

”Se saattaa johtua siitä, että lisääntyneiden valkohäntäpeurojen jäljiltä hirville ei riitä enää tarpeeksi ravintoa, jolloin vasat jäävät keskivertoa pienemmiksi.”

Tiesitkö?

1. Valkohäntäpeura sijoittuu omaan kokoluokkaansa hirven ja pienten hirvieläinten, kuusipeuran ja metsäkauriin väliin. Valkohäntäpeurapukki painaa enimmillään lähes 150 kg, kun taas naaraan paino jää alle sadan kilogramman.

2. Kesällä valkohäntäpeuran väritys on punaruskea ja talvella ruskeanharmaa. Vatsa ja raajojen sisäsivut ovat vaaleat. Jotain epäilyttävää havaitessaan peura nostaa häntänsä, jolloin ”valkoinen peräpeili” toimii näkyvänä varoitusmerkkinä.

3. Valkohäntäpeuran käynti on usein verkkaista eikä erityisen vetävää. Valkohäntäpeuran ravi on kuitenkin nopeaa ja pakoon sännätessään se ottaa ilmavia, jopa neljän metrin pituisia loikkia.

X