Maakotkaa vainotaan Suomessa - Kotkille rakennetaan keinopesiä
Maakotkaa vainotaan edelleen. Sen vuoksi sen leviämistä eteläiseen Suomeen autetaan rakentamalla keinopesiä.
Maakotkan poikasilla on jo ilmaa siipiensä alla. Poikaset ovat pudottautuneet pesästään ja harjoittelevat lentämistä ja saalistamista. Emolinnut tuovat vielä poikasille saaliit raadeltaviksi, mutta pian niiden on opittava hankkimaan ravintonsa itse.
”Maakotkia nähdään usein elokuussa, kun poikaset nousevat ensimmäisiin lentoihinsa”, sanoo Suomen Luonnonsuojeluliiton SuoMaa-hankkeen maakotkista vastaava filosofian tohtori Risto Sulkava.
Syksyn myötä nuoret maakotkat lähtevät tuhansien kilometrin vaelluksilleen. Takaisin synnyinseuduilleen ne palaavat vasta sukukypsyyden saavutettuaan noin viiden vuoden ikäisinä.
Tällä hetkellä Suomessa arvioidaan elävän 337–451 pesivää maakotkaparia.
”Niitä tavataan kuitenkin vain Pori–Lieksa-linjan pohjoispuolella. Eteläiseen Suomeen maakotka ei ole vielä asettunut.”
Vaino ei lopu
Maakotka on aikoinaan ollut Suomessa silmittömän vainon uhri. Etenkin poronhoitoalueella maakotkan pesiä tuhottiin järjestelmällisesti, ja poron vasoja saalistaneesta maakotkasta on myös maksettu tapporahaa.
Alimmillaan pesivä kantamme oli noin puolet pienempi kuin nykyään.
Tällä hetkellä pesivien maakotkien määrä on hitaassa kasvussa, ja pohjoisimpaan Suomeen on kehittynyt melko kattava kotkakanta.
”Korvausjärjestelmän muutoksen myötä paliskunnille maksetaan korvauksia pesimisen mukaan, mikä on vähentänyt merkittävästi maakotkaan kohdistuvaa vainoa Lapissa”, Sulkava kertoo.
Sen sijaan Kainuussa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa maakotkia päätyy yhä salametsästäjien uhreiksi.
”Joka vuosi löydetään muutama ampumisesta haavoittunut maakotka. Menehtyneiden lintujen määrästä tai salametsästyksen todellisesta laajuudesta ei luonnollisesti ole tietoja saatavilla.”
Sulkavan mukaan maakotkan salametsästystä ja pesien tuhoamista on vaikea ymmärtää.
”Nykymaailmassa ei ole mitään syytä, miksi maakotkaa pitäisi vainota.”
Geneettistä pelkoa
Maakotkan leviämisen eteläiseen Suomeen estää linnun ihmisarkuus. Maakotkaa on vainottu niin pitkään, että linnun ihmispelko on Sulkavan mukaan geneettistä.
”Arkuus on myös piirre, jonka poikaset oppivat emolinnuiltaan.”
Maakotka alkaa rakentaa pesäänsä helmikuussa ja munii yleensä yhdestä kahteen munaa maalis–huhtikuussa.
”Jo pelkkä ihmisen liikkuminen pesän lähistöllä voi johtaa siihen, että kotka hylkää pesänsä”, Sulkava sanoo.
Maakotkaparille kuoriutuu keskimäärin 1,5 poikasta vuodessa. Pariuskollinen petolintu suosii aina samaa pesimäaluetta.
”Linnut kuitenkin oppivat sietämään ihmisen läheisyyttä, mistä hyvänä esimerkkinä ovat joutsen ja kuikka. Myös maakotkasta voidaan saada vielä koko maan lintu.”
Poikueita tekopesissä
Maakotkan leviämistä etelään on edesautettu rakentamalla keinopesiä sen eteläiselle levinneisyysrajalle Suomenselän ja Maaselän alueille.
Kolmen vuoden aikana on rakennettu 50 keinopesää, joista kolmelle on muodostunut maakotkan reviiri.
”Tulosta voidaan pitää hyvänä, sillä tutkimusten mukaan maakotkalta kestää noin kuusi vuotta ottaa uusi pesimäalusta käyttöönsä”, Risto Sulkava kertoo.
Etelä-Suomessa maakotkalle riittäisi sekä elintilaa että ravintoa. Lisäksi eteläisessä osassa maata kotkan joutuminen vainotuksi on epätodennäköisempää kuin sen nykyisellä elinalueella.
Jos maakotkapareja saadaan asettumaan etelään, kotkat saattavat oppia, että ihmistä ei tarvitse pelätä yhtä paljon kuin aikaisemmin.
”Silloin kotkalla olisi edellytykset laajentaa elinaluettaan.”
Lue myös:
Siipensä murtanut maakotka vapautettiin lentoon puolen vuoden levon jälkeen
Tiesitkö?
Maakotka on suurikokoinen lintu, jonka siipienväli voi olla jopa 225 senttimetriä. Se on 80–93 senttimetriä pitkä ja painaa 3–6 kiloa. Maakotka lentää syvin siiveniskuin ja liitelee. Kaarrellessa se pitää siipiään loivassa v-asennossa.
Maakotka rakentaa pesäkseen jopa kaksi metriä leveän ja kolme metriä korkean ”risulinnan”. Pesä on useimmiten männyssä mutta toisinaan myös muissa puissa ja kallioiden kielekkeillä. Sillä on myös useita varapesiä.
Maakotkan ravinto muodostuu nisäkkäistä. Se saalistaa ensisijaisesti jäniksiä mutta myös kaikkia pikkunisäkkäitä, kettuja, lampaita ja poronvasoja. Maakotkan saaliiksi päätyy myös lintuja, ja lisäksi se hyödyntää haaskoja.