Mäyränpesä on pyhä paikka – Näin mäyrä tankkaa talven varalle
Vanhimmat yhä käytössä olevat mäyrien pesäluolastot on kaivettu silloin, kun Suomi vielä kuului Venäjään.
Talvi sujuu maan uumenissa rauhallisissa merkeissä, joskaan mäyrien uni ei ole yhtä syvää kuin karhuilla. Kuva: Jere Malinen
Viirunaamainen mäyrä on uskomattoman utelias ja leikkisä otus.
”Se on tavoiltaan jotenkin erilainen kuin muut metsän eläimet”, Janne Loikkanen miettii. ”Mutta joskus sen tuttavallisuus menee kyllä yli. Ainakin maanviljelijää kohtaan.”
Karjatilaa Rantasalmen Erolanniemessä pyörittävä Loikkanen kertoo tapauksesta, jossa mäyrä muutti heidän heinälatoonsa ja teki pesäverkostonsa olkipaalikasaan.
Nelikymppinen Loikkanen on seuraillut mäyrien elämää pikkupojasta asti. Maatalossa se oli sikäli helppoa, että kotitilan lähimetsät ja rakennukset ovat olleet mäyrien elinpiirinä sukupolvien ajan.
Mäyrät saattoivat pesiä latojen alla, tonkia ryytimaita, syödä kalanperkeitä ja kähveltää pihakanoja.
”Niitä näki harvoin, mutta merkkejä mäyrien yöllisistä retkistä kertyi sitäkin enemmän”, Loikkanen muistelee lapsuutensa arkisia luontohavaintoja.
Mäyrä etenee kohti pohjoista
Mäyrä on kumma epeli myös kirjallisuudessa, etenkin Englannissa. Kun lukee paikallisten biologien kirjoittamia lajioppaita, voisi luulla, että kyseessä on aivan eri eläinlaji kuin Suomessa. Puhutaan yli 20 mäyrän kimppakommuuneista, puolen mailin mittaisista luolaverkostoista ja kaupunkipuistojen yöllisistä ”matojensaalistusalueista”.
Kauan käytössä olleita luolastoja kutsutaan Brittein saarella linnoiksi, ja niissä asuvia mäyrien perheryhmiä klaaneiksi. Nimitys on osuva. Tiedetäänhän pesistä vanhimmilla olevan ikää enemmän kuin vuonna 1926 syntyneellä kuningatar Elisabet II:lla.
”Brittein saarilla mäyrät ovat erittäin suosittuja ja seurattuja eläimiä. Ilmasto ja elinolosuhteet ovat siellä lajille edulliset”, tietää riistaeläintieteen tohtori Veli-Matti Väänänen Helsingin yliopistosta.
”Briteissä mäyriä asustaa todella tiheässä. Jopa suurkaupunkien puistoissa ja puutarhoissa.”
Suomessa mäyrä on vähemmän tunnettu hämäränkulkija. Lajia tavataan eniten Etelä-Suomessa, mutta vakituisesti Lapin rajoille asti ja Tornionjokilaaksossa pohjoisempanakin.
Lopulta vastaan asettuvat lyhyt kesä ja ravinnon niukkuus.
”Meillä mäyrä nukkuu talviunta, mutta se ei voi pitkittyä rajattomasti”, Väänänen toteaa.
Kesällä mäyrän on ennätettävä kerätä rasvavarastot kuntoon.
Loka-marraskuussa mäyrät asettuvat talviunille. Kuva: istockphoto
Syksyllä syödään viljaa
Elokuussa luonnossa on menossa mäyrien tankkauskausi. Vilja on kypsymässä.
”Puiduille pelloille alkaa ilmestyä mäyrien ulosteita”, Janne Loikkanen kertoilee käydessään makaamaan erään mäyrälinnan pääovelle.
Maan povessa Loikkasen alapuolella mutkittelee vuosikymmeniä asuttu mäyrien pesäluolasto. Hiekkakangasta saartaa vanha metsä.
”Tämä on pyhä paikka. Tässä on ollut mäyrien pesätanner ainakin sotavuosista lähtien.” Luolaverkoston halkaisija on arviolta 60–70 metriä. Käytäviä kulkee monessa kerroksessa, sisäänkäyntejä on kymmenkunta. Syvyyttä monen mäyräsukupolven rehkimällä kaivannolla on jopa 3–4 metriä.
”Pohjaveteen asti. Saimaan rantaan on tästä vain kaksisataa metriä”, Loikkanen sanoo ja myöntää yllättyneensä mäyrälinnan mahtavista mitoista.
Asumuksen pohjapiirros kartoitettiin pari vuotta sitten lumivyörylähettimillä varustetuilla luolakoirilla.
”Koirat ramppasivat luolaston läpi ja lähettivät signaalia olinpaikastaan.”
Mäyrä on karhua herkkäunisempi
Loka-marraskuussa mäyrät asettuvat talviunille. Isoimmat ja rasvaisimmat urokset voivat silloin painaa yli 15 kiloa. Naaraat ovat keskimäärin muutaman kilon kevyempiä.
Talvi sujuu maan uumenissa rauhallisissa merkeissä, joskaan mäyrien uni ei ole yhtä syvää kuin karhuilla.
Janne Loikkanen kertookin mäyrien käyvän joskus jaloittelemassa pesäluolan ulkopuolella leudolla säällä.
”Toisaalta ihan yhtä herkästi ne eivät pesästä poistu, kuin vaikkapa samoissa luolissa ajoittain talvehtivat supikoirat.”
Lopputalvella mäyrän pesäluolastoon syntyy 2–3 poikasta.
”Ne on pistetty alulle jo edellisenä kesänä. Mäyrillä on monille näätäeläimille tyypillisesti viivästynyt sikiönkehitys”, kertoo riistatohtori Veli-Matti Väänänen.