Mehiläistarhat houkuttelevat luvattomia kävijöitä – Näin mehiläistarhaaja Ari Seppälä taistelee tuhoja vastaan

Jaa artikkeliTilaa Seura
Hunaja houkuttaa mehiläisiä
Mehiläispesistä löytyvä hunaja ja mehiläistoukat ovat karhujen herkkua. © Saku Soukka / KUVARYHMÄ /SKOY
Keväällä mehiläistarhat ovat monen nälkäisen karhun vastustamaton kohde. Samalla emo opettaa poikaset huonoille tavoille omalla esimerkillään.

Ari Seppälä aloitti mehiläistarhauksen vuonna 1986. Tällä hetkellä Seppälän ja Marja Kompan luotsaama Voi hyvin -hunaja on alallaan Suomen suurin ammattimainen toimija.

Pariskunnan yritys toimii ja mehiläistarhat sijaitsevat Keski-Suomen Korpilahdella, jossa 100 kilometrin säteellä sijaitsee yksi tarhausalueista – toinen tarhausalue sijaitsee Etelä-Suomessa Hämeenlinna–Lohja -akselilla.

”Ilman aitoja ei voi tarhata”, toteaa Ari Seppälä.

Mehiläishoitaja työssään

Mehiläistarhat houkuttelevat erityisesti keväisin kutsumattomia vieraita. / Kuvituskuva. © iStock

Hänelle karhujen tekemät tuhot mehiläispesissä ovat tulleet valitettavan tutuiksi etenkin viimeisen 10 vuoden aikana karhukannan lisääntyessä Keski-Suomessa. Etelä-Suomessa vastaavaa ongelmaa ei ole, minkä vuoksi toinen tarhausalueista siirrettiin etelään.

Mehiläistarhoja Seppälä alkoi suojaamaan sähköaidoilla muutama vuosi sitten, kun rohmuttujen pesien määrä kohosi yhtäkkiä muutamasta menetetystä pesästä yhteensä viiteenkymmeneen.

Tällä hetkellä hänen Keski-Suomessa sijaitsevilla tarhausalueilla lähes kaikki mehiläistarhat ovat aidattuina, mutta vahinkoja tulee siitä huolimatta.

”Kaikkia karhuja mehiläispesät eivät kiinnosta – mutta sitten löytyy yksilöitä, jotka ovat oppineet, että mehiläispesistä löytyy herkullista ruokaa ja sähköaita on vain hidaste matkalla hyvälle aterialle.”

Karhuemo opettaa pennut hunajavarkaisiin

Suomen riistakeskuksen Teemu Lambergin mukaan karhu on varsin oppivainen eläin.

”Jotkut karhut ovat oppineet rikkomaan sähköaitoja esimerkiksi kaatamalla puita aidan päälle tai kaivamalla maata oikeasta kohdasta niin, että aitaa tukeva tolppa kaatuu sijoiltaan.”

Teemu Lambergin mukaan mehiläistarhurin kannalta epäsuotuisin tilanne on silloin, jos sähköaitaa on vahingoittamassa karhuemo, jonka pennut oppivat huonoille tavoille emon esimerkistä.

Mehiläistarhat kiinnostavat mesikämmeniä. Rosvous periytyy äitikarhulta pennuille mallioppimisen avulla.

Mehiläistarhat kiinnostavat mesikämmeniä. Rosvous periytyy äitikarhulta pennuille mallioppimisen avulla. © iStock

Mehiläistarhuri Ari Seppälä on joutunut viimeisen viiden vuoden ajan sulkemaan Keski-Suomen alueella sijaitsevista mehiläistarhoistaan noin kolmanneksen karhujen aiheuttamien tihutöiden takia.

Tärkeiden siivekkäiden yhteistyökumppanien kohtalo on tiukka paikka.

”Toissakeväänä vaimoni istui pitkän aikaa yhdellä tarhoistamme, jossa karhu oli tehnyt tuhojaan itkien mehiläisten ja toukkien saamaa huonoa kohtelua. Meille mehiläiset merkitsevät eläviä olentoja, joiden kanssa olemme harjoittaneet tiivistä yhteiseloa monta vuosikymmentä.”

Silti Ari Seppälä kertoo, että ymmärtää hyvin karhua – eläin toimii vaiston mukaan ja ruoka on haettava jostakin.

Valtiolta apua mehiläistuhoihin

Vaikka kaikki karhut eivät tuhoa mehiläispesiä, Teemu Lambergin mukaan yhdestäkin  karhusta voi olla isoa tuhoa jopa useamman kunnan alueella, kun se kiertelee tarhalta toiselle.

Etenkin alueet, joilla on useampia mehiläistarhaajia ovat vaaravyöhykkeellä.

Lambergin mukaan tarhaajien on mahdollista saada petovahinkokorvausta menetetyistä mehiläispesistä. Tärkeää on vahingon havaittua ottaa mahdollisimman pikaisesti yhteys oman kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiseen, joka tulee laskemaan tuhoutuneet pesät ja tekee vahinkoarvion.

Riistavahinkorekisterin mukaan vuonna 2019 korvauksia maksettiin yhteensä 140 000 euroa. Korvausmaksujen tähänastinen huippuvuosi oli 2014, yhteensä 179 000 euron edestä.

Karhut aiheuttavat tuhoa mehiläistarhoilla

Karhun tuhoamia mehiläispesiä Komppa-Seppälän tarhassa. © Komppa-Seppälän kotialbumi.

Myös Ari Seppälälle korvaushakemusten teko on tullut vuosien aikana tutuksi, vaikka petovahinkokorvaukset riittävät kuitenkin vain harvoin kattamaan tuhoista aiheutuneita todellisia kuluja.

”Vaikka mehiläistarhaukseen suhtautuukin suurella sydämellä, tällä pitää myös tulla toimeen ja saada palkat maksettua työntekijöille”, Seppälä sanoo.

Poikkeuslupa karhun kaatoon on viimeinen keino

Joskus eteen tulee tilanne, jossa karhu aiheuttaa toistuvasti tuhoa sähköaidalle tai ei välitä sähköiskuista lainkaan.

Tällöin voidaan viimeisenä keinona turvautua poikkeuslupaan kaataa karhu.

Teemu Lambergin mukaan poikkeuslupiin turvaudutaan kuitenkin hyvin vähän.

”Viime vuosina lupia on myönnetty vähän ja niistäkin vain muutama on johtanut saaliseen. On kuitenkin sattuman kauppaa olla oikealla mehiläistarhalla oikeaan aikaan odottamassa karhun ilmestymistä näköpiiriin.”

Ari Seppälä peräänkuuluttaa yhteistyötä paikallisten metsästäjien kanssa, jotta metsästys kohdistettaisiin sekä mehiläistarhureille että karjatilallisille harmia aiheuttaviin yksilöihin.

”Meillä Keski-Suomessa yhteistyöstä on ollut selkeästi apua. Viisi vuotta sitten mehiläispesiä hävisi noin 50-70 kappaletta vuodessa, kun viime vuonna niitä meni alle 30 kappaletta.”

Syyn Seppälä näkee olevan selvän.

”Edellisenä syksynä muutama pahimmasta päästä oleva mehiläispesien rohmuaja oli metsästetty pois.”

Lue myös: Suomen karhukanta kasvaa – Mitä pitäisi tehdä, kun karhut tulevat ihmisten ilmoille?

Lue myös: Yhdysvaltojen Montanassa suhtaudutaan susiin ja karhuihin eri tavalla kuin Suomessa: ”Valtaosa ihmisistä ymmärtää, että peto ei tee asioita ilkeyttään vaan saalistusviettinsä takia”

X