Suomen metsäpeurakantaa elvytetään tarhauksella – Venäjällä peuroja salametsästetään

Jaa artikkeliTilaa Seura
© Kimmo Taskinen/LK
Tarhassa kasvaneiden metsäpeurojen jälkeläisiä palautetaan luontoon.

Maassamme elävää metsäpeuraa ei turhaan kutsuta myös suomenpeuraksi.

”Jos metsäpeuraa ei olisi ollut, Suomen ja suomalaisten historia olisi aivan toisenlainen”, kertoo projektipäällikkö Sakari Mykrä Metsähallituksesta.

”Metsäpeura piti täällä asuneita ihmisiä hengissä talven yli, ja ilman metsäpeuraa maa olisi asutettu aivan eri tavalla.

Metsäpeura oli Suomen tärkein riistaeläin 1700-luvulle saakka. 1800-luvulla laji alkoi juuri metsästyksen vuoksi hävitä maastamme, viimeinen metsäpeura pyydettiin Suomessa tiettävästi 1910-luvulla.

”Peurakanta säilyi kuitenkin Venäjän Karjalassa, josta laji levisi sotien jälkeen vähitellen Kainuuseen.”

Petojen saaliiksi

Suomenselän alueelle palautettiin metsäpeuroja siirtoistutuksilla 1970–80-lukujen taitteessa. Ähtärin seudulla elää eläintarhasta vapautetuista peuroista polveutuva noin 30–40 yksilön populaatio.

Kaikkiaan Suomessa on tällä hetkellä noin parisentuhatta metsäpeuraa.

”Venäjän Karjalassa niitä on arvioitu olevan reilut parituhatta. Yhdessä ne ovat ainoat tämän metsäpeuran alalajin edustajat maailmassa”, Mykrä sanoo.

Kainuun alueella eli vielä 2000-luvun alussa noin 1 700 metsäpeuraa, mutta nykyinen määrä on ainoastaan noin 750. Metsäpeurakantaa ovat verottaneet suurpedot.

”Pedot ovat seuranneet uusille alueille levittäytyneitä hirviä, ja samalla metsäpeura on menettänyt suojaiset elinympäristönsä.”

Tarhoista metsiin

Suomen metsäpeurakantaa aletaan elvyttää uudella luontoon palauttamishankkeella.

Pirkanmaalle Seitsemisen ja Etelä-Pohjanmaalle Lauhanvuoren kansallispuistojen alueille rakennetaan noin 15 hehtaarin aitaukset, joihin sijoitetaan sekä eläintarhoissa eläneitä että luonnosta pyydystettyjä metsäpeuroja.

”Tarhattavat yksilöt edustavat eri kantoja, joilla taataan syntyvien vasojen geneettinen monimuotoisuus”, Mykrä kertoo.

Vasta tarhoihin siirrettyjen metsäpeurojen jälkeläiset mieltävät ympäristön elinalueekseen, ja ne voidaan vapauttaa luontoon noin puolentoista vuoden ikäisinä.

Kaikkiaan tarhausperiodi kestää noin viitisen vuotta.

”Osa vapautettavista vasoista varustetaan lähetinpannoilla, jotta pystytään seuraamaan, miten niiden elämä tarhauksen jälkeen jatkuu.”

Salametsästystä Venäjällä

Metsä- eli suomenpeura on metsäpeuran vähälukuinen alalaji, joka on vaarassa kuolla sukupuuttoon ilman suojelutoimia.

Tällä hetkellä metsäpeura on luokiteltu Suomessa silmälläpidettäväksi lajiksi, mutta Mykrän mukaan Venäjällä metsäpeurat päätyvät yhä valitettavan usein salametsästäjien saaliiksi.

”Meille metsäpeuralla on myös kulttuurillinen merkitys. Jos kantaa saadaan kasvatettua tarpeeksi, metsäpeurasta tulee meille vielä arvostettu riistalaji.”

Tulevat metsäpeuratarhat sijaitsevat varsin lähellä, vain noin 60 kilometrin päässä toisistaan.

”Parhaimmillaan Pirkanmaalle ja Etelä-Pohjanmaan seudulle kasvaa elinvoimainen peurapopulaatio.”

Tiesitkö?

  • Metsäpeurat siirtyvät marras–joulukuun taitteessa jopa 200 kilometrin matkan kesälaitumilta talvehtimisalueilleen. Talven aikana peurat kerääntyvät laumoiksi, jotka hajaantuvat keväällä kun ne siirtyvät takaisin kesälaitumille.
  • Metsäpeuravaadin vasoo toukokuussa. Vaadin vetäytyy suojaiseen paikkaan, yleensä vanhoihin elinympäristöiin soiden laitojen korpimetsiin. Metsäpeura synnyttää yhden vasan, ja peura kykenee lisääntymään myös poron kanssa.
  • Metsäpeurojen kiima- eli rykimäaika on syys–lokakuussa. Hirvaat kokoavat noin 10–30 eläimen kiimatokkia, joissa on yksi hallitseva hirvas, joka puolustaa tokkaansa muilta hirvailta. Vilkkaimmillaan rykimäaika on lokakuun puolenvälin jälkeen,
X