Miksi surullinen musiikki vetää puoleensa, vaikka pyrimme onneen?
Surullisen musiikin vaikutukset ihmiseen ovat kuin riitasointu: samanaikaisesti negatiivisia ja positiivisia.
Surullinen musiikki luo ristiriitaa kuuntelijassa.
Tunnetun tarinan mukaan Surullinen sunnuntai on maailman surullisin laulu. Tämän maineen se on saanut siitä, että kun sitä esitettiin 1930-luvulla Unkarissa ja Yhdysvalloissa, sen väitettiin aiheuttaneen molemmissa maissa itsemurhaepidemian.
Kerrotaan myös, että jotkut radioasemat olisivat kieltäytyneet soittamasta laulua, jotta ketään ei yllytettäisi epätoivoiseen tekoon.
Tarinalla ei vältämättä ole todellisuuspohjaa, mutta se herättää silti kysymyksen siitä, miksi ihmiset ylipäänsä kuuntelevat surullista musiikkia? Yleisesti ottaenhan me pyrimme olemaan onnellisia.
Yhteiseen surun tilaan
Irlantilaisen Limerickin yliopiston tutkijat selvittivät muutama vuosi sitten ihmisten motivaatiota kuunnella surullista musiikkia.
Heitä kiinnosti erityisesti se, miksi ihmisillä on tapana kuunnella surullista musiikkia, jos he ovat itse kokeneet jotakin surullista ja ikävää.
Vastaukset olivat mielenkiintoisia. Suuri osa halusi kuunnella surullista musiikkia, koska se vastasi heidän mielialaansa. Toiset taas käyttivät surullista musiikkia keinona päästä surulliseen mielentilaan, kun he halusivat muistella jotakin surullista tapahtumaa.
Jotkut kokivat, että surun hetkellä surullinen musiikki tuntui ystävältä.
Joidenkin mielestä surullinen musiikki yhdisti heidät muuhun ihmiskuntaan, koska kaikki kokevat samoja surun tunteita.
Surullinen musiikki luo ristiriidan tunteita
Japanilaisessa tutkimuksessa vuonna 2013 selvitettiin, millä tavalla ihmiset reagoivat surulliseen musiikkiin, jos he eivät itse ole kuunteluhetkellä surullisia.
Tulosten mukaan ihmiset tunsivat olonsa ristiriitaiseksi. He kokivat musiikin herättämän surun yhtäältä negatiivisena, mutta samalla he kokivat siinä olevan jotakin elähdyttävää ja positiivista.
Tutkijoiden mukaan kukaan ei kuuntelisi surullista musiikkia, jos se tuottaisi pelkkää surua. Musiikin mukana on tultava myös jotakin positiivista. Tutkijat arvelivat, että positiivisuus voisi olla musiikissa itsessään, taiteellisena ja esteettisenä kokemuksena.
Iho kananlihalla
Tänä vuonna julkaistussa toisessa japanilaistutkimuksessa koetettiin pureutua syvemmälle surullisen musiikin aiheuttamiin tunteisiin.
Tutkijoiden lähtökohtana oli, että surullinen musiikki voi aiheuttaa kahdenlaisia fysiologisia reaktioita: väristyksiä selkäpiissä tai itkua.
Tutkijat pyysivät koehenkilöitä ensin kertomaan, millainen musiikki aiheuttaa heille väristyksiä ja millainen musiikki saa heidät itkemään. Sitten heidät jaettiin väristys- sekä itku-ryhmiin ja laitettiin kuuntelemaan musiikkia. Aina kun he saivat väristyksen tai tunsivat itkun tulevan, he painoivat nappia.
Tutkijat havaitsivat, että ryhmien välillä oli selvä ero. Väristyksen aikana koehenkilöiden syke ja hengitys kiihtyivät, ja musiikki sai heidät kiihtymystilaan. Itkun aikana tulos oli päinvastainen: ihmisten fysiologiset reaktiot hidastuivat ja keho rentoutui. Sekä väristykset että itku koettiin kuitenkin voittopuolisesti positiivisina.