Kiiski kuvaa jääräpäistä toisinajattelijaa, mutta onko kala nimensä veroinen?

Jaa artikkeli
kiiski
© iStock
Miksi jörö kala kuvaa ihmistä, joka innokkaasti vastustaa muiden mielipiteitä ja ehdotuksia?

Me kaikki tunnemme keskuudestamme vastarannan kiiskiä. Juuri heitä, jotka ensi töikseeen tyrmäävät muiden ideat ehdottamatta itse edes vaihtoehtoratkaisua. Sananparressa vastarannan vielä ymmärtää. Sieltä on helppo huudella. Mutta miksi kiiski?

Siihen löytyy epäsuora vastaus vanhasta Gösta Sundmanin Suomen kalat -teoksesta (G.W. Edlund, 1883–1893). Siinä eläintieteen professori O. M. Reuter kirjoittaa kiisken olevan luonteeltaan yksin asusteleva jörö kala, joka viihtyy muiden seurassa vain kutuaikana!

Kiiski viihtyy monessa ympäristössä

Kiiski on yleisimpiä ja runsaslukuisimpia kalojamme ja se karttaa vain Jäämereen laskevia vesistöjä. Se sietää monenlaisia vesistöjä, mutta mieluiten se hakeutuu puhtaiden, hapekkaiden järvien kivikkopohjille. Lievästä rehevöitymisestäkin tämä pikkukala vain hyötyy.

Kiiski on pohjakala, jolle on langetettu hurja mätirosvon maine. Joissain tutkimuksissa sen on havaittu syövän talvisin runsain mitoin siian mätiä. Varmaa tietoa ei kuitenkaan ole, heikentääkö kiisken rohmuaminen esimerkiksi siika- tai muikkukantoja.

Kalakansan vihat sillä ainakin on saatu.

Kiisken saalistus ajoittuu hämärän hetkiin, jopa säkkipimeyteen. Sen silmät näkevätkin vähässä valossa ja kylkiviiva-aisti on hyvin kehittynyt. Mädin lisäksi ruokalistalle kelpaavat pohjalla asustavat vesiselkärangattomat kuten katkat, siirat, kotilot sekä kalanpoikaset.

Lue myös: Vaelluskalat ovat uhanalaisia – Sadat turhat padot estävät kalojen kutuvaelluksen

Pitkäikäinen pullistelija

Kiiski kutee toukokuulta heinäkuulle. Kutupaikat ovat kovia tai kasvillisuuden peittämiä pohja-alueita. Sama naaras kutee kesän aikana jopa 2–3 kertaa sitä mukaa kun uusi mätiannos kypsyy. Kutuajan venymisen ansiosta osa kiiskistä syntyy ajankohtana, jolloin niillä on hyvät edellytyksen menestyä.

Pienestä koostaan huolimatta laji elää sangen vanhaksi. Viisitoistasenttinen kiiski on jo toisella kymmenellä ikävuodella.

Suomen suurimmat kiisket lähentelevät noin kolmeasataa grammaa. Tavallisesti paino jää järvessä alle 50 grammaan eikä meressäkään usein yllä yli sataan grammaan.

Hädän hetkellä kiiski erittää suomujensa pinnalle sitkeää limaa pullistaen samalla itsensä mahdollisimman suureksi. Ruotsissa ihmisestä saatetaankin sanoa ”vihainen kuin kiiski”.

X