Mustekalan kumma kuolema – Erittääkö optinen rauhanen kuolemanhormonia?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Mustekalan kuolema
© YAN WANG, UCHICAGO
Mustekalan kuolinkamppailu lisääntymisen jälkeen on karmeaa katseltavaa. Mystistä kuolemanhormonia ei kuitenkaan ole löydetty.

Mustekalat ovat kummallisia otuksia eläessään, mutta perin kummallisia ne ovat myös kuollessaan.

Mustekalat lisääntyvät vain kerran, ja emo kuolee pian sen jälkeen, kun se on laskenut munansa. Ensin emo lakkaa syömästä, minkä jälkeen se yksinkertaisesti kuihtuu pois.

Kun mustekalan kuolinkamppailua on seurattu akvaarioissa, se ei todellakaan ole kaunista katseltavaa.

Mustekala vaikuttaa nimittäin aktiivisesti vahingoittavan itseään: Se hakkaa itseään tankin seinämiin, repii lonkeroita irti suullaan ja raapii nahkansa haavoille. Koiras on yleensä tässä vaiheessa kuollut – naaraan raatelemana.

Optinen rauhanen

Mustekalan kuolonprosessista tehtiin 1970-luvulla ihmeellinen havainto: tutkija poisti mustekaloilta optisen rauhasen ja huomasi hämmästyksekseen, että sen jälkeen mustekalat eivät kuolleetkaan lisäännyttyään. Päinvastoin, ne jatkoivat syömistä ja usein jopa jatkoivat stä.

Tämä herätti kysymyksen siitä, erittikö optinen rauhanen jonkinlaista kuolemanhormonia, joka sai aikaan nopean ikääntymisen. Nyt tutkijat ovat ensimmäisen kerran selvittäneet tätä kysymystä modernin genetiikan keinoin.

Chicagon yliopiston tutkijat rekisteröivät optisen rauhasen geeniaktiivisuuden eri vaiheessa kuolonprosessia olevilla mustekaloilla. He eivät kuitenkaan löytäneet mitään todisteita kuolemanhormonista.

Biokemiallinen prosessi, joka mustekalan kuolemaa ohjaa, vaikuttaa olevan hyvin monimutkainen, ja sen selvittelyssä kulunee vielä useita vuosia.

Mustekalan kuoleman tutkimisella voi olla merkitystä myös ihmisen kannalta, sillä ihmisen aivolisäke on kehittynyt optisen rauhasen kaltaisesta elimestä.

X