Mustikan ja lakan satokausi on nyt keskimääräistä parempi, mutta huonot marjavuodet uhkaavat yleistyä – Tutkija kertoo, mistä se johtuu

Jaa artikkeliTilaa Seura
Kyselyjen perusteella useampi kuin joka toinen suomalainen poimii luonnonmarjoja vähintään omiksi tarpeiksi. Osuus on länsieurooppalaisittain korkea ja selvästi suurempi kuin esimerkiksi Ruotsissa. <span class="typography__copyright">Kuva: Kuva: ISTOCK</span>
Kyselyjen perusteella useampi kuin joka toinen suomalainen poimii luonnonmarjoja vähintään omiksi tarpeiksi. Osuus on länsieurooppalaisittain korkea ja selvästi suurempi kuin esimerkiksi Ruotsissa. © ISTOCK
Ilmastonmuutos tietää vaikeuksia mustikalle, puolukalle ja hillalle. Tutkijan mukaan Etelä-Suomen lumetonta viime talvea seurannut kelpo mustikkasato oli onnellinen poikkeus.

Nyt niitä jälleen saa, kotimaisia metsämarjoja, tuoreena suoraan luonnon tarjottimelta.

Moni marjanpoimija on iloinnut mustikan sekä hillan eli lakan keskimääräistä paremmasta satokaudesta. Myös puolukan satonäkymät näyttävät suotuisilta.

Täyttyvien marjaropposten taustalla piirtyy erikoinen viime talvi. Etelä-Suomessa talvi ei oikeastaan tullut missään vaiheessa. Pohjois-Suomessa lunta oli poikkeuksellisen runsaasti. Kummankin ilmiön sanotaan olevan esimakua ilmastonmuutoksesta.

Puutarhamarjojen viljelyssä ilmastonmuutoksen uskotaan lisäävän tuotantomääriä merkittävästi jo lähivuosikymmenten aikana. Pitenevä satokausi ja leudontuvat talvet vähentävät pakkastuhoja ja mahdollistavat uusien lajikkeiden hyödyntämisen.

Tarkoittaako se, että tulevaisuudessa myös tämän kesän kaltaiset hyvät luonnonmarjavuodet yleistyvät? Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Rainer Peltola joutuu tuottamaan pettymyksen.

”Näyttää siltä, että jo muutamien vuosikymmenten kuluttua marjasadot ovat huomattavasti epävarmempia kuin nyt. Hyviäkin vuosia yhä tulee, mutta satovaihtelu lisääntyy ja erityisesti niin, että huonoja vuosia tulee useammin”, Peltola sanoo.

Tutkijan mukaan tämän kesän marjasadon pelasti suotuisa kevät ja poikkeuksellisen hyvin onnistunut pölytys.

Mustikka kaipaa suojaa

Marjasadon muodostuminen lähtee liikkeelle jo edellisen kasvukauden syksynä. Mustikan, puolukan ja hillan juuret imevät itseensä ravinteita ahnaasti kuin talviunille valmistautuvat karhut. Ravinteet säilötään visusti maanlaiseen juuristoon, ja siellä ne odottavat kevättä.

Ensilumien sataessa marjakasvi on imenyt itseensä käytännössä kaiken sen potentiaalin, jota se seuraavaa satokautta varten tarvitsee.

On ennustettu, että ilmaston lämmetessä varpukasvit mustikka ja puolukka vähenevät Etelä- ja Keski-Suomesta, kun metsätyyppi muuttuu lehtipuuvaltaisemmaksi. Kuva: Kuva: Rose-Marie Henriksson

On ennustettu, että ilmaston lämmetessä varpukasvit mustikka ja puolukka vähenevät Etelä- ja Keski-Suomesta, kun metsätyyppi muuttuu lehtipuuvaltaisemmaksi. Kuva: Kuva: Rose-Marie Henriksson

”Kaikki sen jälkeen tapahtuvat asiat periaatteessa vain vähentävät sitä potentiaalia. Ensin talvi ja sen pakkasvauriot, sitten kevät ja sen mahdolliset pakkasvauriot, sen jälkeen pölytyksen mahdolliset ongelmat, ja lopuksi pölyttyneen kukan eli raakileen tulisi päästä kypsäksi saakka”, Rainer Peltola sanoo.

”Kaikkiin näihin vaiheisiin ilmastonmuutos tuo tekijöitä, jotka pikemminkin heikentävät kuin kasvattavat marjasatoa.”

Etelä- ja Keski-Suomessa mustikan suurin ilmastonmuutoksen aiheuttama ongelma tulee todennäköisesti olemaan talvisen lumipeitteen oheneminen. Jos eristävää lumipeitettä ei ole, kasvaa sekä juuriston että varpujen pakkasvaurioiden vaara.

Viime talvena Etelä-Suomen mustikkasadon pelasti se, että kireää ja laaja-alaista pakkasjaksoa ei tullut. Lisäksi mustikkaa auttoivat edelliset, lumisemmat talvet.

”Jos paljaalle maalle tulee kymmenen asteen pakkanen ilman lumipeitettä, nyrkkisääntö on, että 40–50 prosenttia maanpäällisistä versoista vaurioituu. Viime talveltakin tuli jonkin verran viestiä, että paikallisesti mustikanvarvut olivat menneet ruskeiksi”, Peltola kertoo.

Tutkija korostaa sitä, että mustikka kyllä palautuu yksittäisistä epäedullisista talvista tehokkaasti, sillä jopa 80 prosenttia kasvin biomassasta on maan alla. Ongelmalliseksi tilanne muodostuu, jos tällaiset talvet yleistyvät ja niitä tulee monta peräkkäin. ”Silloin se alkaa näkyä myös maanalaisessa kasvustossa, ja kasvin kokonaistuotanto alkaa vähetä.”

Ripe cloudberry grows on a swamp in Russia. Healthy food in wood Kuva: OM-arkisto

Hilla eli lakka poikkeaa mustikasta ja puolukasta siinä, että se tekee maanpäällisen osan joka vuosi uudestaan. Siksi se ei pahastu kovistakaan pakkasista talvella. Avosoiden kasvina se on kuitenkin erityisen altis keikkuville kevätsäille. Kuva: OM-arkisto

Puutarhamarjojen viljelyssä lumettomuuden aiheuttama haitta ei ole yhtä suuri, sillä viljelijät pystyvät eri tavoin suojaamaan kasvia pakkasilta.

Mustikan onnistunut sato povaa hyvää puolukkavuotta

Luonnonvarakeskus seuraa marjasadon kehittymistä noin tuhannella koeruudulla eri puolilla Suomea. Jokaiselta ruudulta käydään laskemassa ensin marjojen kukat, sitten raakileet ja lopuksi kypsät marjat. Myös eri vaiheiden ajankohdat kirjataan. Päävastuun tutkimustiedon kokoamisesta kantavat paikalliset 4H-kerholaiset.

Tämän kesän havaintokierroksella joillakin suomaaston koeruuduilla nähtiin harvinainen tilanne: joka ainoa ruudulla ollut hillankukka oli pölyttynyt ja alkanut tuottaa marjaa.

”Se kertoo siitä, että pölytys on onnistunut poikkeuksellisen hyvin. Jopa avosoilla pölytys oli toteutunut erinomaisesti. Pölyttäjähyönteisiä on ollut paljon ja niillä on ollut otolliset sääolosuhteet. Siksi marjoja alkoi muodostua paljon”, Peltola kiteyttää.

Mustikankukkien määrä koeruuduilla vastasi pitkän ajan keskiarvoa, mutta myös mustikan pölytys näytti onnistuneen tänä vuonna tavanomaista paremmin.

”Ja yleensä, jos mustikasta tulee hyvä sato, sitä on lupa odottaa puolukastakin, sillä puolukka on muutenkin satovarmempi marja.”

Pitkät kuivat hellejaksot syövät etenkin puolivarjoisiin, kosteisiin oloihin tottuneen mustikan kasvua ja satoisuutta. Ilmastonmuutoksen myötä kesähelteiden uskotaan yleistyvän. KASVAMASSA  Kuva: Jouko Kesäläinen/ OM-arkisto

Pitkät kuivat hellejaksot syövät etenkin puolivarjoisiin, kosteisiin oloihin tottuneen mustikan kasvua ja satoisuutta. Ilmastonmuutoksen myötä kesähelteiden uskotaan yleistyvän. Kuva: OM-arkisto

Pölytyksen onnistumiseen liittyy ainoa näkyvissä oleva selkeä ilmastonmuutoksen satohyöty luonnonmarjoille: keväisten hallaöiden väheneminen. Sekin on saatu selville koeruutujen laskentatuloksia analysoimalla.

”Näyttää siltä, että se on jonkin verran parantanut pölytystulosta.”

Liikaa keväät eivät silti saa lämmetä. Lämpö lyhentää kukinta-aikaa, mikä tarkoittaa, että pölyttäjillä on vähemmän aikaa tehdä tärkeä työnsä. Lisäksi vaarana on, että mustikka ja hilla aloittavat kukintansa liian aikaisin, ennen kuin pölyttäjähyönteiset ehtivät valmiiksi.

”Oma kysymyksensä on vielä sekin, mitä ilmastonmuutos ja lumettomat talvet tekevät maan alla talvehtiville pölyttäjille. Näen myös siinä riskejä”, Rainer Peltola sanoo.

Helle pienentää marjoja

Kevään kommervenkkien jälkeen marjojen on selvittävä vielä kesä. Sinnekin ilmastonmuutoksen ennakoidaan tuovan uusia kompastuskiviä: lisääntyviä kuivuusjaksoja sekä talvien leudontumisesta hyötyviä tuhohyönteisiä ja kasvitauteja.

”Mustikan ja puolukan marjasta 80–90 prosenttia on vettä. Jos kesä on kuiva, kuten vuosina 2018 ja 2019, marjakoko pienenee, ja voi käydä niin, että marja tipahtaa varvusta mättäälle ennen kypsymistään. Ruokasienten satoisuus on oma maailmansa, mutta jos kuivia kesiä tulee enemmän, on selvää, ettei sienisatokaan silloin kovin kaksinen ole”, Rainer Peltola sanoo.

Tärkein yksittäinen marjasatoon vaikuttava tekijä on se, miten pölyttäjähyönteiset onnistuvat tehtävässään. Viime aikoina julkisuudessa ollut huoli pölyttäjäpörriäisten lukumääristä ja hyvinvoinnista koskee myös marja-alaa. Kuva: ISTOCK

Tärkein yksittäinen marjasatoon vaikuttava tekijä on se, miten pölyttäjähyönteiset onnistuvat tehtävässään. Viime aikoina julkisuudessa ollut huoli pölyttäjäpörriäisten lukumääristä ja hyvinvoinnista koskee myös marja-alaa. Kuva: ISTOCK

”Onneksi elämme isossa maassa, ja kesän sääolosuhteet ovat usein aika erilaisia eri puolilla maata.”

Peltola ei usko, että Etelä-Suomen puutarhat valloittanut tuholainen, espanjansiruetana, leviää laajasti suomalaismetsiin. Sen sijaan Suomessa on jo entuudestaan muun muassa kilpikirvoja, jotka tekevät tuhoa marjojen varvuille, sekä perhoslajeja, joiden toukat syövät kypsyviä mustikoita. Jos ja kun ilmasto lämpenee, näiden lajien aiheuttamat vahingot saattavat suurentua.

Mahdollisena uutena marjatuholaisena Peltola pitää Kaukoidästä kotoisin olevaa Suzukii-kärpästä, joka on jo levinnyt Norjaan ja Etelä-Ruotsiin. Kärpäslaji pilaa luonnonmarjoja munimalla niihin.

”Sitä, milloin laji mahdollisesti ehtii Suomeen, on mahdoton sanoa.”

Kilpailu ravinteista

Kolmesta poimituimmasta luonnonmarjasta viimeisenä marjansa kypsyttää puolukka. Sen vahapeitteiset lehdet kestävät hyvin kuumuutta, kuivuutta ja pakkastakin. Kukinnan onnistumista edesauttaa se, että laji kukkii myöhemmin kuin mustikka ja hilla. Sen sijaan metsätyypissä tapahtuvia muutoksia puolukka sietää huonosti.

Ilmaston lämpenemisen seurauksena Etelä- ja Keski-Suomessa havumetsien ennustetaan muuttuvan vähitellen sekametsiksi, lopulta ehkä jopa lehtimetsiksi. Rehevöityminen haittaa etenkin karuihin kasvuympäristöihin sopeutuneita puolukkaa ja hillaa. Mutta myös mustikan satoisuus heikkenee, kun kilpailu valosta ja ravinteista kiristyy.

”Kun kypsiä marjoja on runsaasti, kasvukaudella on täytynyt monen asian mennä hyvin”, toteaa Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Rainer Peltola.  Kuva: Kuva: Rainer Peltolan arkisto

”Kun kypsiä marjoja on runsaasti, kasvukaudella on täytynyt monen asian mennä hyvin”, toteaa Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Rainer Peltola.  Kuva: Kuva: Rainer Peltolan arkisto

Mutta kuinka paljon satoisuudella on sitten väliä – onko luonnonmarjoille tulevaisuudessa poimijoita? Tutkija on toiveikas. Vaikka moni nykylapsi ja -nuori ei ole koskaan käynyt poimimassa metsämarjoja, moni myös on.

Kun marjastamisen yleisyyttä viimeksi selvitettiin laajasti vuonna 2010, lähes 60 prosenttia suomalaista kertoi poimivansa luonnonmarjoja, ja vuosina 2000–2010 luonnonmarjoja poimineiden osuus oli jopa kasvanut nuorimmissa ikäryhmissä. Huomattava osa kaupunkilaisistakin näyttää yhä käyvän marjassa.

”Marjastaminen on syvällä suomalaisessa kulttuurissa ja luontosuhteessa. Minua viehättää suomalainen tapa sanoa, että marjareissulla me saimme marjoja. Luontoon ei mennä ottamaan, vaan luonto aina antaa”, Rainer Peltola sanoo.

Metsänhoito­tavoilla iso vaikutus

Moni iäkkäämpi marjastaja muistaa lapsuudestaan ja nuoruudestaan, kuinka marjoja kannettiin metsästä ja soilta sankokaupalla. Nykyään ämpärillinenkin tuntuu usein olevan tiukassa.

Onko aika kullannut muistot, vai ovatko marjasadot todella heikentyneet suurten ikäluokkien lapsuusvuosien jälkeen, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Rainer Peltola?

”Asiasta on vaikea sanoa mitään varmaa, sillä tutkimuksessa marjojen satoisuutta on seurattu systemaattisesti vasta parikymmentä vuotta. Muistot saattavat kuitenkin pitää paikkansa, sillä esimerkiksi hillan kasvualueet vähenivät merkittävästi sotien jälkeen soiden ojitusten myötä. Samoin mustikan peittävyys metsissä väheni 1950-luvulta 1980-luvulle metsänhoitotapojen muutoksen seurauksena.”

Mikäli nykymetsänomistaja haluaa hoitaa palstojaan mahdollisimman suuret mustikka- ja puolukkasaaliit mielessään, marjatutkija suosittelee jatkuvaa kasvatusta ja pienaukkohakkuita. Ne ovat marjoille todennäköisesti parempi vaihtoehto kuin perinteiset avohakkuut.

Lisäksi marjojen satoisuutta voi parantaa pölyttäjähyönteisten hyvinvoinnista huolehtimalla.

X