Muurahaiskeot ovat nyt koetuksella! Pitkän hellejakson aikana keon pinta kuivuu eikä se eristä lämpöä enää yhtä tehokkaasti

Pitkä sateeton hellejakso kuivatti muurahaispesien pintakerroksia.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Pitkä sateeton hellejakso kuivatti muurahaispesien pintakerroksia.
(Päivitetty: )
Teksti: Ville Vanhala

Kun ilman lämpötila on hellelukemissa, aurinkoisella paikalla olevan muurahaiskeon pintalämpötila voi olla jopa +60 celsiusastetta.

Muurahaiset vetäytyvät paahteesta suojaan keon alempiin kerroksiin. Pitkän hellejakson aikana keon pinta kuivuu eikä keko enää eristä lämpöä yhtä tehokkaasti.

Muurahaisen toukka ja muna vaativat kostean ympäristön, kun taas kotelon kehittyminen edellyttää kuivaa ympäristöä.

Keon lämmöneristyksen heikentyessä keon lämpötila alkaa vaihdella ulkolämpötilan mukaan. Tällöin osa keosta jää jopa käyttämättä, minkä takia muurahaiset joutuvat kuljettamaan munia, toukkia ja koteloita keon eri osien välillä.

”Kuljettaminen heikentää lisääntymistä ja kasvattaa työläismuurahaisten energiankulutusta”, sanoo apulaisprofessori Jouni Sorvari Itä-Suomen yliopistosta.

Oksennusta alkupalaksi

Elokuun aikana muurahaiset tankkaavat ravintoa talvehtimista varten. Aikuiset muurahaiset hoitavat kirvoja, joita lypsämällä ne saavat syödäkseen kirvojen sokeripitoista ulostetta.

Jos pesässä on vielä elokuussa toukkia, niitä ruokitaan hyönteisistä saatavalla proteiinipitoisella ravinnolla.

Pesän muurahaisista pieni osa on varastotyöläisiä, joita lihotetaan kirvojen sokeriulosteella kevättä varten.

Varastotyöläiset pystyvät muuttamaan kudoksiensa rasvan siten, että ne voivat oksentaa sen ravinnoksi muille muurahaisille.

”Muurahaisten toiminnat käynnistyvät varastotyöläisten ravinnolla, vaikka pesä olisi vielä lumen alla ja jopa pinnaltaan jäässä”, Sorvari kertoo.

Keon ja maan uumeniin

Kun ilman lämpötila laskee noin +5 celsiusasteeseen, kekomuurahaiset vetäytyvät talvehtimaan maanpinnan tason alapuolella sijaitseviin keon alimpiin kerroksiin.

Kanto- ja verimuurahaisen tapaiset lajit, jotka eivät rakenna kekoa, vaihtavat kesä- tai sivupesänsä talvipesiin ja vetäytyvät syvemmälle maan uumeniin.

Vaihtolämpöiset muurahaiset vaipuvat talveksi horroksen kaltaiseen, liikkumattomaan tilaan, jotta niiden energiavarat riittävät kevääseen saakka.

Lajista riippuen työmuurahaiset elävät vuodesta kahteen ja kuningattaret enimmillään jopa vuosikymmenen ikäisiksi.

”Joillakin lajeilla voi olla pesässään jopa tuhat kuningatarta. Ne eivät elä yhtä pitkään kuin niiden lajien kuningattaret, joita on pesässä ainoastaan yksi.”

Muurahainen

Suomessa arvioidaan elävän noin 60 muurahaislajia. © COLOURBOX

Punamustia näytteitä

Suomessa arvioidaan elävän kaikkiaan noin 60 muurahaislajia.

Itä-Suomen yliopisto on käynnistänyt kekomuurahaiskartoituksen, jonka näytteiksi kansalaiset voivat lähettää 5–10 keossa elävää työläismuurahaista.

”Kartoituksen tavoitteena on määrittää 12 punamustan kekomuurahaislajin levinneisyys maassamme”, Sorvari kertoo.

Kartoituksessa kerätään myös tietoja siitä, minkälaisissa ympäristöissä 12 punamustaa kekomuurahaislajia elävät.

Sorvarin mukaan kartoitusaineiston kerääminen tuo kaivattua vuorovaikutusta tutkijoiden ja kansalaisten välille.

”Näytteitä on tullut tänä kesänä ilahduttava määrä. Kaksi vuotta kestävän kartoituksen aineistoksi ehtii lähettää muurahaisia vielä ensi kesänä.”

Lisätietoja ja ohjeita kekomuurahaisten kartoituksesta: uef.fi/muurahaiset

Tiesitkö?

1. Tupsukekomuurahainen on Suomen ja Fennoskandian yleisin kekomuurahainen. Tupsukekomuurahainen pesii koko Suomessa havumetsissä ja puisilla soilla. Suurimmat tupsukekomuurahaisen keot ovat yli kaksi metriä korkeita.

2. Siloviholainen tunnetaan kansanomaisesti kusiaisena. Pistävä siloviholainen puolustaa pesäänsä aggressiivisesti. Kusiaisen myrkky aiheuttaa iholla voimakasta kirvelyä ja pistoskohdat nousevat paukamille hyttysenpistojen tavoin.

3. Makealle perso pihamauriainen eli sokerimuurahainen tunkeutuu myös ihmisasumuksiin. Sitä löydetään monesti keittiöstä, ruokakaapeista tai -varastoista. Pihalla sokerimuurahainen viihtyy laatoitusten alla ja kivijalan vieressä tai kukkapenkissä.

X