Närhi ei haksahda taikatemppuun – Klassinen harhautus avaa näkökulmia eläinten ja ihmisten psykologiaan

Ranskalainen pudotus on taikatemppujen klassikko. Siinä taikuri pitää kolikkoa vasemman käden sormissaan ja tarttuu siihen oikealla kädellä siten, että käsi peittää kolikon näkyviltä. Katsoja olettaa, että kolikko on siirtynyt oikeaan käteen, mutta tosiasiassa taikuri onkin pudottanut kolikon vasempaan kämmeneensä. Katsoja yllättyy, kun kolikko löytyykin taikurin vasemmasta kädestä – tai taikuri esittää löytävänsä kolikon esimerkiksi katsojan korvan takaa.

Mutta mitä eläimet mahtavat ajatella ranskalaisesta pudotuksesta? Meneekö huijaus niiltä läpi? Kiitos Cambridgen yliopiston tutkijoiden, tiedämme vastauksen tähän kysymykseen.

Tutkijat ovat tehneet jo vuosia taikatemppuja eläimille, koska temput ovat hyvä tapa ymmärtää, miten eläimet hahmottavat maailmaa. Nämä tutkimukset ovat osoittaneet, etteivät eläimet lankea samoihin taikatemppuihin kuin ihmiset.

Hyvä esimerkki on juuri ranskalainen pudotus. Temppu menee läpi useimmilta ihmisiltä, kun he näkevät sen ensimmäisen kerran, mutta siihen ei haksahda esimerkiksi närhi. Lajin edustajista on tullut taikatemppututkimuksen tärkeitä koe-eläimiä.

Tutkimuksessa närhet on ensin opetettu pyytämään ruokaa koputtamalla tutkijan sen käden peukaloon, jossa ruoka on. Kun linnut ovat oppineet tämän, niille esitetään ranskalainen pudotus.

Tutkija pitää pähkinää vasemmassa kädessään ja on siirtävinään sen oikeaan käteen, mutta pudottaakin pähkinän salassa takaisin vasempaan käteen. Tämän jälkeen linnun annetaan valita nyrkissä olevista käsistä, kummassa pähkinä on. Närhet tietävät aina oikein ja koputtavat vasemman käden peukaloa.

Odotuksia tutkimassa

Taikatemppujen tekeminen eläimille ei ole vain tutkijoiden juttu. Sosiaalisesta mediasta kuten Youtubesta ja TikTokista löytyy runsaasti videoita, joissa ihmiset tekevät taikatempuilla kepposia koirilleen tai eläintarhan asukkaille. Vaikka kyse onkin viihteestä, joissakin videoissa eläimet vaikuttavat olevan aidosti yllättyneitä taikatempuista, ja joskus ne jopa näyttävät ilahtuvan niistä.

Koska kyseessä ovat yksittäistapaukset, tutkijat eivät voi ottaa kantaa siihen, miten eläimet taikatemput kulloisessakin tilanteessa ymmärtävät.

Tutkimuksellisesti taikatemput ovat kuitenkin tie eläinten mieleen. Ihmisillä taikatemput perustuvat odotuksiin. Odotamme jotakin tapahtuvaksi, ja koska tapahtuukin päinvastaista, olemme ällikällä lyötyjä. Jos eläimet reagoivat samalla tavalla, voimme oppia niiden odotuksista.

Cambridgessa tutkimuskohteeksi on valikoitunut närhi, koska lajin edustajat ovat hyvin älykkäitä. Ne suunnittelevat tulevaa, laativat strategioita ja huijaavat lajikumppaneitaan. Niillä on siis selvästi odotuksia siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Närhi yllättyy

Eräs taikatemppu, joka menee närhiltä aina läpi, on klassinen kuppitemppu. Siinä kupin alle pannaan närhen nähden sen himoitsema herkkupala, eli jauhopukin toukka, mutta kun kuppi nostetaan ylös, siellä onkin paljon vähemmän himoittu vahakoin toukka. Tällöin närhi reagoi tuijottamalla toukkaa pitkään ja hievahtamatta, aivan kuin se ei uskoisi silmiään. Sen odotukset eivät toteutuneet ja se on hämmästynyt. Jos kupin alla olisi haluttu toukka, se sieppaisi sen sumeilematta nokkaansa.

Sen sijaan ranskalaisen pudotuksen kaltaiset temput, joissa herkkupala vain vaikuttaa siirtyvän kädestä toiseen, eivät juuri koskaan hämää närhiä. Miksi?

Tutkijoiden mukaan ehkä siksi, että närhellä ei ole käsiä. Tällöin sillä ei myöskään ole tietoa tai odotuksia siitä, miten niitä käytetään. Toinen mahdollisuus on, että närhi uskoo pelkästään silmiinsä. Jos se ei näe herkkupalan tosiasiallisesti siirtyvän kädestä toiseen, se olettaa, että herkkupala on alkuperäisessä kädessä.

Lue myös: Pesärosvosta tuli sisukas selviytyjä – Huonomaineinen närhi kätkee pesänsä kuusenlatvaan

Peukalo-otteen salaisuus

Närhen lisäksi taikatemppujen ymmärrystä on testattu myös apinoilla. Cambridgen yliopistossa tutkimuskohteina ovat olleet kapusiiniapinat, saimirit ja marmosetit.

Eräässä tutkimuksessa kaikkiaan 24 apinalle esitettiin ranskalainen pudotus kunkin apinan himoitsemalla herkulla ja katsottiin, meneekö apina lankaan. Vastaus on, että kapusiiniapinat ja saimirit menivät vipuun mutta marmosetit eivät lainkaan. Mikä voi olla syynä näin erikoiseen jakaumaan?

Tutkijat uskovat, että ero perustuu apinoiden erilaiseen anatomiaan. Kapusiiniapinoilla ja saimireilla on peukalo kämmentä vasten, joten ne voivat tarttua esineisiin peukalo-otteella. Marmosettien peukalo taas on samanlainen kuin muutkin sormet, joten se ei saa peukalo-otetta aikaiseksi.

Niinpä kun kapusiiniapinat ja saimirit näkivät herkkupalaan tartuttavan peukalo-otteella, ne odottivat luonnol­lisesti, että herkkupala siirtyisi toiseen käteen. Sen sijaan marmosetit, joilla ei ole peukalo-otetta, eivät ymmärtäneet otteen merkitystä ja olettivat herkkupalan olevan edelleen samassa kädessä.

Tätä teoriaa vahvistaa koe, jossa tutkijat vaihtoivat peukalo-otteen otteeksi, jossa herkkupalaan tartuttiin koko kouralla. Tällöin kaikki apinat tulivat huijatuiksi.

Mielen mysteeri

Varmasti kaikki koiranomistajat ovat tehneet koiralleen tempun, jossa he ovat vain heittävinään pallon mutta eivät heitäkään. Ensimmäisellä kerralla koira juoksee pallon perään mutta oppii toiston kautta, että aina se ei kannata.

Ihmiset toimivat samalla tavalla. Klassisessa taikatempussa taikuri heittelee palloa ilmaan. Viimeisessä heitossa hän on heittävinään pallon korkealle mutta piilottaakin sen käteensä. Ihmiset vannovat, että he näkivät pallon nousevan kädestä ilmaan, vaikka näin ei tapahtunut.

Tätä taikatemppua on hyödynnetty myös tutkimuksessa, jossa koetettiin saada kurkistus autistien mieleen.

Katoavan pallon temppu perustuu siihen, että katsojat keskittyvät enemmän taikurin kasvoihin ja puheeseen kuin palloon. Koska autisteilla on usein puutteita tällaisten sosiaalisten vihjeiden ymmärtämisessä, tutkijat olettivat, että temppu ei menisi heiltä läpi. Tulokset olivat kuitenkin päinvastaiset: lähes kaikki tutkimukseen osallistuneet autistit olivat sitä mieltä, että pallo nousi kädestä ilmaan.

Tutkijat eivät osanneet selittää tulosta muutoin kuin että heidän omat odotuksensa autistien sosiaalisista puutteista saattoivat olla väärässä.

Lue myös: On olemassa ihmisiä, jotka eivät osaa keittää kahvia, mutta muistavat puhelinluettelon kertavilkaisulla – Tiede yrittää ymmärtää savant-lahjakkuutta