Odottamaton löytö kivikaudelta – Ensimmäinen polttohautaus 9 000 vuoden takaa

Jaa artikkeliTilaa Seura
Luiden analyysi paljasti, että ne olivat altistuneet peräti 500-700 asteen kuumuudelle.
Luiden analyysi paljasti, että ne olivat altistuneet peräti 500-700 asteen kuumuudelle. Kuva: Bocquentin et al
Polttohautaus kivikaudella oli odottamaton löytö. Kivikautinen polttohautaus voi kertoa vainajaa koskevien käsitysten muuttumisesta.

Ranskalaistutkijat ovat löytäneet Israelista todisteita, jossa polttohautaus olisi tapahtunut 9 000 vuotta sitten. Jos tutkijoiden tulkinta pitää paikkansa, kyseessä on yksi varhaisimmista polttohautausta koskevista löydöistä.

Polttohautaus kielii hautajaisista

Poltettuja tai palaneita luita on arkeologisissa kaivauksissa ollut ennenkin, mutta nyt löytyneet jäänteet viittaavat siihen, että vainaja on poltettu tarkoituksella.

Beisamounin kivikautiselta asuinpaikalta tehty löytö käsittää polttokuopan ja sen sisältä löytyneen vainajan jäänteet. Kuoppa on metrin syvyinen ja niin leveä, että aikuinen ihminen mahtuisi istumaan siellä.

Kuopan pohjalta löytyi yli kolmesataa luunkappaletta, jotka olivat peräisin samasta ihmisestä. Luut eivät paljastaneet kuolinsyytä, mutta vainajan olkaluussa oli terävä piinkappale, nuolesta tai keihäästä, mutta se ei ollut aiheuttanut kuolemaa.

Luiden analyysi paljasti, että ne olivat altistuneet peräti 500-700 asteen kuumuudelle. Lisäksi maaperän mikroskooppinen analyysi paljasti, että vainajan päälle oli heitetty kukkia, jotka olivat palaneet yhdessä vainajan kanssa. Kukat viittaavat siihen, että kyse on nimenomaisesti hautajaisista.

Kuva: Bocquentin et al

Kuva: Bocquentin et al

Vainajista pidettiin huolta kivikaudella

Polttohautaus kivikaudella oli odottamaton löytö. Tuolloin vainajat haudattiin lähes aina maan alle, ja hautajaisrituaaleihin kuului, että vainaja saatettiin kaivaa ylös kuolemansa jälkeen.

Joskus vainajilta saatettiin poistaa pää, joka haudattiin toiseen paikkaan. Jotkut Pohjois-Amerikan intiaanit taas puhdistivat vainajiensa luut. Elävät siis pitivät huolta vainajista konkreettisesti.

Polttohautaus edustaa katkosta tässä ajattelussa, sillä polttohautauksen jälkeen vainajasta ei jää fyysisiä todisteita, jotka voisi kaivaa esiin tai joita voisi puhdistaa. Jos polttohautaus on alkanut yleistyä kivikaudella, se voi kertoa vainajia koskevien käsitysten muuttumisesta.

Lue myös: Perun joukkohaudan lapset surmattiin rituaalisesti aluetta kohdanneen katastrofin takia

X