Oletko nähnyt tätä oranssia perhostoukkaa? Aikuisena siitä sukeutuu harmaa yökkönen – Suomen perhoslajisto on runsastunut ilmastonmuutoksen myötä

Jaa artikkeliTilaa Seura
Vaahterayökkösen toukkia saattaa nähdä syyskuuhun asti Etelä- ja Lounais-Suomessa.
Vaahterayökkösen toukkia saattaa nähdä syyskuuhun asti Etelä- ja Lounais-Suomessa. © iStock
Vaahterayökkönen on yleistynyt viime vuosikymmeninä etenkin etelärannikolla. Ilmastonmuutos on tuonut Suomeen myös kymmeniä uusia, eteläisiä perhoslajeja. Hyvä uutinen on se, että vanhoja lajeja ei ole silti hävinnyt.

Vaahterayökkönen kuuluu perhoslajeihin, joilla menee nyt hyvin. Toukka viihtyy yleensä nimensä mukaisesti vaahteroissa (tai eräissä muissa lehtipuissa), mutta näkemäni yksilö saattoi olla matkalla koteloitumaan – asvalttia vasten se erottui kuin huutomerkki.

Toukka on kirkkaan oranssi ja karvainen, ja joka jaokkeen selkäpuolella on valkea täplä. Toukka kokee aikuistuessaan hurjan muodonmuutoksen, sillä siitä tulee harmaa yöperhonen.

Vaahterayökkönen on vaatimaton, harmaa yöperhonen.

Vaahterayökkönen on vaatimaton, harmaa yöperhonen.

Yli-intendentti Marko Mutanen Oulun yliopistosta vastasi vaahterayökköstä ja muitakin perhoslajeja koskeviin kysymyksiin.

Mitä tarkoitusta toukan hurja väritys palvelee?

”Se on varoitusväri, joka kertoo toukan myrkyllisyydestä ja pahanmakuisuudesta.  Lintuja vastaan varoitusväri toimiikin tehokkaasti, vain käki on tästä poikkeus. Loispistiäiset vainoavat kuitenkin myös värikkäitä toukkia ja rajoittavat näin vaahterayökköskantaa.

Vaahterayökkönen kuuluu iltayökkösiin, jotka ovat ilmeisesti myrkyllisiä. Karvaisilla toukilla myrkky välittyy usein karvojen ja niiden irtoamisen kautta. Vaahterayökkösestä ei kuitenkaan irtoa karvoja, jos sen ottaa käteen.

Osa myrkyllisistä toukista voi aiheuttaa ihmiselle allergisen ihottuman, esimerkiksi tammikehrääjän toukka on tällainen.”

Miten yleinen vaahterayökkönen on nykyään Suomessa?

”Laji hävisi Suomesta 1970–80-luvuilla käytännössä kokonaan, mutta sitä ennen sitä esiintyi Etelä- ja Lounais-Suomessa. 1990-luvulta lähtien laji on levinnyt uudelleen Suomeen, ja viime vuosikymmeninä se on runsastunut jatkuvasti. Sitä esiintyy eniten Etelä- ja Lounais-Suomen rannikoilla ja Ahvenanmaalla, jonkin verran nykyään myös Etelä-Suomessa sisämaassa. (Euroopassa sitä esiintyy laajasti Etelä-Eurooppaa myöten.)

Iltayökkösissä on muitakin lajeja, jotka hävisivät samalla tavalla välillä, eikä syytä tähän tiedetä. Vasamayökkönenkin on esimerkki tällaisesta lajista. Syynä saattoi olla jokin tauti.”

Kuuluuko vaahterayökkönen ilmastonmuutoksen voittajiin?

”Kyllä, mutta yksittäisen lajin kohdalla ei varmasti tiedetä yleistymisen syytä.

Ilmastonmuutoksen myötä Suomeen on tullut kymmeniä uusia perhoslajeja. Eläinlajien kadosta puhutaan paljon, ja se on totta esimerkiksi lintujen ja kovakuoriaisten osalta, mutta perhosissa näin ei ole – lajeja ei ole juuri kadonnut, mutta niitä on tullut paljon lisää.”

Mitkä ovat esimerkkejä uusista, Suomeen ilmastonmuutoksen myötä asettuneista perhoslajeista?

Häiveperhonen ja pikkuhäiveperhonen ovat meille uusina asettuneita päiväperhosia. Karttaperhonen eli vuosikymmeniä vain Ilomantsin seudulla Pohjois-Karjalassa, mutta se on nyt levinnyt Lappiin asti.

Suomen kansallisperhoseksi nimetty paatsamasinisiipi on levinnyt Pohjois-Suomeen 20 viime vuoden aikana.

Yöperhosista pitkälle syksyyn saakka lentävät ritariyökköset ovat runsastuneet ja levinneet, kun syksyt ovat lämmenneet ja pidentyneet. Ritariyökköset ovat näyttäviä ja komeita perhosia. Esimerkiksi siniritariyökkösen siipiväli voi olla 10 senttimetriä.

Keltaritariyökkönen oli ennen suuri harvinaisuus ja monen perhosharrastajan tavoite oli nähdä se edes joskus, mutta nyt tämä perhonen on levinnyt Oulun seudulle asti.”

Onko Suomessa perhosia, jotka ovat harvinaistuneet ilmastonmuutoksen vuoksi?

Metsäpohjanmittari on esimerkki vaarantuneesta perhoslajista. Etelässä sitä ei enää juuri tavata, mutta Lapissa se on yhä yleinen. Kupariyökköstä tavataan enää Pohjois-Lapissa.

Pohjoisia perhoslajeja ei ole hävinnyt kuitenkaan kokonaan ilmastonmuutoksen vuoksi. Onkin kiinnostava kysymys, miksi pohjoisia perhoslajeja ei ole lainkaan hävinnyt, vaikka satojen lajien levinneisyysalue on siirtynyt pohjoisemmaksi.”

Maailmanlaajuisesti ilmastonmuutos aiheuttaa lajien katoa, joka tulee vaikuttamaan laajasti ekosysteemeihin ja sen myötä myös ihmisiin.

Lisätietoa vaahterayökkösestä ja muista perhoslajeista löytyy Laji.fi-sivustolta.

Lue myös: Tutkijat selvittivät mysteerin: Yöperhoset ovat keksineet näkymättömyysviitan

Vaahterayökkönen viihtyy lehdoissa ja puistoissa

  • Tieteellinen nimi Acronicta aceris
  • Lajia tavataan etenkin harvakasvuisilla lehto- ja puistoalueilla touko-elokuussa.
  • Toukka on pienenä musta, kellanharmaatäpläinen, karvat yksiväriset. Täysikasvuisena värikäs, keltainen tai punaruskea. Kyljissä rivi kellanpunaisia karvatupsuja. Pää musta.
  • Elää heinä-syyskuussa vaahteralla (Acer) ja hevoskastanjalla, poikkeuksellisesti muillakin lehtipuilla. Koteloituu purusta ja silkistä kudottuun kotelokoppaan. Kotelo talvehtii.
  • Aikuisen perhosen siipiväli 37-48 mm.

 

X