Raakku on tehokas vedenpuhdistaja: Suodattaa vuorokaudessa kymmeniä litroja vettä

Jaa kaverilleTilaa Seura
Raakku
Suomen suurimpia raakkutiheyksiä löytyy Tornionjoen sivuhaarasta. Yhden neliömetrin kokoisella alueella voi elää jopa tuhat simpukkaa. © Panu Oulasvirta/lehtikuva
Konneveden tutkimusasemalla kuntoutetaan raakkuja eli jokihelmisimpukoita lisääntymiskykyisiksi.

Suomen alkuperäiseen eliöstöön kuuluva raakku eli jokihelmisimpukka on luokiteltu Euroopassa äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi.

Maamme joissa on nykyisin noin 120 raakkuesiintymää, joista enää vain viidessä raakkujen lisääntyminen on kestävällä tasolla.

Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusaseman altaissa elää noin 500 raakkua, joista vanhimmat ovat 100–150 vuoden ikäisiä. Parhaimmillaan raakku voi elää jopa yli 200 vuotiaaksi.

Tutkimusasemalle toimitetuista raakuista osa on pelastettu niistä joista, joissa niiden elinolosuhteet ovat heikentyneet. Osa simpukoista taas on tuotu niistä joista, joissa raakut eivät ole kyenneet enää lisääntymään.

”Kun simpukat pääsevät laitosolosuhteissa ruokittaviksi puhtaaseen veteen, niiden lisääntymiskyky saattaa palautua”, sanoo professori Jouni Taskinen Jyväskylän yliopistosta.

Kiduksista pohjasoraan

Kesällä koirassimpukat laskevat siittiönsä veteen, josta ne kulkeutuvat naarassimpukan kiduksilla oleviin munasoluihin. Syksyn myötä toukiksi kehittyneet alkiot irtoavat naaraan kiduksista taas veteen, jossa niiden pitää päästä tarttumaan lohen ja taimenen kiduksille.

Raakut pysyvät isäntäkalassaan talven yli, ja irrottuaan ne hautautuvat kasvamaan joen pohjan.

”Raakku saattaa kaivautua pohjasorassa jopa puolen metrin syvyyteen ja elää siellä seuraavat viisi vuotta. Sukukypsyyden raakut saavuttavat 15-vuotiaina”, Taskinen kertoo.

Jokien pohjien liettymisen ja heikentyneen vedenlaadun takia raakku ei kykene enää lisääntymään.

Nuoruusvaiheessaan pohjaan kaivautuneet simpukat puolestaan tukehtuvat tai kuolevat nälkään, koska liete tukkii pohjasoran huokoset.”

Jokihelmisimpukan elinalueita kaventavat myös jokien ja purojen patoaminen.

”Jos taimenet ja lohet eivät pääse nousemaan jokiin, raakunpoikaset jäävät ilman niille elintärkeää isäntäkalaa”, Taskinen kertoo.

Raakku

Yleensä raakut kasvavat enintään 12–13 senttimetrin mittaisiksi. Tämä poikkeusyksilö on yli 14-senttinen. © PANU OULASVIRTA / LEHTIKUVA

Norjaan kasvamaan

Ensimmäiset raakut toimitettiin Konneveden tutkimusasemalle syksyllä 2016 ja seuraavat vuotta myöhemmin.

Altaissa syntyneet poikaset tartutetaan tutkimusasemalla elävien lohien ja taimenten kiduksiin, ja raakut jäävät elämään myös pohjavaiheessaan sisäaltaisiin.

”Laitoskasvatuksen tavoitteena on kasvattaa raakut herkimmän kasvuvaiheensa yli, jotta niillä olisi paremmat edellytykset selvitä luonnonvesissä”, kertoo tutkija Panu Oulasvirta Alleco Oy:stä.

EU-rahoitteisessa Freshabit-hankkeessa Konnevedellä tuotettuja raakun toukkia lähetetään norjalaiselle raakkukasvattamolle, mistä ne tuodaan muutaman vuoden kuluttua Suomen jokiin.

Lastentarha veden alle

Yksi jokihelmisimpukka suodattaa vuorokaudessa kymmeniä litroja vettä, joten raakku on luonnon oma jokivedenpuhdistaja.

Kasviplanktonia ravintonaan käyttävät raakut ruokkivat jätöksillään vesihyönteisiä, jotka puolestaan ovat kalojen ravintoa.

Viimeisimpien Jyväskylän yliopiston tutkimusten mukaan raakut myös suojaavat kaloja flavobakteerien aiheuttamilta infektioilta.

”Raakun palauttamista jokiin edesauttaisi se, että raakku saataisiin valtakunnallisen suojeluohjelman piiriin”, Taskinen painottaa.

Jokiin istutettaville raakuille on mahdollista perustaa omia ”lastentarhoja”.

”Jos jokiin laitetaan soralaatikoita, joita voidaan käydä puhdistamassa, raakut välttyvät pohjan liettymisen aiheuttamilta haitoilta.”

X