Riekko vaihtaa väriä jopa neljä kertaa vuodessa

Jaa kaverilleTilaa Seura
riekko
Talvella riekko on valkoinen. Se viihtyy pohjoisen Suomen pensasmaisilla tundravyöhykkeillä. © Colourbox
Riekko on Pohjois-Lappia lukuun ottamatta huomattavasti harvinaisempi kuin vielä 1980-luvulla.

Riekkokoiraalla on outoa asiaa. Kuulostaa siltä, kuin se laskisi venäläisiä pikkurahoja. Riekkokoiras onkin saanut peräkkäisen kopeekko, kopeekko -kalkatuksensa vuoksi kansan suussa lisänimen kopeekanlaskija.

”Kevään soitimella koiras ensin rätkättää, ynnää sitten kopeekat ja rätkättää vielä lopuksi”, kertoo tutkija Antti Paasivaara Luonnonvarakeskuksesta.

Tänä kesänä Ylä-Lapin riekkojen pesintä onnistui hyvin. Jo viime vuonna riekkoja oli Pohjois-Lapissa runsaasti, ja tämänvuotinen poikastuotto on lisännyt määrää entisestään.

Sen sijaan muualla Suomessa riekkojen määrä on kutistunut noin viidesosaan siitä, mitä se oli vielä 1980-luvulla.

Talveksi koivikkoon

Riekko viihtyy pohjoisen pensasmaisilla tundravyöhykkeillä, soilla ja niiden reunametsiköissä. Riekko on monipuolinen kasvissyöjä, jolle kelpaavat suokasvit, kukinnot, siemenet ja marjat.

Talven tullessa Ylä-Lapin riekot hakeutuvat vaarojen ja tuntureiden alarinteiden koivikkoisille alueille.

”Koivut muodostavat talvisin riekon pääasiallisen ravinnon. Pohjoisessa kilpailua ravinnosta on vähemmän eivätkä pienpedot muodosta tunturialueella riekolle yhtä suurta uhkaa kuin muualla Suomessa”, Paasivaara kertoo.

Keski- ja Etelä-Suomessa riekko elää kuusi- ja mäntymetsissä ja erityisesti soiden laitamilla.

Eteläisempiä riekkokantoja ovat verottaneet niiden elinympäristöjen muutokset. Käsitellyillä sekä ojitetuilla suoalueilla ja talousmetsissä riekon poikastuotanto onkin vähentynyt.

”Myös pienpetokanta on monipuolistunut. Tänä päivänä yhä useampi riekko päätyy supikoirien tai minkkien ja yhä lisääntyvien kettujen saaliiksi.”

Reviireiltä parviksi

Riekko munii maahan rakentamaansa pesään 6–10 munaa, joista poikaset kuoriutuvat muualla maassa kesäkuussa ja tunturialueella hieman myöhemmin.

Riekolla on erinomainen ruskeankirjava suojaväri, joten hautovaa naarasta on vaikea erottaa maaperästä.

”Hautomisen aikana riekon aineenvaihdunta hidastuu ja linnun hajun erittäminen heikkenee. Petojen on silloin hankalampi jäljittää hautova naaras.”

Vuoden aikana riekko saattaa vaihtaa väritystään jopa neljästi, mutta talvisin riekot ovat kokonaan valkoisia lukuun ottamatta mustia pyrstösulkia.

”Soidin- ja pesimäaikana koiraat vartioivat reviireitään, mutta syksyn myötä rajakiistat unohdetaan, ja osa riekoista alkaa liikkua parvissa.”

Viisivuotias metusalem

Riekko on pääsääntöisesti paikkauskollinen lintu. Vaeltavat riekot saattavat kuitenkin lentää jopa satoja kilometrejä etsiessään itselleen uutta elinpiiriä.

”Siperiassa riekot ovat muuttolintuja, jotka talvehtivat ja pesivät eri alueilla”, Paasivaara kertoo.

Riekko elää harvoin muutamaa vuotta vanhemmaksi. Viisivuotias riekko on jo poikkeuksellisen iäkäs. Suuri aikuiskuolevaisuus selittää osaltaan lajin suuret kannanvaihtelut.

”Riekkojen määrä saattaa pesinnän epäonnistuttua romahtaa nopeasti, mutta toisaalta lukumäärä voi muutamassa vuodessa nousta jyrkästi. Kannanvaihtelut voivat olla myös hyvin paikallisia.”

Riekko kuuluu niihin arktisiin lajeihin, joita uhkaa myös ilmastonmuutos.

”Mitä enemmän ilma lämpenee, sitä pohjoisemmaksi riekko joutuu todennäköisesti vetäytymään selviytyäkseen hengissä.”

X