Roskaaminen vähenee esimerkin voimalla ja paheksuvilla mulkaisuilla

Ympäristön roskaaminen on kiellettyä, mutta silti ihmiset sortuvat roskaamaan enemmän kuin luulevatkaan.

Jos heität maahan tupakantumpin tai juomapullon, se ei välttämättä tunnu isolta asialta. Mutta kun roskan heittäjiä on paljon, ongelman mittakaava on toista suuruusluokkaa.

Suomessa erilaisten juhlien, festivaalien ja viikonloppujen jälkeinen roskaisuus ärsyttää monia. Miksi roskia ei voi laittaa roskakoriin?

Maailmanlaajuisesti olemme roskanneet niin estottomasti, että merten eläimiä kuolee, kun ne juuttuvat meressä kelluvaan roskaan tai kun ne syövät vatsansa täyteen muovia.

Kaikki eivät kuitenkaan roskaa, eikä kaikkialla roskata samalla tavalla. Mitä tutkimukset kertovat roskaamisen psykologiasta?

Rikottuja ikkunoita

Roskaamisen ongelma palautuu siihen, miten ihmiset kohtelevat ympäristöään.

Tämän takia monet roskaamistutkimukset lähtevät 1980-luvulla kehitetystä rikkinäisten ikkunoiden teoriasta.

Teorian mukaan ihmiset etsivät ympäristöstä vihjeitä siitä, miten ympäristöä on tähän asti kohdeltu. Jos ympäristössä on roskaa, rikottuja ikkunoita, hajotettuja polkupyöriä ja ilkivallan merkkejä, he kohtelevat ympäristöä itsekin välinpitämättömästi.

Rikotut ikkunat tuottavat siis lisää rikottuja ikkunoita, ja roskat tienvarrella tuottavat lisää roskia. Jos ympäristö puolestaan on siisti, se itsessään vähentää roskaamishaluja.

Mutta mikä johtaa siihen, että toiset ympäristöt pysyvät siistinä ja toiset ovat roskaisia?

Roska on aina helpompi heittää pois kuin etsiä sille roskakori, joten jos ihmiset valitsisivat aina helpoimman tien, kaikki paikat olisivat roskaisia.

Roskaaminen loppuu paheksunnalla

Tutkimusten mukaan standardin ympäristön roskaamiselle asettavat toiset ihmiset.

Jos roskaaja saa roskata vapaasti, hän roskaa jatkossakin. Mutta jos roskaajalle viestitetään, että hänen käytöksensä ei ole hyväksyttävää, roskaus vähenee.

Roskaamisen saloja ja esimerkin vaikutusta on selvitelty useissa psykologisissa tutkimuksissa.

Arizonan yliopiston tutkimuksessa kirjaston parkkiin pysäköityjen autojen tuulilasiin laitettiin paperilappu. Kun ihmiset palasivat autolleen, tutkija kulki heitä vastaan, nosti roskan maasta ja laittoi sen roskakoriin.

Kun ihmiset saapuivat autolleen, yksikään ei heittänyt tuulilasiin kiinnitettyä lappua maahan. Toisessa koejärjestelyssä autolleen palaavat eivät nähneet ketään. Tuolloin yli 30 prosenttia heitti lapun maahan.

Toisessa tutkimuksessa vertailtiin roskaamista siistissä Sveitsin Bernissä ja vähemmän siistissä New Yorkissa, Yhdysvalloissa.

Tutkimuksessa havaittiin, että jos henkilö roskasi Bernissä, sivulliset saattoivat näpäyttää roskaajaa, ja monet esittivät paheksuntansa esimerkiksi mulkaisemalla roskaajaa rumasti.

New Yorkissa paheksuva reagointi oli harvinaisempaa, ja tulokset näkyvät kaupunkien katukuvassa.

Sitruksen hajua

Roskaamiseen ja hygieniaan on koetettu puuttua myös erilaisin pienin kannustimin.

Miesten pisuaareihin on laitettu pieniä muovikärpäsiä, jolloin miehet tähtäävät kärpäseen eivätkä pisuaarin ohitse.

Myös ystävälliset roskakorit voivat auttaa. Muun muassa Helsingissä voi tavata roskiksia, jotka kiittävät, kun niihin laitetaan roskia.

Hollannissa tehtiin kiintoisa kokeilu, jossa koetettiin alitajuisesti aktivoida ihmisten sisäistä hygieniantajua. Ongelmana oli, että tietyt metrolinjat olivat viikonloppuna todella sottaisia. Kun osaan näistä metroista suihkutettiin pesuaineen sitruksista tuoksua, roskaaminen väheni selvästi.

Siivoamiseen yhdistyvä haju sai siis ihmiset käyttäytymään siivommin.

Lue myös:

Kuristunut telkkä ja joutsen kaljatölkki nokassa – roskaaminen aiheuttaa tuskallisen kuoleman