Mikä aiheuttaa ruskan? Moni tietää jo, että punainen on suojaväri valoa vastaan, mutta väriloistolla on toinenkin syy
Ruskan muodostumiselle on evolutiivinen syy, joka selittää, miksi ruska on erilainen Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassa ja Itä-Aasiassa.
Syyskuista ruskaloistoa Saanatunturin alueella.
Pitkään uskottiin ainakin maallikoiden keskuudessa, että punaisen ruskan aiheuttaa pakkanen. Nykytiedon valossa syy löytyy kuitenkin valosta: kasvi suojautuu auringon säteilyä vastaan. Tästä syystä mustikoiden lehdet voivat olla Lapin korkeudella punaiset jo keväällä.
Suomessa vähemmän tunnettu – ja vähemmän tutkittu – tosiasia on, että puut suojautuvat punaisella väriaineella myös hyönteisiä vastaan. Luonnonvarakeskuksen tutkija ja ympäristöekologian dosentti Aki Sinkkonen kertoo, että havaintojen mukaan kirvat suunnistavat keltaisen perässä.
”Jos koivuissa on kirkas keltainen lehdissä, se näkyy munittujen munien määrissä ja seuraavana keväänä on enemmän kirvoja.”
Sinkkonen vertaa kellastuvaa lehteä pikaruokaravintolaan. Sieltä ravintoa etsivä kirva saa nopean ja helpon ateria, koska lehtivihreän hajotessa ravinteet ja sokerit ovat liikkeellä eivätkä enää sitoutuneena kasvin lehtiin. Ruskea lehti taas on jo kuollut, eikä siksi kiinnosta kasvinesteitä imevää hyönteistä.
”Kirvat eivät näe punaista, vaan sekoittavat sen ruskeaan. Siksi ne välttävät kasveja, joiden ruska on punainen.”
Tutkimuksessa on myös havaittu, että jos puussa on kuollut oksa, se tuottaa punaista väriainetta hanakammin. Se johtuu luultavasti siitä, että puulla on suurempi tarve suojella itseään, jos se on valmiiksi huonossa kunnossa.
Evoluutio loi upeat ruskan värit
Eri maantieteelliset alueet myös eroavat siinä, paljonko puut tuottavat punaista. Euroopassa ruska on pääosin keltainen, Pohjois-Amerikassa ja Itä-Aasiassa taas voittopuolisesti punainen. Syyn tähän uskotaan löytyvän evoluutiosta.
Itä-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa vuoret ovat pohjois-eteläsuuntaisia, jolloin puut ja puista ruokailevat hyönteiset pääsivät siirtymään helposti etelämmäs.
Euroopan vuoristojen itä-länsisuuntaisuus on tarjonnut puille suojaa jääkausien aikana, sillä vuorien katveeseen muodostui niin sanottuja refugeja tai vetäytymispaikkoja, joissa olosuhteet pysyivät vakaampina. Niissä puut pärjäsivät paremmin kuin niistä ruokailevat hyönteiset.
”Meillä puut eivät ole tarvinneet yhtä voimakkaita suojavärejä, ja tarve tuottaa punaista väheni.”
Aurinkoinen sää saa aikaan värien hehkun
Kesän aikainen voimakas auringonpaiste voi kuivattaa puut, jos samaan aikaan on pulaa sateista. Silloin käy kuten Lapissa on nyt käynyt. Lehdet uhkaavat tippua ennen aikojaan. Syksyllä auringonpaiste taas lupaa kaunista ruskaa.
”Aurinkoisella säällä lehtivihreä hajoaa nopeammin”, Anne Tolvanen selittää ilmiötä.
Sitähän ruska on: vihreän alta paljastuvia ruskean ja keltaisen sävyjä. Puu vetää oksiin ja juuriin arvokkaan typen, jonka se on lehtivihreän rakentamiseen käyttänyt, ja muut värit tulevat näkyviin. Poikkeuksena tähän ovat puut, jotka sitovat typpeä yhteistyössä juurinystyröissään elävien bakteerien kanssa. Tällaisia kasveja ovat esimerkiksi leppä ja tyrni. Ne pudottavat lehtensä vihreinä ja lannoittavat samalla maata.
Ruskan punaisen sävyt taas syntyvät, kun puu tai varpu suojautuu auringon säteilyä vastaan tuottamalla lehteen antosyaaneja, suojaväriaineita. Lisäksi punaisella on myös toinen, vähemmän tunnettu vaikutus.
