Tutkimus: Näin rutto kiihdytti vauhtiaan 1600-luvulla – ”Ero ruton leviämisnopeudessa on ällistyttävä”
Miten pandemiat leviävät? Se on ajankohtainen kysymys, johon voi etsiä vastauksia myös menneisyydestä.
Rutto kävi monen kohtaloksi jo 1300-luvulla. Kaivauksia tehdään Lontoossa East Smithfieldin hautausmaalla, joka perustettiin vuonna 1348.
Nyt tuore kanadalaistutkimus osoittaa, että rutto levisi Lontoossa neljä kertaa nopeammin 1600-luvulla kuin 1300-luvulla. Löytö on kiintoisa, sillä paikka oli sama ja taudinaiheuttaja sama, joten leviämisen kiihtymisen täytyi johtua sosiaalisista ja yhteiskunnallisista muutoksista kolmensadan vuoden aikana.
Rutto toi valtavat epidemiat
Kanadalaisen McMaster -yliopiston kävivät läpi valtavan määrän kirkonkirjoja, henkilökohtaisia testamentteja ja Lontoon kaupungin ylläpitämiä kuolleisuuslukuja ja arvioivat ruttokuolleisuutta niiden pohjalta. Seurakuntien dokumentteja ja testamentteja tarvittiin kuolleisuuden arvioitiin 1300- ja 1400-luvuilla, sillä virallisia asiakirjoja kuolleisuudesta alettiin pitämään vasta vuonna 1538.
Lontoossa rutto tappoi myös 1600-luvulla. Ote kirjasta, jossa listattu vainajat alkaen 26.9.1665. © Claire Lees
Aineiston aikajanalle sattui kaksi suurta ruttoepidemiaa: Vuoden 1348 Musta surma sekä Lontoon suuri ruttoepidemia vuonna 1666. Kun tutkijat vertailivat kuolleisuutta näiden kahden epidemian välillä, he havaitsivat, että 1600-luvulla rutto eteni merkittävästi nopeammin. 1300-luvulla sairastuneiden määrä kaksinkertaistui 43 päivän välein, mutta 1600-luvulla tämä tapahtui 11 päivän välein.
”Ero ruton leviämisnopeudessa on ällistyttävä”, sanoo professori David Earn McMaster -yliopistosta.
Ruton taustalla rotat ja kirput
Paiseruton aiheuttaja on Yersinia pestis -bakteeri, joka levisi rotista ihmisiin kirppujen välityksellä. Tutkijoiden mukaan mitään todisteita ei ole sen puolesta, että bakteerissa olisi tapahtunut muutoksia 1300-1600-luvuilla, joten selitys epidemian kiihtymiselle johtunee yhteiskunnallisista muutoksista 300 vuoden aikana.
Mitkä tahansa muutokset asumisessa ja ihmisten liikkumisessa, jotka toivat heidät lähemmäksi rottia, ovat hyviä ehdokkaita ilmiön selittäjiksi.
Tutkimus julkaistiin arvostetussa Proceedings of the National Academy of Sciences -sarjassa.
Lue myös: Lintukirppu puree, mutta jääkö se kiinni ihoon?
Lue myös: Rutto riehui Helsingissä: Tappoi ihmisiä kuin hyttysiä – keitä kuolleet olivat?