Saimaannorpat tekivät enemmän poikasia kuin vuosikausiin, mutta sekin on liian vähän

Jaa artikkeli
© Juha Taskinen/Lehtikuva
Saimaannorpan kanta on lievässä kasvussa, mutta laji sinnittelee yhä sukupuuton partaalla.

Saimaannorpan kuuttien laihdutuskuuri on loppunut. Siitä lähtien, kun emot vieroittivat toukokuussa viime talvena syntyneet kuuttinsa, niiden on täytynyt hankkia emonmaidon sijasta itse ravintonsa.

Norpat syövät pääsääntöisesti pieniä parvikaloja, muikkua, särkeä, kiiskeä ja kuoretta.

”Vieroittaminen aiheuttaa kuutille stressiä, eikä se pysty heti saalistamaan siinä määrin, että sen paino nousisi ja se kasvaisi”, kertoo Luonnonsuojeluliiton saimaannorppa-asiantuntija Kaarina Tiainen.

Kesällä laihtunut kuutti saavuttaa keväisen painonsa vasta lokakuussa.

”Loppusyksystä norpat suorastaan ahnehtivat ravintoa kasvattaakseen mahdollisimman paksun rasvakerroksen talven varalle.”

Rajoitukset purevat

Viime talvena Saimaalle syntyi peräti 86 kuuttia, joka on enemmän kuin vuosikausiin. Olosuhteet pesinnälle olivat suotuisat, sillä lunta ja jäätä riitti tarpeeksi pitkälle kevääseen saakka.

”Vuonna 2011 voimaan tulleiden kalastusrajoitusten jälkeen norppien verkkokuolemat ovat vähentyneet. Sen jälkeen syntyneet naaraat ovat nyt saavuttaneet sukukypsyyden”, Tiainen kertoo.

Kuutteja on syntynyt noin 50–80 vuosittain. Kuolleisuus on syntyvyyttä pienempi, koska kanta on hieman kasvanut.

”Menehtyneiden norppien määrästä ei ole edes arvioita, sillä vain alle puolet norppien kuolemista saadaan tietoon.”

Arka ja parka

Vaikka saimaannorppakanta on hieman elpynyt, nykyinen noin 360 yksilön määrä on erittäin uhanalaiseksi luokitellun lajin säilymisen kannalta liian vähäinen.

”Norppa on pitkäikäinen, jopa 20–30-vuotiaaksi elävä nisäkäs, mutta se lisääntyy hyvin hitaasti”, Tiainen sanoo.

Nuoret lisääntyvät iäkkäitä aktiivisemmin. Pääsääntöisesti norppa saa yhden kuutin, mutta vuonna 2009 Saimaalla havaittiin erittäin harvinaiset kuuttikaksoset, jotka ristittiin nimillä ”Arka” ja ”Parka.”

”Toinen kaksosista on jo itsekin synnyttänyt. Toisesta ei ole saatu varmoja havaintoja.”

Saimaannorppaa uhkaa yhä sukupuutto. Nykyisen yksilömäärään pitäisi moninkertaistua, jotta norppa saavuttaisi suotuisan suojelun tason.

”Saimaa on varsin pieni elinympäristö, mutta norppia pitäisi olla nelinumeroinen määrä lajin elinvoiman turvaamiseksi.”

Uusille vesille

Saimaannorppaa uhkaa yhä verkkokalastus, mutta myös pesinnän häirintä ja rantarakentaminen.

Saimaannorpalta ei ole tavattu geneettisiä sairauksia, vaikka kanta on kovin pieni. Silti laji on erittäin haavoittuvainen.

Valtaosa norpista elää Savonlinnan ympäristössä. Kannan geneettisen vaihtuvuuden varmistamiseksi norppa pitäisi saada leviämään myös Saimaan reuna-alueille.

”Se edellyttäisi kalastusrajoitusten laajentamista ja norpan huomioimista nykyistä paremmin Saimaan rantojen kaavoituksessa ja rakentamisessa”, Tiainen sanoo.

Myös ilmaston lämpeneminen on saimaannorpalle alati kasvava uhka.

”Nykyistä suurempi ja laajemmalla elävä kanta pystyisi paremmin sopeutumaan luonnossa tapahtuviin muutoksiin.”

Tiesitkö?

  • Saimaannorppa on yksi harvoista makeassa vedessä elävistä hylkeistä. Se on myös Suomen ainoa endeeminen eli kotoperäinen nisäkäs. Saimaannorppia arvioidaan olevan nykyisin noin 360.
  • Saimaannorppa jäi eristyksiin Saimaalle noin 8 000 vuotta sitten, kun yhteys Itämereen jääkauden jälkeen katkesi. Sameisiin ja sokkeloisiin vesiin sopeutuneella saimaannorpalla on sukulaisiaan suuremmat silmät ja aivot.
  • Aikuinen saimaannorppa on hyvin kotipaikkauskollinen. Se pyrkii pesimään samalla rannalla vuodesta toiseen. Muina kuin lisääntymisaikoina se vaeltaa pisimmillään muutamien kymmenien kilometrien matkoja.
X