Neurotiede yllättää! Ei ole ihan sama, kenen kanssa aikaasi vietät – näin seura vaikuttaa ja jopa synkronoi aivot

Jaa kaverilleTilaa Seura
© istock
Seura määrittää eniten ihmisten onnellisuutta. Tartutamme toisiimme tunteita, ja aivomme jopa värähtelevät samalla tavoin lähellä olevien kanssa.

Mikä tekee meidät onnellisiksi?

Tiedemiehet ja tutkijat ovat kautta aikojen halunneet selvittää onnellisuuden ja kärsimyksen henkisiä aiheuttajia. Nykytieteen keinoin on nyt päästy tutkimaan myös sitä, mitkä hermostolliset tekijät aiheuttavat olotilamme.

Neuropsykologi Rick Hanson sanoo teoksessaan Sisäsyntyinen onnellisuus, että aivoilla on sitkeä taipumus takertua ikäviin asioihin. Tämä negatiivinen vinouma juontuu aivojen kehityshistoriasta.

Hanson havainnollistaa tilannetta porkkana-keppi-jaottelulla. Ne ovat Hansonin mukaan tärkeitä kumpikin, mutta niiden välillä on yksi huomattava ero: elonjäämisen näkökulmasta kepit ovat tärkeämpiä kuin porkkanat.

”Jos et saa porkkanaa tänään, saatat saada sen huomenna, mutta jos et tänään onnistu väistämään keppiä, voi käydä niin, että sinulla ei sen koommin ole tarvetta porkkanoillekaan.”

Sama evoluution mekanismi jyllää myös nykyisissä sosiaalisissa suhteissa.

”Silloinkin kun olet rento, onnellinen ja yhteydessä toisiin, aivosi tutkivat ympäristöä etsiskellen mahdollisia vaaroja, pettymyksen aiheita ja ihmisten välisiä ristiriitoja. Mielen taustalla on yleensä hiljaista mutta havaittavissa olevaa levottomuutta, tyytymättömyyttä ja erillisyyden tuntua, joka pitää valppautta yllä.”

Päätöksenteko uuvuttaa aivot

Neurotieteen avulla ymmärrämme paremmin sosiaalisuuden merkitystä onnellisuuden pönkittäjänä.

Onnellisuus seuraa lopulta hyvin vähän aiemmista kokemuksista, materiasta tai henkilökohtaisesta filosofiasta, valaisee Northwestern-yliopiston neurotieteen professori Moran Cerf, joka on erikoistunut päätöksenteon tutkimiseen.

Cerfin mukaan ihmisillä on virheellinen uskomus, että tekemällä ”oikeita päätöksiä”, kuten esimerkiksi valitsemalla hyviä vaatteita tai hienoja lomakohteita, tyytyväisyys omaan elämään lisääntyy.

Cerfin pääväittämä on, että onnellisuuden kannalta paljon tärkeämpää ja ratkaisevinta on se, millaisten ihmisten kanssa päätämme viettää aikaa.

Tämä väittämä nojaa keskeisesti neuropsykologisiin havaintoihin, jotka kertovat, että päätöksenteko on aivoille väsyttävää. Useissa tutkimuksista on havaittu, että ihmisillä on rajallinen määrä henkistä energiaa valintojen tekemiseen.

Aikuiset tekevät päivittäin kymmeniätuhansia päätöksiä, joista noin 200 on pelkästään ruokailuun liittyviä.

Päätösväsymys auttaa selittämään esimerkiksi sen, miksi tavalliset, järkevät ihmiset vihastuvat kollegoihin ja perheenjäseniin, törsäävät rahaa vaatteisiin ja ostavat roskaruokaa supermarketista.

Ihmisseura ohjaa valintoja

Päätöksentekouupumus heijastuu myös esimerkiksi lääkärin työhön.

JAMA Internal Medicinessä vuonna 2015 julkaistussa amerikkalaisessa tutkimuksessa ilmeni, että potilas sai hengitystietulehduksen perusteella turhan antibioottireseptin 26 prosenttia todennäköisemmin vastaanoton viimeisen tunnin kuin ensimmäisen tunnin aikana.

Juuri päätösten sekamelskassa toisten ihmisten läsnäolon merkitys kasvaa.

Cerfin mukaan ihmisaivot poimivat erilaisia sosiaalisia vihjeitä, jotka ohjaavat ihmisiä alitajuisesti heidän päätöksenteossaan. Muiden ihmisten vaikutuksen alla ihmiset voivat päätyä tiedostamattaan valintoihin, joita he muutoin välttäisivät.

Sosiaalisessa ohjauksessa aivot myös vääristävät huonoja kokemuksia hyviksi ja päinvastoin. Lisäksi ihmiset voivat antaa tunteidensa muuttaa järkevän valinnan järjettömäksi.

Cerf tähdentää, että ihmisillä on sitkeä taipumus uskoa, että he kontrolloivat onnellisuuttaan moninaisten valintojensa kautta. Todellisuudessa päätöksentekomme on täynnä harhoja, jotka sumentavat arviointikykyä.

© ISTOCK

Muistot muokkautuvat laumaeläinten mielissä

Jo vauvaiästä lähtien peilaamme omia näkemyksiämme toisiin ihmisiin ja arvioimme sosiaalisen tiedon perusteella uudelleen näkemyksiämme, arvostuksiamme ja muistojamme.

”Tämä mekanismi auttaa meitä oppimaan, kasvamaan ja toimimaan yhteisössä”, kertoo Laurea ammattikorkeakoulun yliopettaja Kaisa Hytönen, joka on erikoistunut käyttäytymistieteisiin.

Oleellista on havainnoida ihmisen laumasieluisuus. Hytösen mukaan ihmisen ajattelussa on kaksi keskeistä järjestelmää: automaattinen pyrkii olemaan samaa mieltä ryhmän kanssa, kun taas harkitsevampi puoli koittaa muodostaa kantansa ajan kanssa. Ryhmän myötäily voi perustua myös siihen, että näin saadaan aikaa oman kannan muodostamiseen.

Jopa ihmisten muistot muokkautuvat toisten henkilöiden näkemyksien mukaan.

Hytösen mukaan kokeissa on pystytty muokkaamaan koehenkilöiden oikeita muistoja ”vääriksi”, kun koehenkilöille on kerrottu, kuinka muut tilanteen muistavat.

Aivojen tasolla tämä muistojen korjaantuminen vääräksi näkyy muistijärjestelmän ja sosiaalisten ja tunteisiin liittyvien aivoalueiden toiminnassa.

”Näiden tutkimustulosten perusteella voikin pohtia, kuinka itsenäisiä toimijoita olemme, jos aivomme luottavat muistojenkin osalta toisten ihmisten esimerkkiin ja mielipiteisiin.”

Läheisyys tahdistaa aivotkin

Ihmisten ollessa toistensa läheisyydessä jopa heidän aivosähkökäyränsä ovat usein lähes identtisiä. Eli aivotoiminta on silloin ikään kuin ”synkronoitua”.

”Näemme tutkimuksissa yhä uudelleen, että pelkästään läsnäolo ihmisten vieressä yhdistää aivotoimintaa heidän kanssaan perustuen ihmisten toimintaan, huoneen tuoksuun, melutasoon ja moniin muihin tekijöihin”, Moran Cerf kertoo Business Insider -lehdessä.

Aalto-yliopiston ja Turun PET-keskuksen vuonna 2012 tekemässä tutkimuksessa ilmeni, että voimakkaiden tunteiden kokeminen elokuvia katsoessa sai kirjaimellisesti eri ihmisten aivot tikittämään samaan tahtiin.

Mitä kiihdyttävämpiä tunteita ihmiset kokivat, sitä enemmän samatahtista oli aivoissa niiden verkostojen toiminta, jotka ohjaavat näkemistä, tarkkaavaisuutta ja tuntoaistia.

Nämä havainnot nivoutuvat ilmiöön, jota voi kutsua tunteiden tarttumiseksi. Psykoterapeutti Daniel Siegel kertoo kirjassaan Mindsight, että ihmisillä on aivoissaan ”myötävärähtelevä resonanssiverkosto”, joka yhdistää meidät kaikki toisiimme. Siegel käyttää esimerkkinä läsnäoloa ihmisseurassa, joka on juuri kokenut menetyksen.

”Vaikka he eivät sanoisi tuntemuksistaan mitään, sinunkin rintaasi saattaa pusertaa, kurkkuusi voi nousta pala tai silmäsi voivat täyttyä kyyneleistä”.

Ikävät tunteet tarttuvat

Toisten tunteiden sisäistäminen vaikuttaa myös siten, että saatamme tulkita toisiinsa liittymättömiä tapahtumia tietyn ennakko-oletuksen kautta.

”Masentuneen ihmisen seurassa oltuamme saatamme tulkita jonkun toisen ihmisen vakavuuden suruksi”, Siegel kertoo.

Tunteiden tarttumisen takia ihmisille syntyy aivoihin ja kehoon automaattisesti viitekehys, jonka avulla voimme melko vaivattomasti tulkita toisten ihmisten aikomuksia ja tavoitteita, kertoo kognitiivisen neurotieteen professori Lauri Nummenmaa Aalto-yliopiston raportissa.

”Synkronoimalla ihmisten aivotoimintoja tunteet edistävät siis ihmisten välistä viestintää ja kanssakäymistä.”

Erityisen tarttuvia ovat Nummenmaan mukaan negatiiviset tunteet. Tätä selittää oleellisesti se, että ihmisillä on määrällisesti enemmän erilaisia kielteisiä tunneluokkia, kuten suru, pelko, inho ja viha.

Tunteiden tarttuminen ei kosketa vain aivoja, vaan se vaikuttaa myös kehon asentoihin ja esimerkiksi hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintaan.

© ISTOCK

Mieluisten ihmisten seura

Kaiken tutkimustiedon valossa on helppo uskoa Moran Cerfin teesiin, jonka mukaan neuropsykologisen voiman voi valjastaa parhaiten onnellisuuden tukemiseen sillä, että kerää ympärilleen mieluisia ihmisiä.

Kun ympäröi itsensä ihmisillä, joiden ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä itse arvostaa, on helpompi rakentaa olosuhteet, joissa ei tarvitse jatkuvasti tehdä päätöksiä ja uupua päätösväsymyksen alle.

Lisäksi ajan myötä luonnollisesti poimimme itseemme toisen asenteita, käyttäytymismalleja ja jopa tunteita. Esimerkiksi jos haluaa harrastaa enemmän liikuntaa tai musiikkia, katsella vähemmän televisiota tai olla sosiaalisempi, tärkein päätös koskee sitä, keiden seurassa aikaansa viettää.

”Tämä tarkoittaa, että ihmiset, joiden kanssa aikaa vietät, vaikuttavat todellisuuteesi enemmän kuin mitä kykenet selittämään. Yksi näistä vaikutuksista on, että sinusta tulee samankaltainen kuin nämä ihmiset”, Cerf kiteyttää.

X