Silkkiuikku ei ole mikään kultakurkku

Jaa kaverilleTilaa Seura
Töyhdöt kuuluvat silkkiuikun kesäasuun.
Korean silkkiuikun pesä kelluu veden päällä, mutta sekään ei aina suojaa munia ja poikasia.

Silkkiuikulla on nyt poikaset selässään.

Naaras munii toukokuussa 3–6 munaa, joista poikaset kuorituvat noin kuukauden hautomisen jälkeen. Pesästä lähtiessään emolintu ottaa poikaset kyytiinsä.

”Sekä koiras että naaras voivat kuljettaa poikasia. Jos poikaset ovat vain toisen selässä, toinen aikuisista huolehtii ravinnonhankinnasta”, kertoo BirdLife Suomi ry:n tiedottaja Jan Södersved.

Poikasten lämmönsäätelykyky kehittyy vähitellen. Jos vastakuoriutunut poikanen joutuu pitkäksi aikaa veden varaan, se saattaa jopa paleltua.

”Kuuden viikon ikäisinä poikaset ovat valmiita sukeltamaan. Ne kuitenkin pysyvät emolintujensa huostassa parin kolmen kuukauden ikäisiksi saakka.”

Kelluva pesä

Silkkiuikku pesii Suomessa Oulun ja Joensuun korkeudella asti. Lajia tavataan useimmiten pienillä järvillä, lammilla ja matalilla merenlahdilla. Suotuisilla vesistöillä silkkiuikut saattavat muodostaa kymmenien pesien yhdyskuntia.

Silkkiuikku rakentaa kelluvan pesänsä veden pinnalle. Osa pesän rakenteista on kiinni vesikasvustossa, niin että pesä ei pääse ajelehtimaan virran tai aaltojen mukana.

”Silkkiuikku on alkeellinen lintu, jonka jalat ovat ruumiin takaosassa. Sen on hankala liikkua maalla”, Södersved kertoo.

Vedessä kelluva pesä on paremmin turvassa pedoilta kuin rannalle rakennettu. Silti silkkiuikun munia ja poikasia päätyy varisten, supikoirien ja minkin saaliksi.

Kelluva pesä on altis vedenkorkeuden vaihteluille. Jos vesi nousee, pesä saattaa jäädä pinnan alle, ja pesintä keskeytyy.

Soidintanssin peilikuvat

Silkkiuikku on noin puolen metrin pituinen, ja sen siipien kärkiväli on enimmillään reilut 70 senttimetriä.

Silkkiuikku ei ole mikään kultakurkku. Sen voimakasta ääntelyä on luonnehdittu käheäksi parkumiseksi ja verrattu jopa porsaan röhkimiseen.

Silkkiuikun keväinen soidintanssi on näyttävä rituaali. Naaras ja koiras nousevat vedessä pystyyn toistensa peilikuvina ja huojuttavat päitään puolelta toiselle.

Silkkiuikut pariutuvat talvehtimisalueillaan Kaakkois-Euroopassa ja palaavat Suomen jäiden lähdön aikaan huhti-toukokuussa. Pari pysyy yhdessä vain pesimäkauden ajan.

Ennen syysmuuttoa silkkiuikku vaihtaa höyhenensä ja sulkansa vähemmän värikkääseen talvipukuun.

”Suomeen saapuessaan linnut ovat taas värikkäissä juhlapuvuissaan, ja ne ovat kasvattaneet päähänsä uudet töyhdöt.”

Naurulokit turvana

Suomessa on kaikista Euroopan Unio-nin valtioista tihein pesivä silkkiuikkukanta. Maassamme viettää kesän noin 30 000 silkkiuikkuparia.

Silkkiuikkujen, kuten myös muiden muuttavien vesilintujen, määrä on ollut viime vuosina Suomessa laskussa.

”Kosteikkojen ja lintuvesien kunnon heikkenemisen myötä suotuisia pesimäalueita on vesilinnuille entistä vähemmän”, Södersved toteaa.

Ennen meillä kovin yleinen naurulokki on käymässä kohta harvinaiseksi ja se vaikuttaa osaltaan myös silkkiuikun esiintymiseen maassamme.

”Suuret, jopa tuhansien lintujen naurulokkiyhdyskunnat puolustivat aggressiivisesti pesiään petoja vastaan. Samoilla alueilla pesineet silkkiuikut olivat tavallaan naurulokkien suojeluksessa.”

X