Onko tässä suomalaisten hilpeimmät ja sydämellisimmät kalastusmuistot? – Isän viimeinen kalaretki, peppu paljaana joessa ja koukkuun tarttunut kosinta
Vapaa-ajankalastajien järjestö keräsi suomalaisten parhaat kalamuistot. Moni niistä liittyy yhteisiin kalaretkiin perheen kanssa, mutta mahtuupa joukkoon kosintoja ja kalavaleitakin.
Monet suomalaisten kalastusmuistot liittyvät kalareissuihin isän tai papan kanssa. Kuva: iStock
Suomalaiset ovat kalastajakansaa. Ainakin siinä mielessä, että vain hyvin harva suomalainen ei ole koskaan kalastanut. Niinpä suurella osalla kansasta on myös rakkaita kalastamiseen liittyviä muistoja. Mutta millaisia nämä kalastusmuistot oikein ovat?
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö kysyi tätä suomalaisilta ja sai hykerryttävän hauskoja ja sydämellisiä muistoja, joihin suureen osaan liittyvät myös rakkaat ihmissuhteet.
Tällaisia ovat suomalaisten kauneimmat ja kummallisimmat kalastusmuistot.
Viimeinen kalareissu isän kanssa kanssa painui mieleen
Monet kalastusmuistot liittyvät yhteisiin hetkiin oman perheen tai isovanhempien kanssa.
Eräs kyselyyn vastannut kertoi, että hänelle mieleenpainuvinta oli, kun pääsi isoisän kanssa kalaan. Ensin piti kuitenkin luvata olla hiljaa, etteivät kalat säikähdä.
”Oli ihana istuskella veneessä vaarin kanssa aurinkoisella järvellä. Kalaa en niin saanut, mutta uitin käsiä vedessä ja katselin lumpeita. Oli myös ihanaa olla vaarin kanssa kahdestaan, tärkeitä hetkiä, joita muistelen nyt lämmöllä vaaria kaivaten”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista naisista.
Toiselle isä oli tehnyt ongen puolivitsillä. Poika oli halunnut onkia rautatiesillan ali virtaavasta kapeasta purosta. Isä ei ollut uskonut, että moisesta paikasta voisi saada kalaa ja väänsi ongen pumpulilangasta, pullonkorkista ja vanhasta plommista eli lyijysinetistä.
”Koukku kai sentään oli oikea. Olipa juhlava tunne, kun sain pienen ahvenen ja kannoin sitä kotiin ja ylpeänä esittelin vanhemmilleni. Siitä se alkoi lähes 70 vuotta kestänyt ja edelleen jatkuva harrastus”, kertoo nimimerkki Kalamies vuodesta 1952.
Kalastusmuistot voivat olla myös tunteikkaita: yksi sydämellisimmistä tarinoista oli viimeinen yhteinen kalareissu kertojan isän kanssa. Isä oli kuullut sairastavansa syöpää ja elävänsä enää joitakin kuukausia. Isäukko halusi nauttia elämänsä loppuvaiheesta, myi tavaransa ja lähti Thaimaan lämpöön.
”Thaimaassa kävimme isän kanssa viimeisen yhteisen kalareissumme. Vuokrasimme kalastusaluksen, sellaisen suuren puisen, joka kellui eteenpäin hissukseen. Vietimme merellä useita tunteja: minä veneen kipparin kanssa alkeellisilla vermeillä kalastellen, isä meri-ilmasta nauttien ja saalistani naureskellen. Tuo reissu on piirtynyt mieleeni: leppoisa tunnelma, aurinko ja isä huutelemassa niksejä, kuinka pelkän siimarullan avulla tuli kalastaa”, kertoo muistonsa jakanut nainen.
Joka kuudes suomalainen kertoi kalastaneensa viimeisen puolen vuoden aikana. Viidennes oli kalastanut vuoden sisään. Kuva: iStock
Kalastusmuistot myös kalavaleita ja noloa retostelua
Moni kertoi kyselyssä myös hauskoista kommelluksista ja retostelusta, joka oli napsahtanut omaan nilkkaan. Toisten isät taas kertoivat aitoja kalavaleita, joita tunnustivat kavereilleen myöhemmin.
Eräs nainen kertoo, kuinka oli käynyt miehensä kanssa kilpasille pilkkisaaliista. Hänellä itsellään kävi kalaonni ja saaliiksi siunaantui pussillinen ahvenia. Mies sai nostettua pari pahaista sinttiä.
Ylpeys kävi naisen mukaan lankeemuksen edellä myös kalannarraajalla. Nainen nimittäin suunnitteli laittavansa kalansaaliit rinnakkain ja valokuvaavansa ne sosiaaliseen mediaan.
”Karma rankaisi minua tästä suunnitelmasta heti rankemman kautta, sillä kalapussissani oli reikä ja kaikki kalat tippuivat hiljalleen välille matkalla rantaan. Autolle päästessäni jäljellä oli kaksi kalaa. Voin kertoa, että nykyään ylivoimaista kalasuoritustani kehuessani saan vastaukseksi ”kohta on taas ahvenet pitkin jäätä.”
Toinen vastaaja kertoi hauskan tarinan isänsä kalavaleesta. Vasta 7-vuotias pikkusisko oli napannut perheen yhteisellä kalastusreissulla Porvoon saaristossa kalan, vieläpä kunnon hauen. Hampaikas kala kuitenkin pelotti, kalan kelaaminen rantaan sai itkun tirahtamaan.
Kun kala saatiin rantaan, isä otti hauesta kuvan ja lähetti sen kaverilleen. Väitti napanneensa saaliin itse.
Pian kaverilta tuli kuva takaisin, hauesta sekin. Kala oli syönyt myös vastapuolella.
”Illalla, kun isä soitti kaverilleen, myönsi isä, että hauki oli siskoni nappaama. Isän kaveri myönsi samalla, että myös ”hänen” kalansa oli itseasiassa hänen poikansa saalis.”
Ahvenista kannattaa nostaa vain fileekokoiset, yli 400 grammaiset, ahvenet. Muut voi jättää järveen polskimaan. Kuva: iStock
Kalantuoksuinen kosinta ja huikeita kommelluksia
Suomalaiset ovat kalastusmuistoissaan kokeneet kalavesillä suurta rakkautta, kommeltaneet ja erehtyneet lajista pahemman kerran.
Eräs mies kertoi seikkailleensa Itä-Suomen joissa ilkialasti mahtavan hauen perässä. Miehen ykkösuistin oli tarttunut jokeen kahden kiven väliin, eikä suosikkilippaa voinut tietenkään jättää taakse. Mies jätti housut rannalle ja lähti pelastamaan uistinta.
Lopulta uistin irtosi vapaa nykimällä, mutta samassa siihen tarrasi iso jokihauki.
”Aikani alasti kalan kanssa taisteltuani sain ennätyshaukeni rannalle, 98 cm ja 7,8 kg. Hauki nätisti takaisin jokeen uimaan ja märät vaatteet takaisin päälle, siihen oli hyvä lopettaa tapahtumarikas iltapisto. Jälkikäteen on naurattanut se, että jos jollain on ollut riistakamera joen rannalla. On siinä mahtanut olla eriskummallinen kuvasaldo.”
Eräs nainen taas kertoo romantiikasta meren rannalla. Miesystävä oli vihkinyt naisen kalastuksen saloihin ja merellä oli viihdytty yhdessä tiuhaan. Eräänä kesäiltana puoliso halusi tarkistaa naisen siiman ja antoi tälle siksi aikaa oman vapansa. Hetken kuluttua mies pyysi naista testaamaan, pelittääkö kela.
”Kelasin, ja kirosin, että taas jäi joku risu kiinni. Nostin ylös saaliini, joka oli muovipussikäärö. Avasin käärön, jossa oli lappu pussissa: Mennäänkö naimisiin? Ja kun käännyin, oli mieheni polvistunut taakseni. Vastasin kyllä.”
Kyselyyn vastannut nainen kertoi napanneensa kalan sijasta kosinnan. Kuva: iStock
Vierailla vesillä taas voi erehtyä luuleman isomman kokoisia mereneläviä vaikka sukellusveneiksi, kuten kävi eräälle miehelle veljensä kanssa Pohjois-Norjassa.
”Pyydystimme parhaillaan syöttikaloja pikku virveleillä isompia saaliita varten, kun yhtäkkiä veneen vieressä alkoi iso tumma möhkäle nousta pintaan. Olin varma, että sieltä nousee sukellusvene, joita olemme muutaman kerran noilla vesillä nähneet.”
Veljekset heittäytyivät veneen pohjalle pitkäkseen. Miehen muistikuvan mukaan pissa taisi lirahtaa housuun, kunnes miehet tajusivat, mikä suurikokoinen hahmo oikein oli.
”Sieltä nousi valas veneen viereen noin 10 metrin päähän. Hetki meni ennen kuin sai kameran käyntiin, mutta kuvaakin lopulta siitä saatiin.”