Suomen karhukanta kasvaa - Mitä pitäisi tehdä, kun karhut tulevat ihmisten ilmoille?

Karhuja on Suomessa entistä enemmän. Pentuja syntyy paljon, ja moni karhu on tullut Venäjältä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Karhuja on Suomessa entistä enemmän. Pentuja syntyy paljon, ja moni karhu on tullut Venäjältä.
(Päivitetty: )
Teksti:
Ville Vanhala

Karhu on kohta marjassa. Kesäkuukausina karhut kartuttavat energiavarantojaan ahmimalla metsän antimia. Keväällä karhut ovat saattaneet saalistaa hirviä ja poronhoitoalueella poroja, mutta kesän myötä otsot ovat siirtyneet pääsääntöisesti kasvisravintoon.

Alkukesästä karhut syövät puiden lehtiä ja juuria, mutta heinäkuussa karhuillakin alkaa marjastuskausi.

”Karhulle maistuvat etenkin mustikka ja variksenmarja”, sanoo tutkimusprofessori Ilpo Kojola Luonnonvarakeskuksesta.

Tänä kesänä mättäillä käyskentelee entistä enemmän karhuja. Luonnonvarakeskus on arvioinut maamme karhukannaksi noin 2 000 yksilöä, mikä on noin kaksisataa karhua enemmän kuin viime vuonna.

Kojolan mukaan kantaa ovat viimeisen viiden vuoden aikana kasvattaneet Venäjän puolelta siirtyneet karhut, mutta myös Suomessa eläneiden karhujen pentutuotto on ollut voimakasta.

Parannusta perimään

Suomen karhut eivät kuitenkaan välttämättä ole lisääntyneet niin rivakasti kuin viimeisimmän arvion luvut osoittavat.

”Kanta-arvio perustuu viime vuoden tilanteeseen, jolloin havainnointi oli aktiivisempaa kuin edellistä arviota tehtäessä vuonna 2015”, Kojola sanoo.

Karhu lisääntyy joka toinen vuosi. Suomessa naaras on synnyttänyt keskimäärin kaksi ja puoli pentua naarasta kohden.

”Karhu on hitaasti lisääntyvä laji. Suomessa ja Ruotsissa karhujen pentutuotto on suurempaa kuin missään muualla maailmassa.”

Itärajan yli Suomeen vaeltaneet karhut ovat lisänneet poronhoitoalueen alapuolella elävien karhujen geneettistä monimuotoisuutta.

Kojolan mukaan karhu ei ole enää Suomessa uhanalainen. Kanta kasvaa ja leviää maassamme, vaikka karhua myös metsästetään.

Karhu lisäänty vain joka toinen vuosi. Pentuja syntyy 1–4.

Ihmiskilven suojassa

Karhuja kulkeutuu myös ihmisasumusten ja jopa kaupunkien liepeille. Yleensä nämä karhut ovat nuoria uroksia, jotka saattavat vaeltaa jopa satoja kilometrejä etsiessään itselleen omaa elinaluettaan.

Nykyisin vaeltavia nuoria uroskarhuja saattaa liikkua kaikkialla manner-Suomessa. Huomattava osa nuorista naaraista puolestaan jää elämään lähelle syntymäseutujaan.

Pentujensa kanssa liikkuva naaras saattaa sen sijaan hakeutua asumusten lähistölle.

”Pentujaan suojeleva naaras voi hakeutua vieraiden urosten pelossa ihmiskilven suojaan” Kojola kertoo.

Jos uros kohtaa vieraan naaraan pentueineen, se saattaa tappaa pennut saadakseen naaraan uudestaan kiimaan. Jos pentu kuolee syntymäkeväänsä aikana, naaras on yleensä halukas parittelemaan.

Kaato vai siirto?

Vaikka karhujen ilmaantuminen ihmisten ilmoille herättää aina keskustelua ja kiistelyäkin, Ilpo Kojolan mielestä Suomessa karhun ja ihmisen yhteiselo toimii verrattain hyvin.

”Jos liian lähelle ihmisasutusta hakeutuvia karhuja ei saada muuten häädettyä, ne on syytä kaataa. Laji ei kärsi siitä, koska kanta sietää jo muutenkin metsästyksen.”

Karhujen nukuttaminen ja siirtäminen olisi vaativa tehtävä, joka ei välttämättä edes tuottaisi toivottua tulosta. Pohjois-Amerikassa ja Norjassa asutuksen lähistöltä siirretyt karhut ovat usein palanneet takaisin ihmisten ilmoille.

Nuoret vaellusikäiset uroskarhut eivät aina tietoisesti hakeudu ihmisten ilmoille, vaan ne eksyvät erämaista asutusten lähistöille.

”Karhu voi aiheuttaa vaaraa ihmiselle, mutta ihmisten lähelle päätyessään karhu vaarantaa ennen kaikkea itsensä”, Kojola muistuttaa.

Lue myös:

Tällä yllättävällä konstilla karhu pysyy kaukana – jos kuitenkin kohtaat kontion, älä käännä sille selkääsi

Yhä useampi karhu saapuu Suomeen itärajan takaa – Venäjän tiheä karhukanta lisää otsojen muuttoliikettä

 

Tiesitkö?

  • Karhujen määrä on kasvanut eniten Oulun, Pohjois-Hämeen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan riistakeskusten alueilla. Sen sijaan Pohjanmaalla ja Kaakkois-Suomessa on havaittu merkkejä karhujen hienoisesta vähenemisestä.
  • Kanta-arvio perustuu ensisijaisesti petoyhdyshenkilöverkoston ilmoittamiin havaintoihin vuotta nuoremmista pentueista. Pentueet liikkuvat suppealla alueella, eivätkä niiden elinpiirit ole yhtä päällekkäisiä kuin muiden samalla alueella elävien karhujen.
  • Lähitulevaisuudessa karhukantaa aletaan seurata geneettisillä menetelmillä. Perusmateriaalina ovat riittävän kattavuuden antavat ulostenäytteet, joista eristetty DNA toimii yksilömäärän arvioinnin pohjana.
X