Ilmaston lämpenemisestä huolimatta jääraja on pysynyt pohjoisella Itämerellä samalla alueella – silti muutoksiakin on

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Markus Pentikäinen/OM-arkisto
Ilmaston lämpeneminen on ohentanut merijäätä Suomen etelärannikolla mutta vahvistanut sitä pohjoisessa.

Jäätalvet eivät ole veljeksiä keskenään. Sekä järvi- että merivesien jäätymisajankohta vaihtelee vuosittain. Joinakin talvina jäät saattavat sulaa jo ennen kuin vedet ovat toisina talvina edes ehtineet jäätyä.

Keskimääräisesti Suomen jäätalvi alkaa joulun tietämillä, kun Perämeren rantavedet jäätyvät.

Samoihin aikoihin muodostuu ensimmäinen jääpeite myös Suomenlahden itäisin kolkkiin, Pietarin edustalle ja Viipurinlahdelle.

Laatokasta ja Saimaasta laskee itäiselle Suomenlahdelle makeaa vettä, mikä nopeuttaa jäätymistä.

”Makea vesi jäätyy keskimäärin nollassa ja Suomenlahden merivesi noin -0,3 celsiusasteessa”, sanoo jääasiantuntija Jouni Vainio Ilmatieteenlaitokselta.

Joulun tietämillä sekä Perämeren rantavesissä että itäisellä Suomenlahdella on noin kymmenen senttimetrin paksuinen jääkansi. Perämeren sisemmillä lahdilla jää voi kuitenkin olla puolet paksumpaa.

Roskasta ytimeksi

Jäätymisen alkaessa vedessä oleva roska tai joku muu epäpuhtaus toimii kiteytymisytimenä, jonka ympärille alkaa kasautua toisiinsa takertuvia jääkiteitä.

Jäätyminen voi käynnistyä myös pinnan alla, mutta vähitellen kevyet jääkiteet nousevat pintaan, ja pakkasten jatkuessa veden päälle kasvaa kattava jääkansi.

Noin kymmenen asteen pakkasessa jää paksuuntuu ensin 7–8 senttimetrillä vuorokaudessa.

Talven mittaan jään vahvistuminen kuitenkin hidastuu.

”Jääkerros kasvaa alapuoleltaan, joten kylmän ilman on painuttava jo olemassa olevan jään läpi, jotta sen alla oleva vesi alkaa jäätyä”, Vainio kertoo.

Jäätyminen on nopeinta tyynellä pakkaskelillä. Jos jäätymisen yhteydessä sataa lunta, se voi painaa jäätä alaspäin, jolloin jäälle nousee vettä.

”Vesi sohjoontuu ja tiivistyy teräsjäätä heikommaksi kohvajääksi. Kaikkiaankin lumisade hidastaa vesien jäätymistä.”

Huhtikuinen ennätys

Merialue katsotaan jäälliseksi, kun sen pinta-alasta yli kymmenen prosenttia on jäässä. Itämerellä jää on laajimmillaan keskimäärin helmi–maaliskuun taitteessa.

”Tähän mennessä Itämeren jääkerros on ollut pienimmillään 49 000 neliökilometriä, mikä kattaa noin 12 prosenttia koko Itämerestä”, Vainio sanoo.

Maaliskuun puolenvälin jälkeen aurinko jo sulattaa jäätä, mutta pitkien yöpakkasjaksojen aikana jää voi yhä vahvistua.

Suomen tasaisen jään paksuuden ennätys, 122 senttimetriä, on mitattu Tornionjoen edustalla 21. huhtikuuta 1985.

Jäätymisen alkaminen kestää keskimäärin noin viikosta puoleentoista ja jään lopullinen sulaminen saman verran. Sekä jäätymisen että sulamisen kesto on lyhentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana noin viikolla.

Selkämeren sulavedet

Vuosien 1961–1990 välillä Itämeren jään pinta-ala oli keskimäärin 210 000 neliökilometriä. Kolmenkymmenen vuoden jaksossa välillä 1981–2010 keskimääräisen jään pinta-ala oli supistunut 170 000 neliökilometriin.

Ilmaston lämpenemisestä huolimatta jääraja on kuitenkin pysynyt samalla alueella pohjoisella Itämerellä.

Vainion mukaan jää on ohentunut huomattavasti Loviisan edustalla mutta paksuuntunut Kemissä, mikä selittyy entistä vähäisemmillä, jäätymistä hidastavilla lumisateilla.

Viime vuosikymmenien oleellisen muutos Suomen merialueilla on kuitenkin se, että Selkämeren keskiosat jäävät nykyään ilman jääpeitettä.

”Kevään ja kesän aikana veteen varastoitunut lämpö ja tuulten lisääntyminen hidastavat jäiden muodostumista Selkämerelle.”

Suomen vesistöjen ja Itämeren jäätilannetta voi seurata osoitteessa: http://ilmatieteenlaitos.fi/jaatilanne

Lue myös:

Pelottavan nopeaa: Merijää on kutistunut pienimmilleen 2000-luvulla

Ehtiikö Suomenlahti jäätyä tämän vuoden puolella?

X