Suomessa on toistaiseksi elinvoimainen kurkikanta: Soiden ojitusten, metsittämisen ja turvetuotannon myötä pesimäalueet ovat vähentyneet

Kurkia tiiraillessa pitää olla tarkkana, sillä ne osaavat maastoutua hyvin luontoon.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kurkia tiiraillessa pitää olla tarkkana, sillä ne osaavat maastoutua hyvin luontoon.
(Päivitetty: )
Teksti: Ville Vanhala

Varsinais-Suomessa sijaitsevan Kurjenrahkan kansallispuiston suot ovat kurjen eteläisimpiä pesimäalueita maassamme. Kurki on myös Kurjenrahkan kansallispuiston tunnuslintu.

Kurki pesii syrjäisten soiden lisäksi rantaniityillä. Pesän alustaksi kasveista kasaamiensa kumpareiden päältä emolinnut näkevät jo etäältä mahdollisesti pesää uhkaavat pedot.

Kurjenrahan alueella voidaan muuttoaikoina keväällä ja syksyllä havaita satoja kurkia, mutta kansallispuiston alueella arvioidaan pesivän reilut kymmenkunta kurkiparia.

Naaras munii huhtikuun alkupuolella yhdestä kolmeen munaa, joista poikaset kuoriutuvat noin kuukauden hautomisen jälkeen ja ovat lentokykyisiä parin kuukauden ikäisinä.

Kesäaikana kurkia on vaikea havaita, sillä harmaan sävyisenä ne eivät erotu kasvillisuuden seasta. Pesimisaikana varovaiset kurjet kulkevat äänettömästi ja jopa matalina kyyristellen.

Lisätietoja Kurjenrahkan kansallispuistosta: www.luontoon.fi/kurjenrahka

X