Täikärpäset kiusaavat myös lintuja – ”Linnunpöntöt on puhdistettava vuosittain, jotta täikärpäsen kotelot saadaan häädetyksi”

Päivittäinen hiekkakylpy pitää metsälintujen höyhenpeitteen puhtaana. Ihmisille täikärpäsistä tutuin on hirvikärpänen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lintujen loiset viihtyvät pesissä. Niinpä pöntöt kannattaa puhdistaa syksyllä.  © Jere Malinen

Päivittäinen hiekkakylpy pitää metsälintujen höyhenpeitteen puhtaana. Ihmisille täikärpäsistä tutuin on hirvikärpänen.
Teksti: Jere Malinen

Täikärpänen on teeren ”turkissa” tukala vieras. Sulkapeitteen läpi kömmittyään ja iholle päästyään se repäisee linnun ihopeitteen rikki ja latkii kuoppaan kertyvän veren suihinsa. Tukalan vieraan torjumiseksi linnunpöntöt olisikin putsattava syksyllä.

Veriaterian suuruus on laji­kohtainen ominaisuus. Esimerkiksi nisäkkäillä esiintyvä hevosentäikärpänen syö kerralla verta 40 prosenttia painostaan, kun taas ahnas tervapääskyntäikärpänen voi kerta­istunnolla imaista verta jopa 1,5 kertaa oman painonsa.

Suoneniskennän suuresta suosiosta huolimatta täikärpä­sillä ei ole aikomustakaan imeä kanalintua kuivaksi. Jos ”verikaivo” ehtyisi, koittaisi kuolema täikärpäsillekin, ­sillä ne ovat pääasiassa lentotaidottomia.

Nekin, jotka lentävät, pudottavat siipensä viimeistään ­iskeytyessään otolliselle kasvualustalle kuten hirvikärpänen hirvieläimen turkkiin.

Loisivat myös vahingossa

Joskus täikärpäsillekin tulee loisimisessa virhearvio. Jokainen täikärpänen elää isäntäeläimessä yksilönä ja on lopultakin kiinnostunut vain ­omasta ravinnonsaannistaan.

Kun ulkoloisia on liikaa, ­hupenee pienestä ­eläimestä, kuten talitiaisen ­kokoisesta linnusta, niin paljon verta, että sen yleiskunto heikentyy ­liikaa. Seurauksena saattaa lopulta olla loisitun isännän kuoleminen. Tämä on kuitenkin harvinaista.

Suomessa esiintyy noin kymmentä täikärpäslajia. Niistä ylivoimaisesti tunnetuin on 1960-luvulta lähtien maassamme yleistynyt ja pohjoista kohti voimakkaasti levittäytynyt hirventäikärpänen eli tuttavallisemmin hirvikärpänen.

Yhdestä hirviyksilöstä on laskettu enimmillään yli 10 000 hirvikärpästä. Hirvi onkin ­lajin yleisin isäntäeläin, mutta listalta löytyy muitakin sorkkaeläimiä.

Ihmisiin hirvikärpäset ­haksahtavat vähän kuin vahingossa – ihminen on iso ja lämmin. Vaikka lopputulos onkin suunnistusvirhe, aiheuttavat hirvikärpästen pistot osalle ihmisistä tulehduksia ja ihottumaa.

Paras konsti vältellä loppukesällä pörrääviä hirvikärpäsiä on pysytellä poissa ­metsästä.

Toiseksi paras konsti on pukeutua vaaleisiin ja suojaaviin vaatteisiin.

Tervapääskylläkin on oma täikärpänen. © iStock

Tervapääskylläkin on oma täikärpänen. © iStock

Esiintyvät useilla lajeilla

Linnuissa yleisin kiusan­henki on rastaantäi­kärpänen, ­joka voi elää kaikissa lintulajeissa. ­Ainakin esiintymishuippujen aikana elokuussa tehdyissä tutkimuksissa niitä on löytynyt käytännössä jokaiselta tutkitulta lintuyksilöltä.

Vastaavasti tiaisentäikärpänen näyttää suosivan pienikokoisia varpuslintuja. Tervapääskyntäikärpänen elää tervapääskyllä ja pääskyntäikärpänen räystäspääskyllä.

Täikärpäset lisääntyvät hitaasti eikä monille hyönteisille tyypillisiä massaesiintymiä pääse syntymään, vaikka joku hirvikärpäsiä hiuksistaan harova luonnossa liikkuja voi ajatella toisin. Naaras synnyttää kerrallaan vain yhden toukan. Toukan ja naaraan suhde muistuttaa nisäkkäiden äiti-lapsisuhdetta, sillä toukka saa ravintonsa maitorauhasten kautta naaraan syömästä verestä.

Joillakin lajeilla toukan koteloituminen alkaa jo emon kohdussa, joten naaraat käytännössä munivat koteloita. Toiset lajit synnyttävät koteloitumisvalmiin toukan sopivalle koteloitumisalustalle.

Pöntöt puhtaiksi joka vuosi

Linnut saastuvat täikärpäsistä tavallisesti pesissään. Pääskyt käyttävät samoja pesäkoloja tai rakennelmia vuodesta toiseen ja loiskierto jatkuu ja jatkuu.

”Samasta syystä myös linnunpöntöt on puhdistettava vuosittain, jotta pesämateriaaleissa kuoriutumistaan odottavat täikärpäsen kotelot saadaan häädetyksi”, sanoo Suomen Metsästäjäliiton lintuvesiasiantuntija Veli-Matti Pekkarinen.

Höyhenpeitettä sukiessaan linnut voivat tehdä oman henkilökohtaisen täitarkastuksensa. Se voi myös olla osa parittelurituaalia tai sukiessa voidaan rasvata höyhenpeitettä säänkestäväksi. Monet ovat vieneet täihuolloin pidemmälle: linnut peseytyvät, esimerkiksi varpunen kuralammikossa.

Kaikista pisimmällä ovat ­kanalinnut.

”Ne peseytyvät sulan maan aikana lähes päivittäin hienojakoisessa maa-aineksessa, josta kylvyn päätteeksi jää merkiksi maastoon pyöreä, maljamainen rypykuoppa”, Pekkarinen kertoo.

Lue myös: Hirvikärpäsen virhearvio: Ei pysty käyttämään ihmisen verta ravinnokseen

X