Telkkä loisii ja munii naapureiden pesäpönttöihin – Parhaat linnunpöntöt vallataan ensimmäisinä
Telkkä on hyvin suomalainen vesilintulaji. Euroopan telkistä lähes puolet pesii Suomessa. Sen tietävät näädätkin.
Telkänpöntöt pitää huoltaa viimeistään maaliskuussa. Huoltotöissä Ari-Pekka Pirskanen. Kuva: Jere Malinen
”Ei onneksi tunnu munia”, pieksämäkeläinen Ari-Pekka Pirskanen huikkaa käsi telkänpöntössä – telkkä ei ole vielä asettunut.
Pöntön edustalla uinuva salolampi on vielä jäässä ja luntakin maassa. Joskus telkät ovat silti yllättäneet kokeneen erämiehen. Pöntössä on saattanut olla muna tai useampikin, vaikka ympäröivässä luonnossa on näyttänyt olevan päällisin puolin vielä talvea jäljellä.
”Ne ovat piipahtaneet paikalle joltakin läheiseltä sulapaikalta ja aloittaneet muninnan”, Pirskanen arvelee.
Se on enemmän kuin hyvä arvaus. Parhaat pesäpöntöt vallataan ensimmäisinä. Useimmiten asialla on vieläpä sama telkkänaaras, joka onnistui pesinnässään edellisenä kesänä.
Silloin se pyrkii palaamaan tutulle pesäpuulle, vaikka koiraspuolinen kumppani onkin vuoden varrella vaihtunut.
Telkkä on suomalainen vesilintu
Suomessa on seurattu vesilintuja vakioidun laskentamenetelmin vuodesta 1986 lähtien. Suunnilleen yhtä kauan Luonnonvarakeskuksen johtava vesilintututkija Hannu Pöysä on tutkinut telkkiä.
”Biologille laji on kiitollinen tutkittava. Se pesii pöntöissä ja koloissa. Niinpä sen pesintää on helpompi seurata kuin satunnaisemmin pesäpaikkansa valitsevilla vesilinnuilla”, Hannu Pöysä paljastaa mielitietystään.
Telkkä on hyvin suomalainen vesilintulaji. Euroopan telkistä lähes puolet pesii Suomessa. Parimäärä on keikkunut vuosikymmenet 200 000 parin tienoilla.
”Monilla vesilintulajeilla on mennyt viime aikoina huonosti, mutta telkkäkannat ovat pysytelleet vakaina.”
Hannu Pöysä tosin huomauttaa telkkienkin poikastuoton heikentyneen aivan viime vuosina.
”Se voi olla hetkellinen suuntaus, sillä lintukannoissa on aina pientä vuosittaista vaihtelua. Tai sitten järvien rehevöityminen alkaa hiljalleen rassata telkkiäkin.”
Se puraisee etenkin poikasvaiheessa, jolloin linnut ovat riippuvaisia vesihyönteisistä. Järvien rehevöityessä särkikalojen määrä kasvaa, mikä lisää ravintokilpailua.
Telkkä pesii pöntöissä ja koloissa, joten sen pesintää on helpompi seurata. Kuva: istockphoto
Telkkäkevät oli etuajassa
Vappuviikolla Parikkalassa sijaitsevalta tutkimusalueeltaan tavoitettu Hannu Pöysä kertoi kevään olevan hieman etuajassa.
”Osassa pöntöissä haudotaan jo, osassa on vielä munintavaihe menossa.”
Pöysällä riittää kierrettävää. Alueella on noin 90 telkänpönttöä. Parhaimmillaan niistä noin puolet on ollut asuttuja.
”Parimäärä on pudonnut huippuvuosista puolella.”
Suurimpia syyllisiä alamäkeen on Pöysän tutkimusten mukaan näätä.
”Ne ovat erinomaisia kiipeilijöitä ja liikkuvat paljon puissa.”
Pöysä sanoo näätien tietävän elinpiirinsä telkänpöntöt ja kiertelevän niitä keväisin ahkerasti.
”Munat syödään ja emokin tapetaan, jos se ei ennätä paeta pöntöstä ennen kuin näätä ilmestyy suuaukolle.”
Tällöin tappio on täydellinen ja se vaikuttaa tuhoisasti alueella pesivien telkkien määrään.
”Telkkä voi elää yli 10-vuotiaaksi, joten se on melko pitkäikäinen lintu. Näädän saalistusvaikutus näkyy parimäärissä viiveellä.”
Telkät tuntuvat tietävän hyvän ja huonon pesäkolon eron. Kuva: Jere Malinen
Munat naapuriin
Ryöstetyiksi tulleilla telkkänaarailla on mielenkiintoinen pesimästrategia. Ne ryhtyvät loisimaan eli munimaan naapuritelkkien pönttöihin.
”Telkänpesistä 40–80 % on loisittu, eli pöntössä on kahden tai useamman naaraan munia.”
Hannu Pöysän mukaan loisiminen on yleisintä alueilla, missä on runsaasti näätiä.
”Hanakimpia loismunijoita ovat yleensä nuoret naaraat, joiden pesä on tullut edellisenä vuonna ryöstetyksi.”
Telkät tuntuvat tietävän hyvän ja huonon pesäkolon eron. Onnistuneesta pesinnästä jää aina pöntön pohjalle munankalvoja ja höyheniä. Ne houkuttelevat telkkää pesimään.
Hyviä pönttöjä ei kuitenkaan riitä kaikille, ja ryöstetyksi tulleet naaraat yrittävät varmistaa suvunjatkumisen munimalla muiden naaraiden jo hallitsemiin turvallisiin pönttöihin.
Nature-lehdessä julkaistiin taannoin ruotsalaistutkimus, jossa yksi telkkänaaras oli muninut kevään aikana 21 munaa. Niistä 14 ensimmäistä oli munittu kuuteen eri pönttöön.
”Viimeiset 7 munaa telkkä muni omaan pönttöön haudottavaksi ja kasvatti niistä onnistuneen poikueen”, Pöysä kertoo munista kerättyjen DNA-näytteiden avulla tehdystä uraa uurtavasta telkkätutkimuksesta.
Karhujen määrä Suomessa kasvaa. Yksistään Pohjois-Karjalassa arvioidaan olevan yli 600 karhua. © Jyrki Suikkanen