Tiesitkö, että pilaat rapujärvesi näin helposti?

Jaa artikkeli
Jokirapu on saatu menestymään Suomessa pohjoisissakin vesissä, mutta rutto seuraa perässä - lähinnä tietämättömien tai vastuuttomien ihmisten töppäilyjen takia. © LK
Täplärapu kantaa ruttoa, joka voi tuhota vesistön jokirapukannan kokonaan.

Tyypillinen rapurikos tapahtuu seuraavasti: Pienen järven rannalla asuva tai mökkeilevä harmistuu, kun kotijärven jokirapukanta osoittaa taantumisen merkkejä. Hyvää hyvyyttään hän istuttaa järveen täplärapuja; ovathan ne tunnetusti paremmin rapuruttoakin kestävä laji. Seurauksena täplärapujen kantama rutto hävittää jokiravut järvestä lopullisesti, eikä täplärapukaan välttämättä menesty, sillä se viihtyy paremmin isoissa vesistöissä.

”Siinä tehdään hyvää tarkoittaen isoja pahuuksia”, sanoo kalatalousneuvoja Janne Rautanen.

Täplärapujen istuttamiseen vaaditaan ELY-keskuksen lupa. Ilman lupaa tehty istutus on kalastusrikos, josta maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta.

Rutto leviää kohti pohjoista

Jokirapukantoja tuhoava rapurutto levisi Amerikasta Eurooppaan 1860-luvulla. Suomeen rutto rantautui Venäjältä 1890-luvulla ja romahdutti rapusaaliit muutamassa vuodessa.

Uusi ja aggressiivisempi ruttomuoto levisi Suomeen 1960-luvulla tehdyissä täplärapuistutuksissa. Täplärapu sietää ruttoa mutta levittää sitä tehokkaasti. Tosin täpläravullekin rutto voi koitua kohtaloksi, sillä se heikentää ravun alttiiksi muille sairauksille.

Jokirapuja on onnistuttu istuttamaan Suomessa Suomussalmea ja Pelloa myöten. Rapurutto on kuitenkin levinnyt vesistöissä niin, että kun 1990-luvulla Häme oli vielä keskeistä pyyntialuetta, nyt parhaat saaliit saadaan muun muassa Pohjois-Pirkanmaalta, Pohjois-Savosta ja Karjalasta.

Kuivata, keitä, pakasta

Rapuruton aiheuttaa leväsieni, joka elää ravun kuoressa ja leviää uimaitiöiden avulla. Itiöt elävät noin viikon. Niiden avulla rutto voi levitä myös pyydysten, verkkojen ja veneiden välityksellä.

Hölmöilevän koti-istuttajan lisäksi ruttoa levittävät usein satunnaiset ravustajat, jotka eivät desinfioi pyydyksiään. Toisaalta ruttoa voi levittää myös tavallinen kalastaja, joka ei tule ajatelleeksi, että kalaverkko olisi syytä kuivattaa, jos sen siirtää vesistöstä toiseen.

”Se ei vaadi paljon ylimääräistä vaivaa. Riski on pieni, mutta mahdollinen vahinko hyvin suuri. Se olisi hyvä tiedostaa”, toteaa Luonnonvarakeskuksen tutkija Esa Erkamo.

Myös esimerkiksi vetouistelijoiden kannattaisi suunnitella reittinsä siten, että ne eivät kulje sellaisista vesistä, joissa ruttoa on havaittu, kohti rutosta vapaita vesiä.

Rapumerrat ja muut välineet on helppo desinfioida joko keittämällä, kuivattamalla tai pakastamalla.

Alkukaudesta tulossa heikko

Ravustuskausi alkoi eilen tiistaina. Kylmä alkukesä on viivästyttänyt rapujen lisääntymistä usealla viikolla, joten saalista on enemmälti odotettavissa vasta elokuun puolella.

Suomessa pyydetään vuosittain noin viisi miljoonaa rapua. Saalisarviot ovat tosin varsin epäluotettavia, koska tilastointijärjestelmä on suunniteltu kalastusta ajatellen. Viimeksi rapusaalista mitattiin isolla otannalla vuonna 2009, joka oli ennätysvuosi. Tuolloin rapuja pyydettiin yli yhdeksän miljoonaa, joista jokirapujen osuus oli noin kaksi miljoonaa.

”Sieltä ollaan varmasti tultu alas”, Erkamo sanoo.

X