Supersoluiset ukkospilvet, myrskypyörteet, syöksyvirtaukset – Tunnetko jo nämä kesäiset sään ääri-ilmiöt ja miten ne syntyvät?

Jaa artikkeliTilaa Seura
Vesipatsaita Suomenlahdella vuonna 2003.
Vesipatsaita Suomenlahdella vuonna 2003. Kuva: Kari Santala, Otavamedia
Monet sään ääri-ilmiöt tavallinen osa suomalaista kesää, mutta ilmastonmuutoksen myötä niiden ennustetaan lisääntyvän. Joko tunnet nämä neljä sään ääri-ilmiötä?

Käsitteellisesti sään ääri-ilmiöt ovat vahvasti sidoksissa paikallisiin sääoloihin. Vakiintunutta määritelmää ei ole, mutta jos sääilmiö poikkeaa merkittävästi siitä, mikä jollain maantieteellisellä alueella on tavallista, kyse on ääri-ilmiöstä.

”Myös poikkeuksellisen rajut sääilmiöt luetaan ääri-ilmiöihin, vaikka niitä jollain alueella esiintyisikin useamman kerran vuodessa”, kertoo Lea Saukkonen, Ilmatieteenlaitoksen projektipäällikkö.

Suomessa sään ääri-ilmiöit aiheuttavat suhteellisen vähän harmia, jos verrataan esimerkiksi Yhdysvaltoihin, joissa tornadot riehuvat säännöllisesti ja kovaa. Se ei silti tarkoita, etteikö Suomessa olisi sään ääri-ilmiöitä.

Päinvastoin, niitä on melko paljon, ja osa niistä on erityisesti Suomelle tyypillisiä.

”Suomessa tyypillisiä sään ääri-ilmiöitä ovat vesistötulvat, koska meillä on paljon vesistöjä ja suhteellisen tasainen maasto.”

Samasta syystä hellejaksot ovat meillä yleensä hyvin tukalia. Tuhansien järvien maassa ilmankosteus nousee lämpimillä keleillä korkeaksi, ja se tuntuu herkästi siltä kuin hengittäisi lämpimän märän rätin läpi.

”Jos haluaa ymmärtää, mitä tarkoittaa kuiva helle, Suomen hellettä voi verrata vaikka Teneriffaan, kun Afrikasta puhaltaa kuiva kuuma tuuli. Appelsiini voi kuivua muutamassa tunnissa kivikovaksi palloksi.”

Sylvi-myrsky kaatoi Padasjoella puita voimalinjojen päälle vuonna 2010. 

Sään ääri-ilmiöt aiheuttavat Suomessa etenkin metsätuhoja. Sylvi-myrsky kaatoi Padasjoella puita voimalinjojen päälle vuonna 2010.  Kuva: Kari Santala, Otavamedia

Hellepäivien määrä lisääntyy, mutta Suomen ilmasto ei muutu tyystin

Ilmastonmuutoksen aiheuttama ilmakehän lämpeneminen lisää sään ääri-ilmiöiden todennäköisyyttä, mutta mitä se Suomen oloissa oikein tarkoittaa?

Esimerkiksi poikkeuksellinen helle on Suomen oloissa kyseessä, jos samalla paikkakunnalla on yli kolme viikkoa kestävä jakso, jolloin lämpötila kipuaa 25 asteen yläpuolelle. Yhtä lailla tavanomaisesta poikkeavat yli viiden päivän mittaiset yli 30 asteen helteet.

Ja näiden jaksojen todennäköisyys Suomessa tulee lisääntymään.

”Se ei tarkoita sitä, että tällaisia helteitä olisi joka vuosi. Suomen ilmasto on hyvin vaihteleva. Todennäköisyys vähähelteisille kesille pienenee, mutta se mahdollisuus ei poistu kokonaan.”

Yksittäisen kesän tai talven perusteella ei siis voi todeta kovinkaan paljon, vaan ilmaston lämpenemisen voi havaita pidemmistä trendeistä Ilmatieteenlaitoksen tilastoista: mittaushistoriamme neljä pisintä hellejaksoa sijoittuvat kaikki 2010-luvulle.

Lue myös: Kaatosade on normaali ilmiö – Sademäärät ovat tosin entistä suurempia

Tunnetko jo nämä kesäiset sään ääri-ilmiöt?

1.      Monisoluinen ukkospilvijärjestelmä voi kasvaa supersoluksi

Peräkkäin ja lähekkäin syntyvät kuuropilvet muodostavat monisoluisia kuuropilviä. Yksittäisen kuuropilven laskeva viileä ilmamassa törmää lämpimään ilmamassaan ja pakottaa sen virtaamaan ylöspäin. Näin syntyy uusi kehittyvä kuuropilvi edellisen perään.

Kokonaisuus voi kasvaa yli 100 neliökilometrin kokoiseksi ukkospilvijärjestelmäksi, joka voi liikkua elinikänsä, 5–12 tunnin, aikana satoja kilometrejä. Suuret ukkosjärjestelmät ovat Suomen oloissa tavallisia sään ääri-ilmiöitä. Niiden yhteydessä esiintyy muitakin ääri-ilmiöitä, kuten trombeja ja voimakkaita ukkospuuskia.

Vuonna 2010 ukkosjärjestelmät, Lahja ja Sylvi, sylkivät taivaalta halkaisijaltaan jopa yli kahdeksan sentin mittaisia rakeita.

Myös Suomessa esiintyy supersoluiksi kutsuttuja ukkosjärjestelmiä, vaikka usein toisin kuvitellaan. Supersolu voi synnyttää tornadoja ja trombeja. Kuvassa supersolu Yhdysvalloissa.

Myös Suomessa esiintyy supersoluiksi kutsuttuja ukkosjärjestelmiä, vaikka usein toisin kuvitellaan. Supersolu voi synnyttää tornadoja ja trombeja. Kuvassa supersolu Yhdysvalloissa. Kuva: iStock

2.      Syöksyvirtaukset yhdistyvät puuskarintamaksi

Nopeimmissa syöksyvirtauksissa tuuli voi puhaltaa lähes tornadon nopeudella. Syöksyvirtaus syntyy, kun ukkospilvi synnyttää alleen voimakkaan alaspäin suuntautuvat ilmavirtauksen, jota sade voimistaa. Virtaus kääntyy maan pinnan suuntaiseksi ja puhaltaa pilven lipan alta.

Pienemmät syöksyvirtaukset lakoavat viljaa ja suuremmat puita. Useampien ukkossolujen yhteisvaikutuksesta saattaa syntyä voimakkaita puuskarintamia, jotka voivat kaataa metsää laajalta alueelta. Puuskarintaman tekemän tuhon tunnistaa siitä, että puut ovat mätkähtäneet maahan samaan suuntaan. Trombit taas viskovat puita yleensä sikin sokin.

3.      Trombit ja vesipatsaat eli myrskypyörteet liikkuvat maalla ja merellä

Trombi, tornado, myrskypyörre, hurrikaani. Kaikissa on kyse samasta sääilmiöstä, jota kutsutaan Euroopassa nimenomaan trombiksi. Trombien syntyminen tunnetaan perusperiaatteiltaan, mutta niiden syntyyn liittyy yhä myös selvittämiä kysymyksiä.

Trombit syntyvät ilmakehän pyörivistä virtauksista, esimerkiksi vastakkaisten tuulten kohtaamispaikkaan. Ne voivat syntyä myös supersolun, voimakkaan ukkosjärjestelmän, yhteyteen, jonka keskellä on pyörivässä liikkeessä oleva matalapaine, mesosykloni.

Vuosikymmenien tutkimustyöstä huolimatta trombien synnyn tarkkoja yksityiskohtia ei tunneta.

Suomessa on vuosittain 10–25 trombia, jotka ovat useimmiten tuhovoimaltaan heikkoja: voimakkuudeltaan F0 tai F1, ja ne voivat repiä heikkojuurisia puita ja kattotiiliä sijoiltaan.  Voimakkaimmat tornadot ovat voimakkuudeltaan F5.

Suomessa trombeja on eniten Itä-Suomessa sekä eteläisillä ja lounaisilla merialueilla. Veden päällä liikkuvaa trombia kutsutaan vesipatsaaksi.

Trombin tuhoja Joensuussa vuonna 2004.

Trombin tuhoja Joensuussa vuonna 2004. Suomessa trombin tuhojälki on tavallisesti alle 10 kilometriä. Kuva: Jorma Pouta, Otavamedia

4.      Suurten vesistötulvien todennäköisyys kasvaa

Erilaisista tulvista yleisin kesällä on hulevesitulva, joka voi syntyä rakennetussa ympäristössä jo suhteellisen pienestä vesimäärästä, jos sadevesikaivot eivät vedä riittävän tehokkaasti.

Suomen ja Euroopan oloissa ääri-imiöitä ovat vesistötulvat, jotka syntyvät siitä, kun sataa poikkeuksellisen paljon, eikä vettynyt maaperä pysty imemään enempää vettä.

Runsasta sade on silloin, kun taivaalta ropisee yli 4,5 millimetrin sadekertymä vuorokaudessa. Koska ilmastonmuutos lisää sateen määrää, suurtulvien todennäköisyys kasvaa, tosin Suomessa todennäköisimmin talvisaikaan.

Pieni mökki irtosi tulvavesien mukaan Malmössä, Ruotsissa. Sään ääri-ilmiöt lisääntyvät ilmastonmuutoksen myötä.

Pieni mökki irtosi tulvavesien mukaan Malmössä, Ruotsissa. Sään ääri-ilmiöt lisääntyvät ilmastonmuutoksen myötä. iStock

Lea Saukkonen hyväntekeväisyystapahtumassa vuonna 2015.

Lea Saukkonen hyväntekeväisyystapahtumassa vuonna 2015. © Arto Wiikari, Otavamedia

X