Tunnetko männyn mytologisen voiman? Sen merkitystä suomalaisille ei voi yliarvoida

Jaa kaverilleTilaa Seura
Mänty
Karsikkopetäjiin kaiverrettiin kuolleiden nimiä, ja niillä häädettiin vainajat takaisin hautoihin.

Jos kallionkielekkeiden raossa kasvaa puu, se on mänty. Karuilta ulkoluodoilta nousevat puut ovat nekin useimmiten mäntyjä.

Mänty sopeutuu erittäin hankaliin kasvuolosuhteisiin. Se on sitkeä ja kestää yleensä kovimmatkin myrskyt.

1800–1900-lukujen taitteeseen ajoittuvan Suomen taiteen kultakaudeksi nimetyn jakson taitelijat, kuten Akseli Gallen-Kallela ja Erno Järnefelt, ikuistivat useisiin teoksiinsa mäntyjä.

Taiteilijat halusivat symboloida männyllä vankkuutta, lujuutta ja periksiantamattomuutta.

”Teoksissa mänty vertautuu sekä yksilöihin että koko Suomen kansaan”, kertoo männystä Honka-nimisen valokuva- ja tarinakirjan julkaissut liminkalainen Mika Honkalinna.

”Mänty voidaan nähdä myös kannanottona silloiseen poliittiseen tilanteeseen.”

Persoonallinen ikihonka

Männyn merkitystä Suomella ja suomalaisille ei voi yliarvioida.

Metsä- ja puunjalostusteollisuuden raaka-aineena mänty on yhä eniten käytetty puulajimme.

Talousmetsistä mänty kaadetaan 70–80 vuoden iässä. Pituuskasvunsa petäjä lopettaa keskimäärin 100–150 vuoden ikäisenä.

Pituuskasvun lakattua mänty kasvaa kuitenkin yhä paksuutta, jolloin puun suora runko saa yksilöllisiä piirteitä.

”Kahta samanlaista ikihonkaa ei ole olemassa”, Honkalinna sanoo.

Yksittäisiä vanhoja mäntyjä on voinut jäädä talousmetsiin, mutta kokonaisia ikimänniköitä löytyy nykyään lähes pelkästään kansallispuistoista tai suojelualueilta.

Honkalinnaa viehättävät kuitenkin erityisesti saaristojen petäjät.

”Kitukasvuisina ne ovat vanhoina usein mutkille kääntyneitä luonnon muovaamia veistoksia.”

Uhrausta ja ateriointia

Mäntyä on käytetty pitämys- eli uhripuina, joihin liittyy monenlaisia uskomuksia. Pitämyspuiden uhrilahjoilla tavoiteltiin menestystä eränkäyntiin ja hyvää satoa viljelyksille.

Karsikkopuina pidettyjen mäntyjen runkoihin kaiverrettiin vainajien nimiä tai muita tunnistettavia merkintöjä edesmenneistä.

Toisinaan karsikkopuu kaiverrettiin hautausmaan ja vainajan kodin väliin.

”Jos vainaja yritti haudasta takaisin kotiinsa, karsikkopuu esti häntä jatkamasta matkaa, ja vainaja palasi mullan alle”, Honkalinna kertoo.

Mäntyjä on myös nimetty niiden lähistöllä sattuneiden merkittävien tapahtumien vuoksi.

”Hämeenlinnasta löytyvä Keisarinmänty on saanut nimensä siitä, että Venäjän keisarit Aleksanteri I ja Aleksentari II aterioivat 1800-luvulla sen katveessa.”

Kiitosta petäjälle

Aikoinaan lasten kehdot veistettiin männystä. Asunnot, huonekalut ja osa käyttöesineistä olivat nekin mäntyä, ja myös ruumiskirstu rakennettiin mäntylaudasta.

”Nykyään mäntyä pidetään niin tavallisena, että sitä ei välttämättä edes huomata. Meidän tulisi olla kiitollisia männylle siitä, millä eri tavoin se on edesauttanut ja helpottanut meidän elämäämme.”

Mänty on myös pesäpaikka lukuisille hyönteis- ja lintulajeille sekä oravien ja näätien kaltaisille nisäkkäille.

Honkalinnan mukaan mänty voi Suomessa hyvin, vaikka suuri osa mäntymetsistä kasvatetaan talouskäyttöön.

Ilmaston lämpeneminen nostaa männyn kasvurajaa yhä pohjoisemmaksi.

”Ilmastonmuutoksen luomia uhkia männylle ovat meille mahdollisesti etelästä leviävät tuhohyönteiset, kuivuus ja sään ääri-ilmiöt, kuten myrskyt ja runsaiden lumisateiden aiheuttamat tykkylumivaurio”, Honkalinna sanoo.

Kirpun Ukkopetäjä

Rauhoitettu Kirpun ukkopetäjä seisoo jykevänä Parikkalassa. © MIKA HONKALINNA

X