Oletko rokotevastainen? Tutkimuksen mukaan perusnegatiivisuus elämää kohtaan kumpuaa huonoista lapsuuskokemuksista
Tutkimus selvitti, mikä yhdistää rokotevastaisia. Vastaus löytyy karusta lapsuudesta ja sieltä kumpuavasta perusnegatiivisuudesta. Varautuminen seuraavaan pandemiaan on aloitettava tämän päivän lapsista, sanovat nyt tutkijat.
Kun koronapandemia alkoi, maailma ei ollut kokenut mitään vastaavaa lähemmäs sataan vuoteen. Mutta yhtä yllättävä kuin itse pandemia, oli ihmisten reaktio siihen. Monet kyseenalaistivat ensin koko pandemian vaarallisuuden tai sen, onko SARS-CoV2 oikea virus lainkaan.
Kun rokotteet tulivat markkinoille, rokotevastaiset tiesivät heti, että ne eivät ole tehokkaita ja että ne aiheuttavat enemmän vakavia sivuvaikutuksia kuin julkisuudessa kerrotaan.
Terveysviranomaiset eri maissa ovat raapineet päätään pyrkiessään ymmärtämään rokotevastaisuuden syitä ja koettaessaan hillitä sitä erilaisilla strategioilla. Pääpaino on ollut asianmukaisen tiedon levittämisessä, millä on haluttu kumota misinformaatiota, mutta avuksi on värvätty myös sosiaalisen median vaikuttajia, jotka vetoavat paremmin ihmisten tunteisiin ja arkijärkeen.
Rokotevastaisten asenteet muodostuneet jo lapsuudessa
Rokotevastaisten asenteet elävät kuitenkin sitkeässä, ja merkittävä tutkimus Uudesta-Seelannista saattaa kertoa, miksi näin on. Otagon yliopiston tutkijoiden mukaan informaatiokampanjoilla ei juurikaan ole vaikutusta, koska rokotevastaisuudessa on kyse syvään juurtuneista psykologisista ominaisuuksista, jotka ovat alkaneet muodostua jo lapsuudessa. Oleellista on ymmärtää, että monien kohdalla tuo lapsuus ei ole ollut kovin onnellinen.
Nämä johtopäätökset ovat mahdollisia, koska Uudessa-Seelannissa on pyörinyt jo viisikymmentä vuotta ainutlaatuinen tutkimus. Siihen värvättiin tuhat vuonna 1972 syntynyttä uusiseelantilaista vauvaa, joita on seurattu nyt viisikymmentä vuotta.
Vauvat ovat nyt viisikymppisiä, ja tutkijat ovat tavanneet heitä kahden vuoden välein läpi heidän elämänsä. Heiltä on kullakin tapaamiskerralla otettu verinäytteitä, tehty psykologisia kokeita ja haastateltu laajasti.
Näin tutkijoille on kertynyt valtavasti tietoa siitä, millaista näiden ihmisten elämä on ollut eri vaiheissa, ja miten ympäristö ja elämänkokemukset vaikuttavat heidän terveyteensä ja psykologiseen hyvinvointiinsa.
Tällainen aineisto on paljon vakuuttavampaa kuin pelkät asenteita ja mielipiteitä mittaavat kyselytutkimukset, koska se voi kertoa mistä asenteet tulevat.
Kysely jakoi vastaajat kolmeen ryhmään – rokotemyönteiset, epäröijät ja rokotevastaiset
Tuoreessa tutkimuksessa osanottajia haastateltiin koronarokotetta koskevista asenteista, kuten aikovatko he ottaa rokotteen vai ei tai eivätkö he ole vielä tehneet päätöstä.
Ajankohta oli valittu siten, että koronarokotetta ei ollut vielä saatavilla Uudessa-Seelannissa, mutta Euroopassa ja Yhdysvalloissa oli. Näin ollen koronarokotteesta oli jo kertynyt paljon tietoa ja siitä oli puhuttu laajalti mediassa. Koska rokote olisi pian markkinoilla myös Uudessa-Seelannissa, ihmisten olisi pian tehtävä päätös rokotteesta omalla kohdallaan.
Tulosten perusteella osanottajat jaettiin kolmeen ryhmään: rokotemyönteisiin, epäröijiin ja rokotevastaisiin. Tutkimuksen varsinainen pihvi tuli kuitenkin siinä, kun tutkijat siirsivät katseensa ryhmien lapsuuteen. Niistä piirtyi dramaattinen ero rokotemyönteisten ja rokotevastaisten välille.
Lapsuuden huonojen kokemusten myötä perusnegatiivinen suhtautuminen maailmaan
Tulokset kertoivat, että rokotemyönteisiin verrattuna rokotevastaisilla oli huomattavasti enemmän haitallisia lapsuusajan kokemuksia. Näillä tarkoitetaan kaikenlaista kaltoinkohtelua, kuten fyysistä ja henkistä väkivaltaa tai kasvamista emotionaalisesti köyhässä tai välinpitämättömässä ympäristössä.
Neljäkymmentä vuotta myöhemmin lapsuudessa kaltoinkohdelluille ihmisille oli kehittynyt erottuva psykologinen profiili, joka oli nähtävissä jo 18-vuotishaastattelussa. He suhtautuivat maailmaan perusnegatiivisesti.
Toisten vuoro kärsiä -ajatus tyydyttää mieltä
Rokotevastaiset kokivat useammin kuin muut, että heitä kohdellaan aina väärin eikä kukaan halua heille mitään hyvää. He saivat tyydytystä ajatuksesta, että he aiheuttaisivat toisille vahinkoa tai että olisi toisten vuoro kärsiä.
Heillä oli myös voimakas taipumus mennä lukkoon stressaavissa tai uhkaavissa tilanteissa, jolloin he eivät voineet ottaa vastaan uutta informaatiota. Heidän tietonsa terveyden perusasioista oli heikompi kuin rokotemyönteisillä tai epäröijillä, ja heidän asenteensa terveyttä koskien oli fatalistinen, eli että terveyteen ei voi itse vaikuttaa.
Koska monien rokotevastaisten lapsuus oli ollut karu ja traumaattinen, ei ole yllättävää, että tässä ryhmässä oli myös eniten mielenterveyden ongelmia ja päihteiden väärinkäyttöä.
Lapsen perusluottamusta on vaalittava
Tutkimuksen viesti on, että luottamus syntyy lapsuudessa. Jos lapsen luottamus ja perusturvallisuus rikotaan, se heijastuu myöhemmin heikkona luottamuksena viranomaisiin ja muihin auktoriteetteihin.
Lapsuudessa sisäistetty oppi kertoo heille, että kukaan ei halua heille mitään hyvää, ja että toiset haluavat vain hyötyä heistä. Rokotevastaisten epäluottamus ei koskenut vain viranomaisia; he eivät luottaneet paljon enempää tuttaviinsa, ystäviinsä ja vielä vähemmän sosiaalisen median vaikuttajiin.