Tyrmäävä kanahaukka on nopea puikkelehtija ja ketterä lentäjä – ”Pitkä pyrstö ja lyhyehköt siivet tekevät kanahaukasta uskomattoman nopean puikkelehtijan”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Kun kanahaukka iskee koukkukyntensä kiinni saaliiseen, on kyse suurista voimista ja nopeuk­sista.
Kun kanahaukka iskee koukkukyntensä kiinni saaliiseen, on kyse suurista voimista ja nopeuk­sista. © MvPhotos
Kanahaukan hyökkäys on hurja. Se pystyy iskeytymään saaliiseen kaksi kertaa nopeammin kuin lentää!

Talvi yllätti autoilijat, on tuttu teema tiedotusvälineissä.

”Minut yllättää joka marraskuu kanahaukka”, nauraa rantasalmelainen metsästys­fasaanien kotikasvattaja Rauno Mikkonen.

Marraskuussa Mikkosen koti­kulmille ilmaantuu kanahaukkoja. Ne ovat nuoria, kesällä varttuneita lintuja, jotka saattavat vaeltaa paikalle kaukaakin omaa paikkaansa luonnosta etsien.

Fasaani on niille helppoa evästä: huono lentäjä ja vielä huonompi piiloutuja.

Se saa petolinnut hetkeksi pysähtymään alueelle.

”Parhaillaan olen nähnyt muutaman kilometrin säteellä neljä eri kanahaukkaa saalistamassa”, Mikkonen kertoo petolintujen harventavan tehokkaasti fasaanikantaa.

Kanahaukka on puikkelehtija

Petolinnut ovat tunnetuja luonnon mestarisaalistajia. Päivällä saalistavat haukat ja kotkat luottavat eniten näköaistiinsa. Esimerkiksi hiirihaukan verkkokalvolla on laskettu olevan näkösoluja kahdeksan kertaa tiheämmässä kuin ihmisellä, mikä tarkoittaa ihmissilmään verrattuna kahdeksan kertaa tarkempaa erotuskykyä.

Toisin sanoen haukka kykenee hahmottamaan kahdeksan kertaa pienemmän kohteen kuin ihmissilmä tai käänteisesti erottamaan tietyn kokoisen kohteen kahdeksan kertaa kauempaa kuin ihminen.

Saalistustaktiikoita on useita. Tavallisimmin lintupedot liitelevät sopivan saalistusmaaston yllä, vaikkapa maakotka. Se kiertelee jopa kilometrien korkeudessa, mistä kotka erottaa maassa loikkivan jäniksen.

Kanahaukan taktiikka on väijyä sopivaa saalista piilossa puun oksalla. Sieltä se syöksyy äkki­rynnäkköön luottaen teemuselännemäiseen tilanne­nopeuteensa.

”Kanahaukka on suurehkosta koostaan huolimatta erittäin kettereä lentäjä”, tietää niitä 30 vuotta Lounais-Suomessa tutkinut Luonnontieteellisen museon rengastustoimiston intendentti Jari Valkama.

”Pitkä pyrstö ja lyhyehköt siivet tekevät kanahaukasta uskomattoman nopean puikkelehtijan sakeassakin kuusikossa.”

Liidosta isku

Kun kanahaukka iskee koukkukyntensä kiinni saaliiseen, on kyse suurista voimista ja nopeuk­sista.

Amerikkalainen tutkija G. E. Goslow filmasi haukkojen saalistusta 800–1 000 kuvaa sekunnissa ottavalla erikoiskameralla.

Hänelle selvisi, että kanahaukan saalistuslento alkaa voimakkain siivenlyönnein, jotka loppuvat 7,5–9 metrin päässä saaliseläimestä. Haukka siis iskee saaliiseen kiinni liitolennosta.

Hyvin lähellä saalista haukka kääntää takaruumiinsa eteenpäin juuri pään alapuolelle, jarruttaa levittämällä pyrstönsä ja heittää jalkansa rajusti eteenpäin tarttuen niillä uhriinsa. Kanahaukan pään keskimääräinen nopeus iskuhetkellä on 14 m/s ja jalkojen 22,5 m/s.

Iskuhetkellä haukka on lähes selällään, koska se heittää siipensä ja pyrstönsä eteen- ja ylöspäin. Kynnet tunkeutuvat saaliiseen, ja jos se ei vielä tällöin kuole, peto tappaa sen nokkaisemalla uhriaan päähän.

Fasaanitarhuri Rauno Mikkoselle kana­haukat ovat joka­syksyisiä vieraita.

Fasaanitarhuri Rauno Mikkoselle kana­haukat ovat joka­syksyisiä vieraita. © Jere Malinen

Saloilta kaupunkeihin

Vuonna 1982 käynnistyneen valtakunnallisen petolintuseurannan mukaan Suomen pesimäkannaksi arvioidaan tällä hetkellä 4 700 kanahaukka­paria. Kanta on jo pitkään ollut hienoisessa laskussa, minkä vuoksi kanahaukka on luokiteltu silmälläpidettäväksi.

”Kanahaukka on eräs Suomen parhaiten tunnetuista haukoista”, Valkama tietää.

2000-luvulla laji on kaupungistunut. Intendentti Valkama viittaa Tapio Solosen tutkimuksiin, joiden mukaan esimerkiksi Helsingin ympäristössä pesii useampi kymmenen kanahaukka­paria.

”Kyse ei ole enää pelkästä salomaiden arasta linnusta. Vaino on vähentynyt ja haukat voivat pesiä pienissä taajamametsissä.”

Kaupunkeihin kanahaukkoja vetää helppo ruoka. Tarjolla on rottia, sorsia, lokkeja, rastaita, kyyhkyjä ja varislintuja.

”Kanalinnut ovat pääravintoa lähinnä talvisin ja etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa”, Valkama kertoo.

Suomessa pesivistä haukkalajeista pohjolassa talvehtivat kanahaukkojen ohella vain varpushaukat. Tosin ilmaston lämpeneminen on sotkenut tätäkin sääntöä.

”Lumettomina talvina ei ole mikään mahdottomuus nähdä tuuli- ja hiirihaukkoja saalistamassa eteläsuomalaisilla pelloilla.”

Tiesitkö?

1. Kanahaukka on tuulihaukan jälkeen rengastetuin päiväpetolintumme. Vuodesta 1974 lähtien kanahaukkoja on rengastettu Suomessa yli 70 000 yksilöä.

2. Kanahaukoista kertyy vuosittain 1 000–2 000 rengashavaintoa, eniten Lounais- ja Länsi-Suomesta.

3. Vanhimmat rengastetut kanahaukat ovat eläneet yli 17-vuotiaiksi.

Lue myös: Kanahaukka on tullut pulujen perässä kaupunkiin – jopa Helsingissä on havaittu haukkapariskuntia

X