Vain harva hyttynen janoaa ihmisen verta - Nämä kaksi tekijää saavat keltakuumehyttysen kiinnostumaan ihmisistä

Maailmassa on monta verta imevää hyttyslajia, mutta vain pieni osa niistä on mieltynyt ihmisvereen. Moni suomalainenkin hyttynen valitsee mieluummin linnun tai pikkunisäkkään kuin ihmisen.

Mieltymys ihmisvereen on siis hyttyslajien keskuudessa poikkeus eikä sääntö. Siksi kysymys kuuluu: miksi osa hyttysistä tykästyi ihmiseen?

Selvyyttä tähän tarinaan keltakuumehyttysen (Aedes aegypti) osalta tuo Princetonin yliopiston tuore tutkimus.

Keltakuumehyttysen levinneisyys maailmalla on hyvin laaja ja jakautunut erilaisiin alapopulaatioihin.

Osa alapopulaatioista elää seuduilla, joissa on hyvin vähän ihmisiä. Niinpä tutkijat halusivat selvittää maistuuko ihmisveri kaikille alapopulaatioile yhtä hyvin.

Testejä varten tutkijat keräsivät eläviä hyttysiä 27 eri paikasta Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Elinympäristöt vaihtelivat luonnontilaisesta urbaaniin.

Laboratoriossa hyttyset laitettiin testiin, jossa ne saivat valita ravinnonlähteekseen joko marsun, viiriäisen tai ihmisen. Nämä tulokset osoittivat, että kaikki alapopulaatiot eivät suinkaan laita ihmistä etusijalle, jos tarjolla on muitakin isäntälajeja.

Hyttynen saalistaa ihmisverta vain tietyissä oloissa

Tarvittiin siis erityisiä olosuhteita, jotta hyttyset kehittäisivät mieltymyksen ihmisvereen.

Näitä olosuhteita selvitettiin rakentamalla tulosten pohjalta matemaattinen malli. Siinä nousi esiin kaksi tekijää, jotka voimakkaimmin selittivät hyttysten mieltymystä ihmisvereen.

Ne olivat väenpaljous ja ajoittainen kuivuus. Toisin sanoen, ihmisveri maistui hyttyselle parhaiten alueilla, joissa oli paljon ihmisiä ja jotka kärsivät ajoittaisesta kuivuudesta

Miksi kuivuus sitten vaikuttaisi hyttysen ”makumieltymyksiin”?

Tutkijat ehdottavat, että keltakuumehyttysen kohdalla mieltymys ihmisvereen on ollut keino sopeutua ajoittaiseen kuivuuteen.

Hyttyset tarvitsevat vettä, koska niiden toukat kehittyvät vedessä. Kuivilla seuduilla hyttyset ovat lyöttäytyneet ihmisten seuraan, sillä siellä missä on ollut ihmisiä on ollut myös vettä.

Tällaisessa ympäristössä ihmisen valikoituminen pääisännäksi on ollut luonnollista.

Pätevätkö tulokset Suomeen?

Keltakuumehyttynen on eräs maailman tutkituimpia hyönteislajeja, sillä se on myös yksi maailman pahimmista tartuntatautien levittäjistä.

Sen tarina ei kuitenkaan voi koskea kaikkia vertaimeviä hyttysiä.

Esimerkiksi meikäläisellä havumetsävyöhykkeellä vettä on tarjolla yllin kyllin, joten ne tuskin ovat hakeutuneet ihmisten seuraan kuivia aikoja välttääkseen.

Kenties tutkimus jonain päivänä kertoo senkin, miten meikäläiset hyttyset mielistyivät ihmiseen, kun ne olivat vuosituhansia imeneet verta vain luonnonvaraisista eläimistä.