Vihannesten villit sukulaiset ovat ruokaturvan tärkeä selusta – Niistä voidaan jalostaa lajikkeita, jotka kestävät sään ääriolosuhteita

Kaupan vihanneshyllyllä kulkiessa ei välttämättä tule mieleen, että kaikilla vihanneksilla on villit, luonnonvaraiset sukulaisensa. Nämä sukulaiset ovat usein hyvin erilaisia kuin jalostetut muodot, joita käytämme ravinnoksi.

Nämä luonnonvaraiset lajikkeet ovat kestäneet vuosimiljoonien ajan tuulet ja tuiskut ja sopeutuneet kylmiin ja kuiviin jaksoihin – toisin kuin jalostetut lajikkeet, jotka elävät kasvihuoneiden tasaisessa lämmössä, ja joiden kastelusta huolehditaan kellontarkasti.

© Kristiina Kuronen/Kuvaryhmä/SKOY

Tutkijoiden mukaan nämä vihannesten sukulaiset ovat ratkaisevan tärkeitä maapallon ruokaturvan kannalta, etenkin ilmaston nyt muuttuessa. Ne kantavat genomissaan geenejä, jotka ovat auttaneet niitä sopeutumaan aikaisempiin ilmastonmuutoksiin.

Niistä voidaan siis jalostaa lajikkeita, jotka kestävät kuivuutta ja muita sään ääriolosuhteita.

Miten hyvin tunnemme näitä sukulaisia ja olemmeko saaneet niiden geenejä talletettua geenipankkeihin?

Vastaus edellä oleviin kysymyksiin on: huonosti menee. Ruokavihannestemme luonnonvaraisten sukulaisten tutkimuksella on kiire, koska lajit harvinaistuvat luonnossa eri syistä. Myöskään niiden geenien pelastaminen geenipankkeihin ei voi odottaa.

Nämä tiedot ilmenevät kansainvälisestä tutkimuksesta, jossa eri maiden asiantuntijat ovat käyneet läpi, mitä tiedetään heidän maassaan tavattavista vihannesten sukulaisista ja missä määrin geenejä on talletettu kansallisiin geenipankkeihin.

Tulokset osoittivat, että esimerkiksi villien kurpitsalajien geeneistä 65 prosenttia ja villien chilipaprikoiden geeneistä peräti 95 prosenttia ovat vielä geenipankkien ulkopuolella.

Lue myös: Tässä ei ole mitään hauskaa: Kuivatut suot tupruttavat ilokaasua ilmaan

Mustikan lehdet ja kukat maustavat villivihannessalaatin, johon voi silputa myös vuohenputkea, maitohorsman, herukan ja ahomansikan lehtiä, suppuisia poimulehtiä ja ketunleipiä.