Jättiputki on viiden metrin vitsaus ja vaikeasti häädettävä valloittaja

Jaa kaverilleTilaa Seura
Jättiputki
© istockphoto
Suomen kansallisen vieraslajistrategian tavoitteena on hävittää jättiputket maastamme seuraavan kahden vuosikymmenen aikana.

Jättiputkesta on tullut todellinen maanvaiva, sillä se on levinnyt pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta kautta koko Suomeen.

Runsaimmat esiintymät ovat Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Pirkanmaalla. Valtaosa esiintymistä on pienehköjä, alle 50 neliömetrin kokoisia jättiputkipusikoita. Suurin tiedossa oleva esiintymä on kuitenkin hehtaarin kokoinen jättiputkimetsä.

Jättiputkea esiintyy etenkin taajamissa lähellä ihmisasutusta, rakennusten ja teiden lähistöllä ja joutomailla.

”Esiintymiä on myös entisillä pelloilla, metsissä ja vesistöjen varrella, kertoo vanhempi tutkija Terhi Ryttäri Suomen ympäristökeskuksesta.

”Sen sijaan saaristossa jättiputkea on ainakin vielä toistaiseksi havaittu varsin vähän.”

Kasvineste on vaaraksi

Suomessa kasvaa kolmea eri jättiputkilajia, joita on vaikea erottaa toisistaan. Ryttärin mukaan voidaankin puhua vain jättiputkesta.

Kaikki jättiputket luokitellaan Euroopan unionin alueella haitallisiksi vieraslajeiksi.

Jättiputki on terveydellisesti haitallinen laji, sillä sen fotoksinen kasvineste muodostaa auringon ultraviolettisäteilyn kanssa myrkyllisen yhdisteen.

”Auringon kanssa reagoiva kasvineste aiheuttaa iholle palovamman kaltaisia vaurioita”, Ryttäri kertoo.

”Kasvinestettä voi tarttua ihoon jo pelkässä hipaisussa ja vielä seuraavana päivänäkin altistumien auringolle synnyttää vaurioita.”

Puutarhasta luontoon

Jättiputken ekologinen haitta syntyy putken valtava koosta ja sen tehokkaasta lisääntymisestä. Heinäkuussa kukkiva jättiputki saattaa tuottaa jopa 10 000 siementä, jotka se varistaa maahan elo-syyskuun aikana.

Siemenet leviävät ilmavirtojen ja autojen ja työkoneiden renkaissa uusille elinalueille.

”Puutarhajätteiden kärrääminen pihan ulkopuolelle ja rakentamiseen liittyvä maamassojen siirtäminen ovat myös vieraslajeille tyypillisiä tapoja levitä”, Ryttäri kertoo.

Jättiputken siemenet voivat säilyä maaperässä jopa vuosikymmenen ajan. ”Voimakkaana ja kookkaana lajina jättiputki syrjäyttää ennen pitkää kasvupaikaltaan kaiken muun kasviston.”

Vapaaehtoistyö ei riitä

Lounaisesta Aasiasta peräisin oleva jättiputki tuotiin koristekasviksi Suomeen jo 1800-luvun lopulla. Varsinaisesti jättiputki alkoi yleistyä puutarhoissamme 1960–70-luvuilla.

Nyt laajalle levinneestä vieraslajista pyritään pääsemään eroon.

Terhi Ryttärin mukaan vieraslajitorjunnassa kärsitään konkreettisesta resurssipulasta ja myös jättiputken torjunta on hyvin pitkälle vapaaehtoistyön varassa.

Jättiputkea on yritetty hävittää yhdistämällä kemiallinen torjunta mekaanisiin menetelmiin.

Nykyään suositellaan vain mekaanisia menetelmiä, koska jättiputken torjunta-aineena käytetyllä glysofaatilla on haitallisia vaikutuksia muuhun kasvistoon ja ylipäätään luontoon.

Ideaalisin aika hävittää jättiputkia on keväällä varsistojen vasta noustessa maasta ennen niiden kukinta-aikaa.

Suomen kansallisen vieraslajistrategian tavoitteena on hävittää jättiputket maastamme seuraavan kahden vuosikymmenen aikana.

”Se tuskin onnistuu vapaaehtoisvoimin, vaan yhteiskunnan olisi osallistuttava nykyistä voimakkaammin jättiputken torjuntaan ja hävittämiseen.”

X