Yhä useampi karhu saapuu Suomeen itärajan takaa - Venäjän tiheä karhukanta lisää otsojen muuttoliikettä
Suomalaisilla karhuilla on usein venäläiset sukujuuret.
Karhujen muuttoliikkeestä on Suomen karhukannalle hyötyä: geneettinen monimuotoisuus lisääntyy.
Maaliskuun puolenvälin tietämillä karhut alkavat havahtua talvipesistään.
Ensimmäisinä liikkeelle lähtevät yksinäiset urokset. Naaraat, jotka synnyttävät poikasia tammikuun lopulla, saattavat pysyä pesueineen pesässään pitkälle huhtikuulle saakka.
Maassamme elää tätä nykyä noin 1 500 kontiota. Yhä useampi Suomen nuorista uroskarhuista on tullut maahamme itärajan takaa.
”Yhden ja kahden vuoden ikäiset karhut hakevat itselleen uusia elinpiirejä”, kertoo tutkimusprofessori Ilpo Kojola Luonnonvarakeskuksesta.
”Venäjältä vaeltavia karhuja on asettunut Suomeen jo aiemmin, mutta muuttoliike on lisääntynyt.”
Karjalasta Pohjanmaalle
Viimeisen arvion mukaan Venäjällä elää noin 180 000 ruskeakarhua, mikä on reilut 80 prosenttia koko maailman ruskeakarhuista. Venäjän Karjalan karhukannaksi on arvioitu noin 3 000 yksilöä.
Venäjän Karjalassa karhujen metsästäminen on vähentynyt, mikä on osaltaan kasvattanut sikäläistä karhukantaa. Vuosikymmen sitten siellä kaadettiin 150 karhua ja nykyään vain noin satakunta.
”Kun kanta on tiheä, urosten välinen luonnollinen kilpailu kovenee. Nuoret urokset lähtevät hakemaan itselleen reviirejä ja mahdollisuuksia lisääntyä”, Kojola kertoo.
Nuoria uroskarhuja kulkeutuu Venäjältä Itä- ja Keski-Suomeen ja jopa länsirannikolle ja Pohjanmaalle saakka.
”Venäjältä siirtyneet karhut ovat lisänneet karhukannan geneettistä monimuotoisuutta erityisesti poronhoitoalueen eteläpuolella.” Colourbox
Suosittu saalis
Muuttoliikkeen myötä Suomen karhukanta on muuttunut urospainotteiseksi. Sukupuolijakaumaa voidaan kuitenkin tasata riistanhoidollisin menetelmin keskittämällä pyynti uroskarhuihin.
”Karhu on erittäin suosittu metsästyskohde, jonka pyyntikiintiöt täyttyvät vuosittain”, Kojola kertoo.
”Jos naaraalla on pennut mukanaan, niiden metsästäminen on kielletty.”
Venäjän Karjalan lisäksi myös Suomen rajan tuntumassa on tiheän karhukannan alueita. Mikäli karhunpyynti Venäjällä vähenee vielä nykyisestään, muuttopaine Suomen suuntaan kasvaa.
”Karhu ei poikkea muista nisäkäslajeista siinä, että useimmiten urokset lähtevät vaeltamaan. On kuitenkin oletettavaa, että Venäjältä siirtyy ennen pitkää meille myös naaraskarhuja.”
Tulijoita myös Ruotsista
Paljolti juuri idästä suuntautuvan muuton ansiosta karhun uhanalaisuusluokitusta on voitu lieventää uhanalaisesta silmälläpidettäväksi lajiksi.
Myös Skandinaviassa on oma karhukantansa, ja varsinkin Pohjois-Suomeen siirtyy yksittäisiä karhuja Ruotsista.
”Maamme tiheimmät karhukannat ovat nykyään Itä- ja Keski-Suomessa. Lapissa tiheydet ovat verrattain alhaisia”, Kojola toteaa.
Karhut eivät ole aiemminkaan kunnioittaneet valtioiden rajoja.
Karhu on Suomen kansalliseläin, mutta suurella osalla maamme karhuista on venäläiset sukujuuret.