Aino-Kaisa Saarinen lykkää vielä perheen perustamista

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Kuva Tommi Tuomi/OM-arkisto
Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen pohtii jatkavansa uraansa vuoteen 2018. Sen jälkeen voisi olla perheenlisäyksen aika.

Tunnustan, että loukkaantumiseni ennen kautta oli yllättävän paha. Sain tietää vasta noin viiden viikon kohdalla, että murtunut luu on vaikeasti paranevaa sorttia. Meni seitsemän viikkoa, ennen kuin pääsin edes kävelemään jalalla.

Nyt hiihtäessä ongelmana jalan kanssa on hermotus. En saa kaikkia tehoja irti ja vauhtini on vielä kateissa.

Toivoisin, että kuntoutuminen olisi nopeampaa. Odotin itseltäni paljon enemmän jo maailmancupin ensimmäisistä kisoista, vaikka oli hienoa, että pääsin edes osallistumaan niihin. Nyt pitää vain uskoa, että jalka kuntoutuu pikku hiljaa. Toivon edelleen, että olen helmikuussa MM-kisoissa Falunissa täysin kunnossa.

 

Ennustan, että ekologisuus tulee olemaan aina osa elämääni.

Tämä on peruja lapsuudenkodistani. Vanhemmat opettivat kompostoimaan ja sammuttamaan valot huoneesta poistuttaessa. Niinpä omassakin kodissani kierrätän, pesen vain täysiä koneellisia pyykkiä ja laitan mieluummin villasukat jalkaan kuin nostan huoneen lämpötilaa.

 

Tunnustan, että koti on minulle kiintopiste matkojen välillä ja rauhoittumispaikka.

Kun talomme valmistui kesällä 2012, ystävät intoilivat, että pääsen sisustamaan. Kodin laittaminen ei kuitenkaan ole yhtään minun juttuni.

Minulle on kyllä tärkeää, että kotona on kaunista ja selkeää. Siksi otimme avuksemme sisustussuunnittelijan, jonka ansiota kodin nykyinen ilme on.

Nyt kun sisustus on kohdallaan, se saa olla tällainen seuraavat 35 vuotta. Katsotaan sitten, jos vaihdettaisiin vaikka verhot.

 

Ennustan, että opettelen tulevien vuosien aikana lastenhoitoa. Tarkoitukseni on jatkaa hiihtoa vuoden 2018 Etelä-Korean olympialaisiin asti. Voi olla, että sen jälkeen lopetan kilpailemisen tällä tasolla. Sen jälkeen lapsi saisi tulla.

Olen selvästi siirtänyt perheen perustamista urani takia. Kilpaurheilun ja lasten yhdistäminen vaatisi niin paljon sumplimista ja järjestelyjä, ja kilpailemiseen tulisi raskauden takia vuoden tauko.

Kaikilla kolmella sisarellani on jo lapsia, joten olen saanut viettää aikaa lasten kanssa.

 

Tunnustan, että kaksoissisareni Maija on minua paljon sosiaalisempi ja puheliaampi. Kun olimme lapsia, minä olin meistä ujompi perässähiihtäjä ja tarkkailin Maijan selän takaa, mitä ympärillä tapahtui.

Olimme pitkään hiihdossa samalla tasolla. Lukion jälkeen Maija halusi lähteä opiskelemaan, ja minä valitsin hiihtämisen. Mutta edelleenkin hiihdämme lenkkejä yhdessä.

 

Ennustan, että ensi vuonna matkapäiviä kertyy noin 180.

Reissussa pärjää lopulta aika pienellä tavaramäärällä. Sukset ja varusteet kulkevat rekassa, ja niiden lisäksi minulla on mukanani käsilaukku.

Pakkaamiseen ei enää nykyisin mene aikaa. Tiedän tasan tarkkaan, mitä tarvitsen mukaan. 98 prosenttia vaatteista on urheiluvaatteita. Otan kuitenkin yleensä mukaan yhdet farkut ja siistimmän paidan, jos eteen tulee joitain yllättäviä menoja. Käytännössä kaikkiin edustustehtäviinkin puetaan päälle maajoukkuevaatteet.

 

Tunnustan, että äitini on opettanut minut tunnistamaan sieniä. Marjastus ja sienestys ovat lempiharrastuksiani.

Viime syksynäkin minun oli pakko päästä kipsin ja keppien kanssa metsään. Aviomieheni Tom sitä kauhisteli, mutta ihan hyvin pääsin metsässä liikkumaan ja sain muutamat suppilovahverot kerättyä.

X