Seuran arkistosta: Antti Ruuskanen juhli kultamitalliaan

Antti Ruuskanen juhlii kultamitalliaan vuonna 2014. © Jussi Nukari/Lehtikuva

Antti Ruuskanen, 30, seisoo melkein naurua pidätellen Letzigrundin stadionin korkeimmalla korokkeella EM-kisojen päätöspäivänä. Aurinko paistaa täydeltä terältä kuin kruunaten suoma­laisen keihäsjuhlan.

Vuosien urakoinnin ja vaikeuksien jälkeen mestaruus maistuu makealle. Tällä kertaa taakse jäivät Tsekin Vitezslav Vesely ja Suomen ykkösheittäjänä pidetty Tero Pit­kämäki.

”On ollu vaikeitakin hetkiä ja välillä on tuntunu, ettei saa lentämään keihästä mi­hinkään. Tämmöset palkitsee. Nyt saa Lontoon olympiapronssimitali kaverin. Ei tarvihte yksikseen olla”, Ruuskanen iloitsi.

Molemmat mitalit ovat yhtä arvokkaita.

”Tärkee se ronssimitalikin on. Ilman sitä ei ois tätäkään tullu”, Ruuskanen pyöritteli kultaista mitaliaan, johon oli ehditty painaa myös Euroopan mestarin nimi ja voittotulos.

Tapio Korjus esikuvana

Vastaava keihäsjuhla kuin Zürichissä koettiin myös Soulin olympialaisissa 1988. Edellisen kerra kaksi suomalaista keihäsmiestä seisoi palkintokorokkeella Tokion MM-kisoissa 1991.

”Niistä Soulin olympialaisista sain aikoi­naan kimmokkeen keihäänheittoon. Katsoin ihaillen, kun Tapio Korjus voitti olympia­kultaa. Se painu syvälle mieleeni.”

Ruuskanen oli silloin nelivuotias, mutta Soulin keihäsmuistot kannustivat nuorta junnua jaksamaan urheilussa eteenpäin. Mieleen piirtyi unelma olla joskus myös itse olympiavoittaja. Mahdollisuus tarjoutuu jo kahden vuoden kuluttua Brasiliassa.

”Euroopan mestaruus antaa itsevarmuutta Rion kisoihin”.

Maamme-laulu hillitysti

Ruuskasen kasvoilta loisti Zürichin keihäs­kisan loputtua ilo. Hän onnistui täydellisesti kauden tärkeimmässä kilpailussa. Kunnon ajoitus osui nappiin. Ruuskanen tiesi koko EM-kisaviikon ajan olevansa huip­puvireessä.

Tuuletukset olivat railakkaita, mutta juh­lava tunnelma veti hiljaiseksi. Kultamitali kaulassa hän ei uskaltanut ve­tää Maamme-laulua palkintopallilla täysillä, vaikka mieli teki.

”Hillitysti lauloin. Siitä ois joku varmaan pahottanu mielesä, jos oisin oikein kovasti laulanu.”

Seuran kolumnistinakin tunnettu Ruuskanen on ollut aina velmu suustaan, eikä aina tiedä milloin hän puhuu vakavissaan.

Ruuskanen ja Tero Pitkämäki olivat EM-kisoissa kämppäkavereita. Miehet sopivat hyvin samaan huoneeseen, vaikka he ovat toistensa kovimpia kilpailijoita ja luonteeltaan erilaisia kuin yö ja päivä. Siinä missä pielavetisen Ruuskasen suu käy koko ajan täysillä, Pitkämäki tyytyy pohjalaiseen tyyliin sanomaan asian lyhyesti.
Leppoisasti miehet asettelivat ennen finaalia toistensa ylle ennak-kosuosikin viittaa. Ainoa pieni särö kaksikon yhteiselossa oli Ruuskasen varhainen aamuherääminen. Se ei ihan osunut Pitkämäen rytmiin.

”Nousin ylös puoli yhdeksän tienoilla, Antti oli siinä vaiheessa jo aamupalalla”, Pitkämäki myhäili.

Antti Ruuskanen, Lassi Etelätalo ja Tero Pitkämäki. © Markku Ulander/Lehtikuva

Tanhuvaarassa voiton avaimet

Ruuskanen kiittää voitostaan ennen kaikkea hyvin sujunutta harjoituskautta. Hän sai harjoitella talven terveenä. Pienet takaiskut kuten flunssa kesällä ennen Kalevan kisoja säikäyttivät, mutta toipuminen sujui hallitusti. Ruuskanen uskalsi toipilaana jättää myös kesän kilpailuja väliin. Kuopion Kalevan kisoissa Suomen mestaruus heltisi ylimääräisen sisulatauksenkin voimalla.

Ruuskanen ei sulattanut sitä, että joutui karsimaan EM-kisapaikasta. Hän olisi halunnut saada varmuuden valinnastaan jo ennen kisoja, kuten Tero Pitkämäki.
Jälkikäteen nöyryytys saattoi koitua voitoksi. Suomalainen mies on ärsytettynä vaarallinen vastustaja. Ruuskanen käänsi valintasekoilun edukseen.

”Täytyypä silitellä kiitokseksi Jorma Kemppaisen (SUL:n valmennusjohtaja) päätä”.

Ruuskanen voitti ylivoimaiseen tyyliin Suomen mestaruuden.

”SM-kisojen jälkeen hiottiin Parviaisen Akin kanssa viikon verran tekniikkaa Tanhuvaaran urheiluopistolla. Siellä löytyi pilkahduksia, että ollaan oikealla tiellä. Nyt sitten lävähti kunnolla.”

Tanhuvaaran urheiluopisto on Ruuskaselle toinen koti. Siellä on vakioasunto ja tuttu harjoitusympäristö. Hän harjoittelee Tanhuvaarassa usein valmentajansa Aki Parviaisen kanssa. Harjoitusputkien lomassa hän on isännöinyt Tanhuvaarassa myös Seuran lukijamatkoja.

Jos Parviainen ei pääse Tanhuvaaraan, harjoitusta valvoo Ruuskasen manageri Jarmo Hirvonen. Hirvonen on ammattimies myös valmentajana. Hän valmensi aikoinaan Parviaisesta yli 90 metrin keihäänheittäjän.

”Mulla on hyvä tiimi ympärillä ja hyvät yhteistyökumppanit. Oon pystyny jo pitemmän aikoo harjoittelemaan huolettomasti. Ei tarvi koko ajan miettiä, että pittääkö käyä töissä vai ei. Se on antanu oman rauhan.”

”Kesällä kun on ollu vaikeitakin hetkiä, tietää että ainakin valmennus, huolto ja hieronta ovat aina kunnossa.”

Kun huippu-urheilijan puitteet ovat kunnossa, päähuomio keskittyy tekemiseen.

Antti Ruuskanen, olosuhteiden herra

Positiivisen luonteen omaava Ruuskanen ei antanut keihäsfinaalissa minkään ylimääräisen häiritä keskittymistään. Heittojen välissä hän istui ilmeettömänä maassa penkin päässä tai kuljeskeli omissa ajatuksissa heittopaikan tuntumassa.

”Yritin pittää virreen mahollisimma korkealla. En kahtonu juurikaan mui­jen heittoja. Yritin kaikin tavoin ettei missään vaiheessa hyvän olon tunne iske päälle.”

Hän tiesi ettei toisen kierroksen 86,85 ole takuuvarma voittotulos. Var­sinkin kun mestariheittäjät Tero Pit­kämäki ja Vitezslav Vesely tunnetaan vaarallisina kirijinä aina viimeiselle kierrokselle saakka.

”Junnuvuosina tuli opittua, ettei liian aikaisin piä alkaa tuuletella.”

Zürichin EM-finaalissa Ruuskanen oli ylivoimainen. Hän voitti Veselyn yli kolmella metrillä.

Ruuskanen viihtyy paremmin hi­taalla alustalla, mutta EM-kisojen no­pea ratakin sopi kuvioihin.

”En antanut senkään häiritä keskit­tymistä. Sama rata oli kaikilla.”

”Ei ollu ehkä paras tuloksentekoke­li, mutta sattu hyvät heitot”.

Aina urheileminen huipulla ei ole ollut yhtä aurinkoista.

Sorsajahti viivästyy

Menestyksen vastapainoksi Ruuska­nen on joutunut kokemaan katkeria vastoinkäymisiä, jotka ovat kasvatta­neet sisua. Alamäkien jälkeen osaa antaa arvoa mestaruudelle.

Ruuskanen valittiin 2011 Daegun MM-kisoihin vasta oikeusturvalauta­kunnalle tehdyn valituksen jälkeen. SM-pronssi ei kelvannut silloin va­litsijoille, jotka antoivat MM-paikan yhden kisan onnistujalle. Ruuskanen osoitti, että hän on kovissa paineis­sakin suurkilpailujen heittäjä. Hän nousi piinaavan valintasotkun jälkeen MM-kisojen finaaliin ainoana suoma­laisena.

”Vuosina 2006–07 olin peräkkäis­ten arvokisojen varamiehenä. Siinä ois moni poika pistäny pillit pussiin.”

Vammat ovat kuuluneet myös ku­vaan.

”Kolmekin loukkaantumista tuli yhelle kauvelle”.

Pelkoa ei ole, että Euroopan mes­tarin pää sekoaisi menestyksen huu­massa. Ajatukset olivat arjessa myös Zürichissä.

”Kunpa pääsis sorsametälle. Ehtis edes yheks päiväks”, Ruuskanen toivoi.

Euroopan mestari on kuuma nimi torstain Timanttiliigan kisassa Tuk­holmassa, ja seuraavalla viikolla on Timanttiliigan finaali Zürichissä.

”Nyt kun heittotekniikka on kunnos­sa, tekis mieli koittaa parantaa ennä­tystä. 90-metrinenkin ois mahollinen.”

Tavoite olisi nousta Pielaveden yk­kösheittäjäksi. Pielaveden ennätys 88,22 on vuodelta 1992 Juha Lauk­kasen nimissä. Tällä hetkellä keihäsura menee sivii­lielämän edelle. Suhde pitkäaikaisen tyttöystävän Tuula Moilasen kanssa ei ole lähiaikoina virallistumassa.

”Keihäskarkelot ensin, sitten mieti­tään jatkoja”.

Kotiväelle terveiset olivat lämpimät

”Juokaa kahvia ja konjakkia. Se tek­köö hyvää syvämmelle”