Enni Rukajärvi: ”Haluaisin olla parempi kuin pojat”

Kaksinkertainen MM-hopeamitalisti Enni Rukajärvi pelkäsi lumilautailua aloittaessaan olevansa muiden tiellä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kaksinkertainen MM-hopeamitalisti Enni Rukajärvi pelkäsi lumilautailua aloittaessaan olevansa muiden tiellä.
Teksti:
Heini Kilpamäki

TUNNUSTAN, että en ole kuullut arvostelua lajivalinnastani sen vuoksi, että olen tyttö tai nainen – en ainakaan suoraan. Aloin harrastaa lajia 10-vuotiaana, sillä minusta laji ja sen temput näyttivät hienoilta. Lumilautailussa oli meininkiä ja jännitystä, joka kiehtoi heti. Olen nuoresta asti pitänyt haasteista.

Alussa lautailuun oli tietty kynnys, sillä en juuri tuntenut muita lautailevia tyttöjä. Ajattelin, että olen niin huono, etten kuulu mäkeen. Tuli tunne, että olen vain muiden tiellä. Minua tsemppasi kuitenkin se, että minulla oli yksi tyttö kaverina, joka laski poikien kanssa. Heidän seurassaan oli helpompi mennä laskemaan.

TUNNUSTAN, että vaikka osaan nykyään paljon enemmän kuin aloittaessani, toivon aina välillä, että olisin vielä parempi. On vaikea olla välillä tyytyväinen siihen, mitä jo osaa ja arvostaa sitä. Haluisin vaan olla yhtä hyvä kuin monet pojat tai parempikin. Olen ollut perfektionisti varsinkin nuorempana, nyt olen yrittänyt höllentää tätä piirrettä itsessäni. Olen ollut aina tunnollinen treenaaja, enkä ole koskaan lintsannut treeneistä.

ENNUSTAN, ettei opiskelu ole vielä hetkeen ajankohtaista. Urheilu-ura on tällä hetkellä minulle tärkein juttu. Hain opiskelemaan ylioppilaskirjoitusten jälkeen opettajakouluun, mutta en juuri ehtinyt lukea pääsykokeisiin.

Tulevaisuudessa voisin olla kiinnostunut opiskelemaan matematiikkaa, liikunta-alaa tai jotain yhteiskunnallisempaa. Erityisesti ympäristöasioihin vaikuttaminen olisi minulle tärkeää. Markkinointi tai kaupan ala ei ole minun juttuni.

Jos saisin muuttaa yhden asian maailmassa, sen pitäisi olla jokin asia, joka vaikuttaisi moneen asiaan, koska niin moni asia on päälaellaan. Yrittäisin varmaan saada rauhan maahan ja koko maapallolle.

TUNNUSTAN, että minusta löytyy räväkkyyttä ja tulisuutta. Se näkyy parhaiten mäessä tai silloin, kun suutun. Toisaalta myös lepyn nopeasti. Pidän itseäni enimmäkseen rauhallisena, tunnollisena ja maanläheisenä tyyppinä, joka ei pidä itsestään paljon meteliä. En pidä riitelystä, enkä turhasta valittamisesta silloin, kun nettiin ei saa yhteyttä tai tarjottu ruoka ei ole ihan lempiruokaa.

TUNNUSTAN, että nauroin viimeksi asialle, jolle ei tavallaan saisi nauraa. Olin lumilautailija Matti Suurhamarin kanssa Ylen urheiluviikonlopussa haastateltavana, kun häneltä kysyttiin, onko jalkaproteesin kanssa sattunut koomisia tilanteita. Matti on itse sinut asian kanssa ja osaa suhtautua siihen huumorilla.

Hän kertoi hauskasti, että pelasi jalkapalloa laskupäivän jälkeen, ja palloa potkaistessa proteesi lähti irti. Se vähän nauratti.

ENNUSTAN, että aion lautailla koko loppuikäni, jos se on vain mahdollista. Tämä on aika raju laji kropalle, joten ammattilaistason kilpailut on kilpailtu noin 35–40-vuoden iässä. Silloin fyysiset asiat alkavat rajoittaa kilpailua. Minullakin on tullut jo monenlaisia vammoja polviin ja pikkumurtumia. Onneksi pahempaa loukkaantumista ei ole kohdalleni sattunut.

TUNNUSTAN, etten jää märehtimään epäonnistumisia. Tiedän kyllä, että minun olisi ollut ehkä mahdollista voittaa MM-kultaa Kiinassa, jos en olisi kaatunut viimeisessä laskussa.

Mutta se ei harmittanut, olin vain fiiliksissä siitä, että pysyin jonkun laskuni pystyssä, ja sai tehdä niitä juttuja, mitä itse halusi tehdä. Se on minulle paljon tärkeämpää kuin lopullinen sijoitus.

TUNNUSTAN, että olen enemmän järki- kuin tunneihminen. Yritän aina miettiä kaikki jutut, mikä olisi mahdollisimman järkevää. Nykyään yrittää tehdä tunteella asiat, miten tuntuu hyvältä. Olen tietysti järkeillyt sen niin, että se on hyvä idea.

ENNUSTAN, että suomalaisella lumilautailulla menee tulevaisuudessa hyvin. Tällä hetkellä on olemassa positiivinen aikakausi, kun on alkanut tulla lisää hyviä junnuja.

X