Ennustus Patrik Laineen NHL-menestyksestä kävi toteen – Suomalaisen jääkiekon molemmat tulevaisuuden lupaukset tulevat Tampereelta

Jaa kaverilleTilaa Seura
Patrik Laine (vas.) on Leijonien nuorin pelaaja ja Aleksander Barkov kolmanneksi nuorin. Heidän leveillä harteillaan on pitkälti maalintekovastuu World Cupissa. © Kari Hautala ja Sampo Korhonen/Otavamedia
Seuran arkistosta: Winnipeg Jetsin supertulokas Patrik Laine on lunastanut paikkansa NHL:ssä. Hän on joukkueensa tehokkain pelaaja. Tie huipulle on kulkenut samaa rataa kuin toisella tamperelaisella, Aleksander Barkovilla.

Valmentaja Lauri Marjamäki puhaltaa pilliinsä ja World Cupiin valmistautuvien Leijonien ensimmäinen harjoitus päättyy. Jäälle jää kymmenkunta nuoriso-osaston pelaajaa hiomaan omia kuvioitaan. Näiden joukossa ovat joukkueen nuoret supertähdet Aleksander Barkov, 21, ja Patrik Laine, 18.

Parivaljakko ei montaa sanaa vaihda, mutta katseita sitäkin enemmän, ja viesti kulkee. He hiovat keskenään kuvioita, harjoittelevat suoraan syötöstä laukomista ja maalin edessä kiekon ohjaamista.

Tampereelta kotoisin olevat Barkov ja Laine ovat kulkeneet hyvin samanlaisen polun huipulle: Junnuikäisinä Tapparan liigamiehistöön, vastuutehtäviin maajoukkueisiin ja heti täysikäisyyden myötä NHL:ään. Molemmat varattiin NHL-joukkueeseen ensimmäisellä kierroksella toisena pelaajana.

Barkov on pelannut jo kolme kautta Florida Panthersissa ja on kiistatta maailman kymmenen parhaan keskushyökkääjän joukossa. Laine suuntaa nyt Winnipegiin, jossa hänestä odotetaan Teemu Selänteen manttelinperijää maalitykkinä.

Vaikka Barkovin ja Laineen ikäero on vain kolme vuotta, se on kiekkosukupolvissa ikuisuus. He ovat myös luonteeltaan erilaisia: Barkov on hiljainen ja harkitseva, jopa ujo, Laine puolestaan on räiskyvä ja sanavalmis ja joutuu tietoisesti hillitsemään itseään.

Äidit tukena

Kun Aleksander Barkov siirtyi NHL:ään, ensimmäisen talven hänen apunaan ja tukenaan toimi äiti. Patrik Laine noudattaa samaa kaavaa.

Kummallekaan kodin arki ruoanlaittoineen ja pyykkeineen ei ollut tuttua. Lisäksi äidin henkinen tuki on tärkeää, sillä kiekkokuvioistakin pitää päästä välillä eroon.

Barkovin sopeutuminen NHL-kuvioihin tapahtui vaivatta. Muutto ei varsinaisesti jännittänyt. Hän sujahti luontevasti nuorten pelaajien leiriltä eteenpäin ja lunasti paikkansa pelaavassa kokoonpanossa. Koska takapakkia ei tullut, ei korvien välissäkään kiristänyt.

Laineen kohdalla tilanne on tässä erilainen, sillä World Cupin vuoksi hän joutuu hyppäämään suoraan Winnipegin harjoitusleirille. Sopeutumisaikaa ei ole samalla tavalla kuin Barkovilla ja odotukset ovat pilvissä.

Lähtökohdat erilaiset

Voisi kuvitella, että Barkov opastaa maajoukkueen ketjukaverinsa NHL:n saloihin, mutta näin ei tapahdu. ”Sashan” mukaan jokainen pelaaja kirjoittaa oman tarinansa.

”En ole vielä neuvoja antanut enkä varmaan tule antamaankaan. Lähtökohdat ovat vähän erilaiset. Minun oli uudessa kotikaupungissani lämpötila on +40 astetta mutta Patella -40 astetta,” Barkov hymähtää.

Niinpä kun Barkov pakkaa matkalaukkuunsa shortseja ja t-paitoja, Laineella on mukanaan pitkiä kalsareita ja toppatakkeja.

”Jotain vinkkejä Sashalla varmasti on, katsotaan onko se valmis niitä kertomaan,” vastaa Laine ja vilkaisee kysyvästi Barkovia.

Selänteen varjo

Julkisuus ja sen tuomat paineet ovat myös erilaiset. Miamissa harjoituksia seuraa päivittäin pari toimittajaa eikä pelaajia tunneta kaupungilla.

Winnipegissä tilanne on täysin erilainen. Kaupunki elää jääkiekosta, ja parikymmentä toimittajaa seuraa pelaajien otteita päivittäin.

Lisäpaineita Laineelle tuo varmasti myös Teemu Selänteen maine.

”Tärkeää on olla nöyrä sekä kokeneempia pelaajia että faneja kohtaan, silloin he ottavat Paten omakseen. Winnipegissä pelaajat ovat tarkassa median seurannassa sekä hyvässä että pahassa. Lehtiä ei kannata lukea, silloin pää pysy kunnossa”, evästää Selänne, joka ensimmäisellä kaudellaan teki NHL:n tulokkaiden maali- (76) ja piste-ennätyksen (132). Noista luvuista Laine ei edes haaveile.

Hän on viettänyt kesällä pari viikkoa Winnipegissä ja sanoo, että kaupunki vaikuttaa ihan mukavalta. Talven karuista oloista hänellä ei ole kokemuksia.

”Ei se nyt mikään ”nyyjorkki” ole, mutta minulle ihan sopiva. Jääkiekkoahan siellä pelataan. Mulla on pleikkari mukana, en mä oikeastaan muuta tarvitse.”

”Äiti tulee sinne turnauksen jälkeen, katsotaan sitten koska se sinne pääsee ja löytääkö,” Laine väläyttää sarkastista perushuumoriaan.

NHL:ssä iso muutos on myös matkustaminen. Joukkueilla on käytössään oma lentokone, joten isokokoisten miesten ei tarvitse survoa jalkojaan turistiluokan penkkitiloihin.

”Bussissa ei enää tarvitse matkustaa, mutta minulla on pienoinen lentopelko”, Laine paljastaa.

”Nyt lentämiseen täytyy tottua.”

Tiukka kausi

World Cupin vuoksi pelaajien pitää olla huippukunnossa kuukautta normaalia aikaisemmin, joten varsinaiseen lomailuun ei ole paljoa jäänyt aikaa. Barkov otti rennommin 2–3 viikkoa, vaikka juoksi silloinkin lenkkejä. Sen jälkeen käynnistyi täysipainoinen harjoittelu.

Siviilielämästään Barkov on vaitonainen. Häneen on yhdistetty Floridassa asuva venäläistaustainen fitness-malli Maria Doroshina, joka vietti kesää Tampereella. Barkovin ilme kertoo, että aiheesta ei kannata kysyä.

Laineen lentopelon hallintaa on koeteltu kesän aikana, kun juhannuksena oli NHL:n varaustilaisuus ja parikin testijaksoa rapakon takana.

Häneltä myös leikattiin keväällä loukkaantunut polvi.

Tamperelaisena Laine teki ”hovirikoksen” ja harjoitteli toista kesää Turussa monia muitakin NHL-tähtiä treenanneen Hannu Rautalan johdolla. Tavoitteena oli saada lisää voimaa ja räjähtävyyttä.

”Rautaa ainakin nousee nyt enemmän, toivottavasti voima saadaan myös peliin.”

Aikaa riitti lisäksi tyttöystävälle Sanna-Mari Kiukaalle, joka myös on maajoukkuetason jääkiekkoilija. Hän ei kuitenkaan lähde Paten mukana Winnipegiin.

”Hänellä on vielä koulut kesken. Katsotaan sitten myöhemmin.”

Ei paineita

Edellinen World Cup pelattiin 12 vuotta sitten ja ymmärrettävästi sen paremmin Barkoviilla kuin Laineella ei ole siitä mieli- tai muistikuvia. Nyt Torontossa on koolla koko kiekkomaailman parhaimmisto ja turnauksesta tulee kovatasoinen.

Kun puhutaan jääkiekosta, Barkovin puheesta katoaa ujous. Sanoma on selvä: hän tietää mihin pystyy ja hyväksyy kovat odotukset.

”Vaadin itseltäni enemmän kuin kukaan muu, joten tilanne ei aiheuta paineita. Olen aina halunnut ison roolin joukkueessa, ja jos menestymme, tiedän myös onnistuneeni.”

Kovat odotukset kohdistuvat myös Laineeseen, mutta hänelle tilanne on erilainen. World Cup pelataan kanadalaistyyliin pienessä kaukalossa ja vastassa ovat maailman parhaat. Itseluottamus ei kuitenkaan rakoile.

”Uskon, että jokunen maali jossain vaiheessa syntyy. Sitä meidän ketjulta odotetaan turnauksessa ja minulta NHL:ssä.”

Aleksander Barkov teki viime keväänä rahakkaan (35,4 miljoonaa dollaria) kuuden vuoden sopimuksen Panthersin kanssa. Paksumpi tilipussi tuo entistä enemmän vastuuta ja paineita, mutta se ei miestä häiritse.

Maajoukkueen ketjukaveri ja Panthersin joukkuetoveri Jussi Jokinen sanoo, että venäläis-suomalaisen, tiukkaan kuriin perustuvan kotikasvatuksen saanut Barkov pystyy ne käsittelemään.

”Sasha vaikuttaa jo nyt 10 vuotta itseään vanhemmalta kaverilta,” arvioi Jokinen, joka viettää Floridassa myös vapaa-aikaa joukkuekaverinsa kanssa.

Paineita on kasattu myös Laineen harteille, ja nuorempana omatkin odotukset olivat hurjia. Jos maalia ei tullut, se näkyi ja kuului. Yhteistyö urheilupsykologi Niilo Konttisen kanssa on hionut terävimpiä särmiä, ja tilalle on tullut tervettä ja sanavalmista itseluottamusta sekä hiven kärsivällisyyttä.

”Paten laukaus on maailman kymmenen parhaan joukossa jo nyt”, arvioi Jokinen.

”Hän on kuitenkin vielä kovin nuori, ja kehitettävää on, mutta eteenpäin on menty jo viime keväästä.”

Artikkeli ilmestyi Seurassa 37/2016

X