Hevosestako vuoden urheilija?

Jaa artikkeli
Vuoden urheilija on valittu vuodesta 1947 lähtien. Joka kerta valinta herättää jo ennakkoon keskustelua ja intohimoja.

Jokaisella tuntuu olevan varma mielipide missikisojen tapaan, kenet pitäisi valita vuoden parhaaksi.

Nyt keskustelu käy entistä kuumempana, koska viime vuosi oli suomalaisittain huippu-urheilussa umpisurkea. Voittajat ja menestyjät kansainvälisissä kisoissa olivat harvassa.

Vielä 1990-luvullakin loisti ehdokkaina olympiavoittajia ja maailmanmestareita toistakymmentä, mutta nyt ehdokaslista on heppoinen.

Tällä kertaa moottoriurheilunkin voittosaldo on synkkä.

Moottoriurheilun viime vuoden ainoa maailmanmestari on Suomessa lähes tuntematon Joonas Kylmäkorpi. Hän voitti maarata-ajon maailmanmestaruuden kolmantena vuonna peräkkäin. Varmuutta kuvastaa, ettei Kylmäkorpi keskeyttänyt kauden aikana kertaakaan teknisen vian vuoksi.

Lajin näkymättömyys Suomessa tiesi sitä ettei Kylmäkorpi päässyt edes ehdokaslistalle.

Keke Rosbergin tapaan Tukholmassa syntynyt Kylmäkorpi ajaa ammatikseen Puolan vuosien jälkeen synnyinmaassaan Ruotsissa.

* * *

Vammaisurheilun voimannäyttönä Leo-Pekka Tähti saattaa yltää nyt vuoden urheilijaksi.

Kolmas paralympiavoitto 100 metrin ratakelauksessa Lontoossa oli väkevä esitys valinnan perusteeksi.

Brad de Veluwe on ollut huippuiskussa, mutta kenelle pysti annettaisiin, jos se voittaisi? Kuva: Marjo Tynkkynen/Kuvaryhmä/SKOY

Entäs sitten ihmeravuri Brad de Veluwe, joka pinkoi Ruotsissa sprinttimestariksi ME-ajalla?

Urheilutoimittajainliiton hallitus ennakoi tilanteen ja teki syksyllä päätöksen, ettei eläintä voi valita vuoden urheilijaksi.

Jos hevonen ei kelpaa, olisiko vuoden urheilija sitten Brad de Veluwen ohjastajavalmentaja Tuomas Korvenoja?

Itse uskon, että vuoden urheilija-valinta sujuu perinteisiä latuja. Sen verran konservatiivisia on valtaosa urheilutoimittajista.

Eli kärjessä ovat Lontoon olympialaisten mitalistit: Tuuli Petäjä-Sirén, Antti Ruuskanen ja Silja Lehtisen venekunta Match race-luokassa.

Kun kukaan kolmikosta ei ole olympiavoittaja, käy kisa ennätystasaisena.

Makuasia, mihin järjestykseen kukin haluaa listata olympiaurheilijat.

* * *

Ehkä toisen kerran äänestyksen historiassa joudutaan käyttämään lex-Suutarista. Laki syntyi vuoden 1974 urheilija-valintakohun jälkeen.

Silloin Riitta Salin valittiin vuoden urheilijaksi, vaikka 67 prosenttia äänestäjistä asetti ampumahiihdon maailmanmestarin Juhani Suutarisen ykköseksi.

Lex-Suutarista on käytetty ainoan kerran 1982. Silloin Keke Rosberg valittiin vuoden urheilijaksi, kun yli puolet asetti Keken ykköseksi.

Vanhan kaavan mukaan vuoden urheilijaksi olisi valittu eniten ääniä saanut Matti Nykänen, joka oli toinen.

Maagisesti 2007 jälkeen, kun ei ole erikseen valittu vuoden mies- ja naisurheilijaa, on nainen vienyt pääpotin: Satu Mäkelä-Nummela 2008, Aino-Kaisa Saarinen 2009, Minna Kauppi 2010 ja viime vuonna Kaisa Mäkäräinen.

Päätös on jo tehty, mutta sitä ei ole vielä julkisteta.

Vuoden urheilijasta päättävät Urheilutoimittajaliiton jäsenet, joiden piti jättää kymmenen parhaan lista viime vuoden loppuun mennessä.

Äänioikeutettuja ovat Urheilutoimittajaliiton kaikki 1 550 jäsentä, joista runsaat 500 on päätoimisia urheilutoimittajia.

Äänestysinnokkuus oli jälleen yllättävän vaisu. Vuoden 2012 parhaan urheilijan valinnasta käytti äänioikeuttaan vain vajaat neljäsosa, noin 420 urheilutoimittajaa.

Vuoden 2012 urheilija selviää ensi tiistaina Suomen urheilugaalassa, joka myös televisioidaan.

X