Hiihtovalmentaja Reijo Jylhä: Paskapalautetta tulee kun Martti-poika valitaan joukkueeseen

Pronssi, oliko niin, hooooo, mahtavaa, viielläkympillä ronssia, oooooo, jes”, riemuitsi päävalmentaja Reijo Jylhä, 57, kun hän kuuli Matti Heikkisen pronssimitalista Lahden MM-kisoissa maaliskuussa.

Media-ja somehitti Jylhän reaktiosta syntyi siksi, että tavallisesti jäyhästi esiintyvä mies karjahteli spontaanisti ilosta.

”Jäyhä ja Jylhä… ovathan ne tietyllä tavalla sama asia, mutta ei tuolloinen reagointi aivan luonnettani kuvaa. Pikemminkin sanoisin, että olen rauhallinen.”

Haastattelussa Jylhän saa iloiselle tuulelle ottamalla puheeksi Inarijärven. Hän viettää siellä joka vuosi viikkoja kalastellen, retkeillen ja hiljaisuutta kuunnellen.

”Se on uusiutumiskyvyn kannalta todella merkittävää.”

Vastapainolle on tarvetta, sillä valmentajan työ vie Jylhän harjoitusleireille ja kilpailuihin ympäri maailmaa. Mies laskee, että vuoden aikana hän on ollut kotikaupungissaan Rovaniemellä vain 70 päivää.

Neljä vuotta riittää

Alkava kilpailukausi tulee olemaan Jylhän viimeinen. Hän ilmoitti jo vuosi sitten luopuvansa päävalmentajan pestistä vuoden 2018 olympialaisten jälkeen.

”Tätä työtä ei jaksa tehdä tuottavasti kerralla neljää vuotta pitempään.”

Jylhä on pyrkinyt luomaan valmennusjärjestelmän, jonka kurssi pysyisi samana kapulanvaihdon jälkeen. Valmentajan paikka laitetaan pian auki, jottei kausien väliin jää taukoa.

Lahden viime talven MM-kisat osoittivat maajoukkueen olevan hurjassa kunnossa: mitaleita tuli viisi. Jylhän mukaan Lahti oli yhteisponnistus, ja kunnia siitä kuuluu urheilijoille ja tärkeimmille taustavaikuttajille.

”Päävalmentajana olen vain yksi osa joukkuetta. Olen tulosten mahdollistaja, mutta en millään tavalla tulosten tekijä.”

Joukkueessa kuohahti

Hiihtokansan ja sponsoreiden silmissä Lahti oli menestys, mutta joukkueen sisällä kuohahti.

Anne Kyllönen purki perinteisen kympin jälkeen pettymyksensä Suomen suksihuollon niskaan ja sanoi olevansa eriarvoisessa asemassa joukkueessa. Hän arveli Krista Pärmäkosken saavan erityiskohtelua.

Välit huoltoryhmän kanssa kiristyivät, ja Kyllösen jatko maajoukkueessa näytti epävarmalta. Jylhä sanoi kuitenkin kisojen jälkeen, ettei Kyllöstä ollut tarkoitus jättää yksin ja että riidat käytäisiin läpi.

Jylhän mukaan isossa joukkueessa tulee aina tunteenpurkauksia, sillä urheilijoilla on henkilökohtaisesti paljon pelissä.

Kaikkien yllätykseksi Jylhä ilmoitti äskettäin, että hän ryhtyy Kyllösen henkilökohtaiseksi valmentajaksi.

”Halusin sisäisen rauhan ennen kaikkea Annelle ja auttaa häntä tekemään omalla tasollaan tulosta.”

Reijo Jylhä valmentaa myös poikaansa

Henkilökohtaisia valmennettavia Jylhällä on ollut uransa aikana yli sata. Yksi heistä on ollut oma poika Martti Jylhä, 30.

On epätavallista, että isä ja poika ovat maajoukkuetasolla valmentaja ja valmennettava. Jylhä on joutunut pohtimaan, miten isyys on vaikuttanut valmentamiseen ja toisinpäin.

Kun puhe valmennuksesta tuli ensimmäisen kerran esille, vastaus oli valmiina: isä pysyisi mieluummin isänä. Vastuun otti lopulta Vuokatin ammattivalmentaja Mikko Virtanen. Hän valmensi Marttia 23-vuotiaaksi asti.

”Sinä aikana tehtiin urheilija”, Reijo Jylhä sanoo. Hän ei tuona aikana katsonut edes poikansa harjoituspäiväkirjoja.

”En halunnut, että sen vähän ajan, jonka olin kotona, puhuisimme urheilemisesta. Mieluummin halusin, että Martti soitti kitaraa ja minä pianoa.”

Päävalmentajan rooli varjosti kuitenkin Martti Jylhän menestyksen hetkeä. Vuonna 2003 hän voitti 16-vuotiaiden suomenmestaruuden sprintissä, ja samana päivänä oli Kaisa Variksen dopingin käyttöön liittyvä tiedotustilaisuus.

”Martilta kysyttiin haastattelussa vain, miltä tuntuu, kun isä on päävalmentaja.”

Isän ja pojan sovitusta roolijaosta oli kuitenkin apua. Martti Jylhä vastasi kyselyihin, että isä on isä ja Mikko Virtanen on valmentaja.

Muuttuneet tunteet

Vuonna 2006 Martti Jylhän tilanne tuli ensimmäisen kerran päävalmentajan päätettäväksi. Edessä oli Borlängen maailmancup, ja Martilla oli vakuuttavia näyttöjä, muun muassa hyviä sijoituksia Skandinavia-cupista. Jylhä valitsi poikansa maailmancupiin, mutta huomasi pian, ettei samassa joukkueessa voi olla kahta Jylhää.

”En osannut suhtautua Martin kilpailemiseen. En jännitä elämässä oikein mitään, mutta Martin kilpailemista jännitin paljon.”

Vuonna 2010 Jylhä kuitenkin otti vastuun poikansa valmennuksesta. Hän työskenteli tuolloin huippu-urheilukoordinaattorina Lapin urheiluakatemiassa Rovaniemellä. Myös Martti asui Rovaniemellä, joten valmennussuhde tuntui järkevältä.

Kun Jylhästä tuli uudelleen maajoukkueen luotsi vuonna 2014, hän huomasi, että tilanne Martin suhteen oli muuttunut. Nyt valmennettavana oli aikuinen poika, ja isän tunteet olivat muuttuneet.

Johtopäätös oli, että isä ja poika mahtuvat samaan maajoukkueeseen, mutta Martille urheilijana isän toimiminen päävalmentajana ei ole pelkästään positiivinen asia.

”Aina tulee sen tyyppistä paskapalautetta, että Martti tulee valituksi, kun isä on valmentaja.”

Valinnan perusteet ovat kuitenkin olleet selvät. Sprinttiryhmän valmentaja Olli Ohtonen tekee esitykset valinnoista miessprinttihiihtäjien osalta, eikä isä-Reijo osallistu tähän prosessiin. Lisäksi vuodesta 2011 lähtien Martti on tuonut sprinttihiihtäjistä eniten maailmancupin pisteitä, mikä kertoo hänen tasostaan.

Reijo Jylhä jännittää edelleen Martin suorituksia.

”En pelkää pettymyksiä, mutta kun on itsekin urheillut ja kyseessä on oma lapsi, sitä myötäelää paljon vahvemmin kuin muiden kohdalla.”

Jännityksestä huolimatta yhteinen maajoukkuetaival on tarjonnut myös huippuhetkiä. Yksi niistä oli Sotšin olympialaisissa, kun Martti oman hiihtonsa jälkeen vielä auttoi Sami Jauhojärven suksien huollossa.

”Martin tuollainen toiminta on liikuttanut minua paljon.”

Olympialaisten jälkeen Reijo Jylhä aikoo lähteä Inari-järvelle kuukaudeksi. Hän elää siellä ilman sähköjä ja muita mukavuuksia. © KAISA SIREN/OTAVAMEDIA

”Tähänkö tämä kaatuu?”

Reijo Jylhä puhuu urheiluun liittyvistä tunteista avoimesti, hetkittäin jopa eläytyen. Tunteilija hän ei silti ole: eläytymisen hetket väistymät nopeasti analyysin tieltä. Jylhän tapana on mennä suoraan asiaan ja hoitaa keskustelu muutamalla sanalla.

”Jos jokin asia ei ole niin kuin sen pitäisi olla, pyrin nopeasti palauttamaan toiminnan tavoitetta kohti. Tästä ratkaisukeskeisyydestä olen saanut valmennettavilta kiitosta.”

Nopeasti tulevat myös vastaukset uran huippukohdista ja pettymyksistä. Yksi kohokohdista olivat Sotšin olympialaiset, joissa Jylhän henkilökohtaisista valmennettavista Aino-Kaisa Saarinen hiihti parisprintissä ja viestissä hopeaa ja Sami Jauhojärvi parisprintissä kultaa.

Raskaan pettymyksen Jylhä koki ensimmäisellä päävalmentajakaudellaan, kun selvisi, että viestijoukkueessa Val de Fiemmessä vuonna 2003 hopeaa hiihtänyt Kaisa Varis oli käyttänyt epoa.

”Se oli voimakas henkilökohtainen kokemus. Ajattelin, että tähänkö tämä taas kaatuu.”

Kaksi vuotta aiemmin Jylhä oli lähtenyt rakentamaan maastohiihdon uutta nousua Lahden skandaalikisojen jälkeen. Päävalmentajan tehtävään ei tuolloin ollut tunkua. Jylhän kyky toimia päävalmentaja oli hänen omien sanojensa mukaan aluksi hyvin vaatimatonta.

”Minulla ei ollut juurikaan minkäänlaista kokemusta kansainvälisestä tekemisestä, eikä joukkueessa ollut urheilijoita, jotka olisivat aikuisten kisoissa kansainvälisesti menestyneet. Se oli tyhjiö jonkin aikaa.”

Jauhojärven esimerkki

Kelkka alkoi kääntyä vuosina 2004–2006.

”Silloin alettiin enemmän miettiä omaa tekemistä eikä sitä, mitä muut tekevät.”

Sami Jauhojärvestä tuli esimerkki muille hiihtäjille. Hän ryhtyi harjoittelemaan riittävästi ja alkoi pärjätä kisoissa. Se kannusti muitakin mieshiihtäjiä. Myös Virpi Kuitusen menestyksekäs paluu ja Aino-Kaisa Saarisen menestys maailmancupissa nostivat hiihdon mainetta.

Jylhän ensimmäinen kausi päävalmentajana oli lähes pelkkää maineenhallintaa. Sitä oli esimerkiksi Elixir-TV-ohjelma, jossa Jylhä valmensi näyttelijä Risto Kaskilahtea. Ohjelma tuotti tulosta: hiihto lajina sai tarvitsemansa kasvojenkohotuksen.

Jylhän mukaan menestys saavutetaan vain järjestelmällisellä tekemisellä. Hän uskoo, että Suomen hiihtohuipuilla on alkavalla maailmancupin kaudella ja helmikuun olympialaisissa samanlaiset mahdollisuudet menestykseen kuin Lahdessa.Jauhojärven jäljiltä joukkueessa on nyt auki maailman parhaan viestihiihtäjän paikka.

”Sen täyttäminen tulee olemaan haastavaa. Hiihtäjien kisakunto tulevissa kisoissa ratkaisee viestijoukkueen kokoonpanon.”

Jylhän filosofia on, että mitalin kiilto silmissä ei menestystä tule.

”Menestymistä ja mitaleita ei pidä liikaa korostaa. Vain harjoittelu ja tekeminen – tie, jota kuljetaan – ratkaisevat menestymisen.”

Lue myös:

Hiihtoliiton puheenjohtaja Jukka-Pekka Vuori: ”Lahdessa jokainen päivä on mahdollinen mitalipäivä

Huuhkajien valmentaja Markku Kanerva katsoo jopa neljä ottelua päivässä