Huipulle nouseva Ristomatti Hakola: ”Dopingtestaus on riesa mutta myös ”puhtaan” urheilijan turva”

Jaa artikkeli
Ristomatti Hakola on koko ajan aktiivisesti liikkeellä. Siksi olinpaikkatietojen päivittäminen ei ollut hänelle aluksi ihan helppoa. © Rami Marjamäki/Otavamedia
Tiedätkö sinä, missä olet elokuun 5. päivä klo 8? Huippu-urheilijan on suurinpiirtein tiedettävä, oltava dopingtestaajan tavoitettavissa.

Elämää ei todellakaan helpota, että omat olinpaikkatiedot pitää päivittää aina kolmeksi kuukaudeksi eteenpäin. On oltava valmiina joka ikinen päivä vähintään tunnin ajan. Jos he tulevat – testaajat.

Kyse on Maailman antidopingtoimiston WADA:n kymmenen vuotta sitten kehittämästä ADAMS-järjestelmästä. Sitä käyttää tällä hetkellä ympäri maailman noin 50 000 huippu-urheilijaa. Suomen Antidopingtoimikunnan testauspooliin kuuluu noin 100 huippu-urheilijaa. Yksi heistä on Suomen hiihtomaajoukkueen Ristomatti Hakola, joka on kuulunut ADT:n testauspooliin vuoden verran.

Juuri nyt kilpailukausi on ohi ja Hakola viettää aikaansa kotikonnuilla Kankaanpäässä sekä Jämikeskuksessa, jonka hiihtoputki on tullut Hakolalle tutuksi.

Täällä ja tässä vaiheessa kautta järjestelmän täyttäminen ei tuota ongelmia.

”Kotioloissa laitan aina kerralla sen kolme kuukautta niin, että olen tavoitettavissa joka aamu kotona klo 6–7. Olen silloin aina lähes varmasti omassa petissä nukkumassa”, Hakola naurahtaa.

”Siihen ei monta minuuttia aikaa kulu.”

Ongelmia – tai vähintään ankaraa päänvaivaa – koituu silloin, kun leiri- ja kilpailukausi ovat kiivaimmillaan, ja urheilija siirtyy koko ajan paikasta toiseen.

”Hankalimmat muutokset ovat kilpailureissuilla. Esimerkiksi Tour de Skin aikana piti todella paljon miettiä, mitä sinne laittaa, kun olimme koko ajan liikkeellä ja eri majapaikoissa.”

Järjestelmä stressaa

Hakola yrittää näyttää järjestelmän toimivuuden käytännössä, mutta törmää heti pieneen tekniseen ongelmaan. Verkkoyhteys ei suostu Jämikeskuksen kahviossa toimimaan.

Kestää iät ja ajat, kun Hakola saa yhteyden. Ihan verkon varassa ei ADAMS-järjestelmä onneksi ole, sillä olinpaikkatietojen muutoksen voi lähettää myös tekstiviestillä. Hakola myöntää, että aluksi systeemi tuntui lähinnä mahdottomalta.

”Alkuun tämä oli todella oudontuntuinen ja kuulosti tosi hankalalta arkielämän näkökulmasta. Varsinkin, kun olen sitä ihmistyyppiä, joka miettii elämäänsä maksimissaan 12 tuntia eteenpäin.”

Ensimmäiset kuukaudet olivat vaikeimpia.

”Välillä oli hirveä stressi. Mutta nyt vuoden käytön jälkeen alkaa mennä jo omalla painollaan.”

Antidopingasioissa on aina vahva juridinen vivahde, etenkin silloin, kun käry käy. Sääntöjen on oltava vedenpitäviä, sillä ökyrikkailla urheilijoilla on mahdollisuus palkata maailman parhaat asianajajat, jos epäselvyyksiä ilmenee – ja yllättävän usein he löytävät porsaanreiän, josta ryömiä ulos hädän hetkellä.

Niinpä myös olinpaikkaktietojärjestelmän sääntöihin on kirjattu äkkiseltään huvittavalta kuulostava pykälä asioista, joiden varjolla omien tietojen päivittämisen voi hyväksytysti jättää väliin. Niitä ovat esimerkiksi tulva, maanjäristys, erilaiset muut luonnonkatastrofit, sotatila, terroriteko, ydinräjähdys tai kemiallisten aseiden käyttö.

Mobiili helpottaa

Kilpailukausi on ohi ja urheilijalla olisi vapaus levätä ja tehdä mitä huvittaa, mutta Ristomatti Hakola on huono pysymään paikoillaan. Hän laittaa lenkkivehkeet niskaan ja lähtee viilettämään Jämikeskuksen silmiä hivelevän upeille harjuille juosten mäkiä ylös ja alas.

”Vitsit, että tämä juokseminen tuntuu pitkästä aikaa taas todella hienolta”, Hakola huikkaa kesken lenkkinsä.

Lenkin ja pienen voimaharjoituksen jälkeen on aikaa istahtaa paikalliseen lounasravintolaan.

Uusi tekniikka on helpottanut dopingvalvontaa sikäli, että omia olinpaikkatietoja voi nykyisin täyttää tietokoneen lisäksi kännykkäsovelluksen kautta.

”On se tylsää täyttää näitä kolme kuukautta etukäteen ja määritellä se tunnin ”slotti”, kun on tavoitettavissa joka päivä. Onneksi tällä systeemillä voi muuttaa tietojaan jälkikäteen vielä vaikka päivää ennen. Kunhan vain muistaa tehdä sen”, Hakola sanoo kännykkäänsä näpräten.

”Aika monesti se jää minulla ihan sinne viime tippaan, jos jotain pitää muuttaa. Iltaisin sängyssä aina mietin, ovatko nämä kunnossa. Onneksi tämä applikaatio näkyy kännykkäni avausnäytöllä, niin kyllä sieltä se ADAMS-sovellus osuu aika usein silmään ja muistuttaa itsestään.”

Hakola myöntää, että jokusen kerran hänelle on käynyt niin, että koko asia on unohtunut.

”Pari kertaa olen unohtanut muuttaa olinpaikkani oikeaksi, mutta onneksi silloin ei ole tullut testaajia. Varmaan aika monelle on käynyt niin. Voin kuvitella, että jos vaikka tulisi kaksi unohdusta, ja kun kolmesta saa kilpailukiellon, niin kyllä silloin stressikäyrä kasvaisi.”

Testi vai uni?

Joskus urheilija saattaa joutua pohtimaan tosissaan, miten menetellä olinpaikkatietojensa kanssa. Jälkiruokakahvia ryystäessään Hakola muistaa yhden hyvän esimerkin.

”Kerran olin mökillä saaressa tuolla Iso-Madejärvellä, ja silloin piti kyllä hiukan miettiä, miten tämä mahtaa nyt toimia. Ajattelin, että pitääkö huomisaamuna lähteä soutamaan rantaan testaajia vastaan, jos ovat tulossa. Tuskin niillä on näillä reissuilla venettä trailerissa”, Hakola virnistää.

”Aina kun menee johonkin uuteen paikkaan, pitää heti huudella, että mikä tämä osoite on. Ihmiset ihmettelee aika paljon, että mihin sinä nyt sitä tarvitset. Aika harva edes tietää, että tällainen systeemi on olemassa.”

Suomi on yksi dopingtestauksen mallimaista, ja Hakolakin on testattu usein.

”Minut on testattu tämän vuoden aikana melkein kymmenen kertaa, mutta näitä ”slottiaikojen” yllätystestejä ei ole tullut vielä kertaakaan.”

Koska Hakola ei joka hetki odota testaajien ovikellon soittoa, se on ilmeinen merkki urheilijasta, jolla on puhdas omatunto.

”Joskus se tulee mieleen, kun huomaa, että vieras auto tulee pihaan. Pari kertaa on käynyt niin, että on mennyt ihan väsyneenä päiväunille ja ovikello soi. Olen käynyt kurkkimassa varovasti verhon takaa sivuikkunasta, jaksaako avata ovea. Jos siellä on ollut joku muu kuin testaajat, olen mennyt takaisin nukkumaan.”

Vaikka ADAMS aiheuttaa päänvaivaa ja vie aikaa, urheilijat pitävät seurantaa ja testaamista hyvänä asiana.

”Tämä lisää kiinnijäämisen riskiä paljon. Joskus huomaan miettiväni, onko tämä järjestelmä joka maassa samanlainen, ja valvotaanko kaikkia kilpakumppaneitani samalla tavalla. Oletan, että olemme samalla viivalla esimerkiksi norjalaisten kanssa, mutta ei minulla siitä mitään varmuutta ole.”

Lahden varjo

Lahden vuoden 2001 dopingskandaalin jälkeen koko maastohiihto ryvettyi ja sai päälleen valtavan dopingvarjon. Onko laji nyt puhdas?

”Pakko siihen on uskoa, en mä muuten tässä maailman huipulle yrittäisi ruisleivällä ja kaurapuurolla. Poikkeuksia toki löytyy, joku aina joskus yrittää vilppiä. Onneksi he jäävät nykyisin aika usein kiinni.”

Hakola oli kymmenvuotias pojankloppi, kun suomalaiset kärähtivät joukolla Lahden kotikisoissa. Mitään isoja henkisiä arpia siitä ei ole hänelle jäänyt.

”Olin katsomassa kisoja silloin. Mutta ilmeisesti valtavia traumoja ei syntynyt, koska valitsin hiihdon omaksi lajikseni.”

15 vuotta sitten oli silloin, nyt on nyt.

”Oli se silti paha isku ja kosketti alkuun rajusti, mutta kyllä ne hiihtäjät ovat minulle edelleen kovia karpaaseja. Kaikki he tekivät menestyksensä eteen valtavasti töitä. Mika Myllylä on yhä yksi ykkösidoleistani. En ole miettinyt niitä tapahtumia jälkikäteen juurikaan, nyt on uusi aika ja erilaiset tavat toimia.”

Tärkein on tietysti asenne, se että mennään todella ruisleivällä ja kaurapuurolla.

”Ei dopinginkäyttöä silti voi ikinä hyväksyä, oli pelin henki milläkin aikakaudella mikä tahansa”, Hakola sanoo vakavana.

Testataanko muualla yhtä tarkasti?

Suomi on eittämättä yksi antidopingtyön mallimaita. Kuinka monessa maassa seuranta ja testaus ovat samalla tasolla?

”Ne maat, joissa on kansallinen antidopingtoimisto, pyörittävät omia testauspoolejaan. Kansainväliset lajiliitot taas tekevät ison volyymin testausta pääosin niissä maissa, joissa ei ole omaa antidopingtoimistoa tai ne eivät toimi riittävän hyvin. Näin pyritään varmistamaan, että kaikki huipputason urheilijat ovat testauksen piirissä”, ADT:n testauspäällikkö Katja Huotari kertoo.

”Maailman antidopingsäännöstössä on mainittu, että testauspooli on oltava jokaisella kansallisella antidopingtoimikunnalla. Ei mikään järjestelmä eri maiden välillä ole tasapuolinen. Joka paikassa vaatimukset eivät voi olla ihan samanlaisia, etenkin maissa, joissa yhteiskunnalliset asiat ovat täysin retuperällä”, Huotari selvittää.

Mahtaako esimerkiksi Usain Bolt päivittää kännykällä olinpaikkatietojaan Jamaikan Kingstonissa tai etiopialaiset kestävyysjuoksijat Addis Abeban ylängöillä?

”En osaa ottaa kantaa yksittäistapauksiin, mutta ainakin järjestelmä on sama, mitä meidän urheilijamme käyttävät.”

X