Suomen huutosakin äänenjohtaja Miikka Autti (oik.) huusi äänensä käheäksi Ateenan olympiastadionilla.
Suomen huutosakin äänenjohtaja Miikka Autti (oik.) huusi äänensä käheäksi Ateenan olympiastadionilla.

Ihana tappio!

Jaa kaverilleTilaa Seura
Suomen häviö Kreikalle oli voitto, joka aloittaa uuden aikakauden suomalaisessa jalkapallohistoriassa.

Häviön helpotus ja onni.

Ne olivat suomalaisten tunteet fanikatsomossa keskellä yötä, kun erotuomari piinallisten viimeisten kymmenten sekuntien jälkeen puhalsi pilliinsä Ateenan olympiastadionilla torstaina 15. marraskuuta. Nuoret ja vanhemmat halasivat toisiaan. Hymy loisti kaikkien kasvoilla.

Ja Suomi oli hävinnyt, kuten sen on ollut välillä jopa tapana tehdä. Mutta ei ole ollut tänä syksynä. Kansojen liigan lohkopeleissä Suomelle oli tullut vain voittoja, mikä oli täysin ennenkuulumatonta. Suomi johti neljän pelin jälkeen lohkoaan ylivoimaisesti, puhtaalla pelillä.

Jasse Tuominen haki hanakasti maalipaikkaa, mutta hanat eivät auenneet.

Jasse Tuominen haki hanakasti maalipaikkaa, mutta hanat eivät auenneet.

Ja tuona torstaina oli tullut ensimmäinen tappio. Sitä suomalaiset iloitsivat.

”Koskaan en ole ollut häviön jälkeen näin iloinen”, totesi Suomen päävalmentaja Markku Kanervakin hymy huulillaan, kun Seura tapasi hänet joukkueen linja-auton luona.

Hän oli juuri pelaajien kanssa siirtymässä stadionilta hotellille hävityn pelin jälkeen.

Huuhkajien päävalmentaja Markku Kanerva uskoo vahvasti EM-unelmaan.

Huuhkajien päävalmentaja Markku Kanerva uskoo vahvasti EM-unelmaan.

Sarjamatematiikka auttoi

Mitä ihmettä? Voittoputki oli katkennut häviöön, ja hävinneet loistivat onnesta.

Selitys on sarjataulukko.

Suomi hävisi vieraskentällä Kreikalle 1–0. Tulos oli juuri se, jonka suomalaiset vähintään tarvitsivat varmistaakseen Kansojen liigan lohkovoiton.

Ja voitto takasi sen, että Suomi pääsee tarvittaessa jatkokarsintaan kamppailemaan pääsystä vuoden 2020 EM-lopputurnaukseen. Ensimmäistä kertaa historiassa Suomi pääsee eteenpäin mistään arvoturnausten karsintalohkosta.

Kaksi paidatonta nuorukaista halasi toisiaan katsomon ensimmäisellä rivillä. Olli Rinne ja Jesse Myllylahti olivat koko ottelun ajan jaksaneet säännöllisesti huutaa: ”Oi Suomi on, oi Suomi on!”
Ja muutamasatapäinen fanijoukko oli joka kerta yhtynyt lauluun: ”Oi Suomi on niin iihaanaa…”

Rinne tiivisti ajatuksensa yhteen virkkeeseen:

”Tämä on paras asia, mitä minulle koskaan on tapahtunut!”

Suomalaisfanit Jesse Myllylahti ja Olli Rinne saivat ennenkokematonta riemua ottelun päätyttyä.

Unkari-tuska unohtuu

Suomalaisen häviön jatkumo on väkevä. Katkerista katkerinta kalkkia on juotu lukuisia kertoja, ja tyrmäävimmät hiuksenhienot häviöt ovat osa kulttuuriperimäämme.

Murtomaahiihdossa Juha Mieto ja Thomas Wassberg. Jääkiekossa Suomi ja Ruotsi. Ja sitten jalkapallossa: Suomi ja Unkari.

Lokakuun 11:nnen päivän iltana 1997 kylmä sade piiskasi Helsingin olympiastadionia. 35 000 suomalaista ei hytissyt vilusta vaan jännityksestä, kun Suomen jalkapallomaajoukkue sinnitteli viimeisen MM-karsintaottelun viimeisiä minuutteja johtaen Unkaria 1–0.

Suomelle voitto takaisi pääsyn jatkokarsintoihin. Lataus kentällä, stadionilla ja televisioiden ääressä oli valtava.

Ottelu on juuri loppumassa. Suomi saa maalitilanteen, mutta pallo menee yli maalin. Unkari lähtee hyökkäämään ja saa vapaapotkun. Se menee suomalaisesta yli oman päätyrajan.

Tulee vielä kulmapotku, joka on aina vaarallinen erikoistilanne. Selostaja Antero Mertarannan äänessä kuultaa huoli. Suomi on saanut usein nähdä, miten unelma karkaa viimeisillä minuutteilla, sekunneilla tai jopa sadasosasekunnilla.

Niin käy nytkin.

Teemu Pukki surkuttelee tyrittyä tilannetta ensimmäisellä puoliajalla.

Teemu Pukki surkuttelee tyrittyä tilannetta ensimmäisellä puoliajalla.

Unkarilaisten jälkeen palloon koskee viisi suomalaista, kolme ensimmäistä sotkevat pallon lopulta kohti omaa maalia. Neljäs onnistuu pelastamaan pallon maaliviivalta, mutta se osuu maalivahdin takamukseen ja painuu vastustamattomasti Suomen maaliin.

Suomen pelit karsinnassa ovat ohi. Maali pyöri kevennyksenä kansainvälisilläkin kanavilla useiden päivien ajan.

Suomessa ei naurettu.

Ja jos tapahtumille viime vuosina on pystytty hymyilemään, hymyssä on usein ollut katkeran vino sävy.

”Ei, siitä ei saa nyt puhua”, parkaisi fanien keskuudessa lempinimellä Veko tunnettu nuorukainen suomalaiskannattajien kokoontumispaikassa Ateenassa kolme tuntia ennen peliä.

Suomalaisten omistamaan James Joyce -pubiin kokoontuneet muut fanit olivat samaa mieltä: siitä Ottelusta ei pidä puhuttaman. Nyt on nousemassa uusi aurinko, joka pyyhkii 21 vuoden takaisen sateisen painajaisen pois.

Mutta kyseinen ottelu, tämä urheiluhistorian kummallinen ja sinänsä pieni yksityiskohta on hyvä tietää, jotta voi ymmärtää sitä onnea, jonka yhdellä maalilla hävitty Kreikka-ottelu suomalaisissa jalkapallokannattajissa aiheutti.

Mitään ei sinänsä ole vielä saavutettu, muistuttaa päävalmentaja Markku Kanerva.

”Tämä oli välitavoite”, hän totesi Seuralle poistuessaan stadionilta.

”Mutta unelma elää!”

Faneja kolmessa sukupolvessa. Kolmekymmentä vuotta Suomessa asunut Georgios Terzis, Timi Rokka ja poikansa Max sekä Timin äiti ja Georgiosin naisystävä Birgit Salmenhaara ennen ottelua. Birgit ei lopulta lähteny pojan poikansa Maxin kanssa otteluun koska se alkoi niin myöhään.

Faneja kolmessa sukupolvessa. Kolmekymmentä vuotta Suomessa asunut Georgios Terzis, Timi Rokka ja poikansa Max sekä Timin äiti ja Georgiosin naisystävä Birgit Salmenhaara ennen ottelua. Birgit ei lopulta lähteny pojan poikansa Maxin kanssa otteluun koska se alkoi niin myöhään.

Rakkaat vastustajat

Kreikkalaiset ja suomalaiset tulevat toimeen keskenään useimmiten varsin sujuvasti. Suomalaiset pitävät kreikkalaisten mutkattomasta, hieman jöröstäkin kanssakäymisestä. Kreikkalainen paiskaa kättä, ei lähentele poskisuudelmin.

Kolme päivää ennen kohtalonhetkeä kreikkalaisen Aegean Airlinesin lentokone nousi Helsinki-Vantaan lentoasemalta kohti Ateenaa.

Kyydissä oli kolme sukupolvea jalkapallofaneja. Timi Rokka on matkalla poikansa Maxin ja äitinsä Birgit Salmenhaaran kanssa.

Max Rokka on matkalla olevista faneista se, jolla ei ole mielessään suomalaisen häviön vahvaa kaanonia. Ainakaan vielä: hän on neljävuotias ja matkalla elämänsä ensimmäiseen vierasmaaotteluun.

Timi sen sijaan on nähnyt häviön jos toisenkin.

Timi on kiertänyt maajoukkueen peleissä koko aikuisikänsä, melkein parikymmentä vuotta. Georgiaa ja Moldovaa myöten.

Perheen kisakatsomo on kansainvälinen, sillä mukana on myös Birgit Salmenhaaran miesystävä, Kreikassa syntynyt ja Suomeen 35 vuotta sitten muuttanut Georgios Terzis.

”En ole vielä päättänyt, kumpaa kannatan. Ehkä päätän sitten katsomossa”, Terzis sanoo. Hän virnistää, kuten hän tekee usein.

Timi Rokka on vakuuttunut, että tällä kertaa onni kääntyy. Hän uskoo Suomen nuoreen joukkueeseen kuin menneisyyttä ei olisikaan.

”He ovat uutta sukupolvea, ja voittaminen on heille luonnollinen asia. Eivät he enää vaella murheellisten laulujen maassa, kuten me muut olemme tehneet.”

Pyry Soiri potkaisee. Kreikkalainen Carlos Zeca heittäytyy eteen. Nro 19 Sokratis Papastathopoulos suojaa myös. Takana nro 20 Petro Mantalos

Pyry Soiri potkaisee. Kreikkalainen Carlos Zeca heittäytyy eteen. Nro 19 Sokratis Papastathopoulos suojaa myös. Takana nro 20 Petro Mantalos

Nuorison juhlaa

Toden totta he ovat nuoria. Ja vilpittömän oloisia.

Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen pelaajat astelevat median eteen päivä ennen Kreikka-ottelua.

Pyry Soiri teki ensimmäisen maalin, kun Suomi voitti edellisessä ottelussa Kreikan Tampereella kolme viikkoa aiemmin 2–0.

Nyt hän valmistautuu tyynesti suureen otteluun.

Yksi maajoukkueen uuden sukupolven menestystekijöistä, Pyry Soiri maajoukkueen tiedotustilaisuudessa

Yksi maajoukkueen uuden sukupolven menestystekijöistä, Pyry Soiri maajoukkueen tiedotustilaisuudessa

Nykyinen päävalmentaja Markku Kanerva on jalkapallokatsojien suursuosikki. Hänen ansionaan pidetään sitä, että Suomen miesten maajoukkueessa on lopulta voittamisen kulttuuri.

Mitä Markku Kanerva on tehnyt?

Soiri toteaa, että yksi suuri ajatus Kanervan valmennuksessa tiivistyy englanninkielisiin sanoihin: ”express yourself”, ilmaise itseäsi.

”Hän kannustaa meitä käyttämään vapaasti kunkin omia vahvuuksia”, Soiri sanoo.

Joukkueen nuoret pelaajat eivät uhoa eivätkä toisaalta ole mitenkään huolestuneenkaan oloisia. Unkari-ottelun varjo ei heitä heilauta. Se on vanhempien ihmisten juttu.

”Monet heistä olivat juuri ja juuri syntyneet silloin”, Kanerva sanoo.

Hän itse oli lopettanut maajoukkueuransa vuosi aiemmin.

”Olin katsomossa, ja koin sen pettymyksen. Mutta silloin tuli fiilis, että kyllä me sinne vielä mennään. Olisihan se upeaa, kun sen voisi tämän tiimin kanssa toteuttaa.”

Suomen maalintekijätähti Teemu Pukki on 28-vuotias, melkein jo eri sukupolvea kuin Pyry Soiri ja muut joukkueen nuorimmat pelaajat. Silti 90-luvun Unkari-katastrofi ei hänenkään mieltään paina.

”En tainnut vielä silloin seurata jalkapalloa niin tarkkaan”, Pukki toteaa.

”Olen kyllä nähnyt siitä maalista aika monta videoklippiä.”

Suomalaisfani Jesse Myllylahti iskee ylävitoset kreikkalaisen vastaantulijan kanssa heidän matkatessaan metroasemalle pitkin basaarikujaa.

Suomalaisfani Jesse Myllylahti iskee ylävitoset kreikkalaisen vastaantulijan kanssa heidän matkatessaan metroasemalle pitkin basaarikujaa.

Huutoa koko sydämestä

”Oi Suomi on, oi Suomi on, oi Suomi on niin iihaanaaa…”

Ateenan kadut raikavat, kun satapäin sinivalkoisiin pukeutuneita Suomi-faneja marssii laulaen Akropoliin kupeesta metrolle, joka vie heidät Ateenan olympiastadionille.

Monet ateenalaiset kuvaavat suomalaisia kännyköillään, vielä useammat jäävät kiinnostuneina katselemaan joukkoa. Jotkut lyövät suomalaisten kanssa ylävitosia.

Suomessa 30-vuotta asunut kreikkalainen Georgios Terzis ei vielä muutama tunti ennen pelin alkua ollut päättänyt kumpaa kannustaa. Lopulta hän päätyi pukemaan päälleen Kreikan kannattajahuivin, mutta juhli suomalaisfanien mukana James Joyce -baarissa.

Suomessa 30-vuotta asunut kreikkalainen Georgios Terzis hän päätyi pukemaan päälleen Kreikan kannattajahuivina.

”Tämähän on todella hienoa”, mies sanoo toiselle kadun kulmassa. Sanat kääntää Georgious Terzis, joka fanien tapaan on ottanut harteilleen sinivalkoisen huivin. Siinä lukee kuitenkin Suomen sijaan Hellas.

”Kävin pojanpojalleni ostamassa tuliaisia Panathinaikosin joukkueen fanikaupasta, ja otin sitten itsellenikin Kreikka-huivin iltaa varten.”

Hän virnistää taas. Veri on vettä sakeampaa.

Väliäkö sillä, värit ovat samat: sininen ja valkoinen. Pian raikaa metro, kun Suomi-joukko matkustaa sillä Monastirakin asemalta stadionille.

Valtava Ateenan olympiastadion valmistui vuoden 2004-juhlaolympialaisiin. Sinne sopii 75 000 ihmistä, ja nyt ottelun aikana siellä on rapiat 5 000 ihmistä. Se ei haittaa. Vuoroin katsomon eri laidalta kuuluu ”Hellas, Hellas” ja välillä ”Suomi, Suomi”.

Suomalaisfanit huusivat äänensä käheäksi kannatuslaulujen lomassa, sillä he eivät saaneet tuoda stadionille rytmirumpuaan saati megafonia, jolla maestroida kannattajalaumaa. Kreikkalaisten fanikatsomossa räjähtelivät paukkupommit ja rummut kumisivat koko ottelun läpi. Maalin jälkeen paloivat myös soihdut.

Suomalaisfanit huusivat äänensä käheäksi kannatuslaulujen lomassa, sillä he eivät saaneet tuoda stadionille rytmirumpuaan saati megafonia, jolla maestroida kannattajalaumaa. Kreikkalaisten fanikatsomossa räjähtelivät paukkupommit ja rummut kumisivat koko ottelun läpi. Maalin jälkeen paloivat myös soihdut.

Kreikan puolella paukkuvat pommit ja palavat soihdut. Suomalaiset huutavat keuhkojensa ja sielunsa kyllyydestä.

Suomen oma maalikaan ei lannista. Siihen oli vielä varaa.

Huuto yltyy!

Unkari-ottelusta ei saa sanoa nyt sanaakaan. Sitä ei saa edes ajatella.

Viimeiset minuutit, sitten sekunnit.

Lopulta stadionin ilmaa halkoo erotuomarin päätösvihellys.

Nyt siinä on eri sävy kuin koskaan aiemmin.

Sitten halataan.

Suomen maalivahti Lucas Hradecky fanien edessä pelin jälkeen.

Suomen maalivahti Lucas Hradecky fanien edessä pelin jälkeen.

Suomen joukkue tulee fanien luo. Joukkueen supertähden, maalivahti Lukas Hradeckýn tehtävä on aloittaa joukkueen ja fanien yhteislaulu.

Hän avaa suunsa: ”Oi Suomi on!”

Pelaajat ja fanit laulavat ja hyppivät yhdessä.

Vielä hieman aiemmin fanit lauloivat Miljoonasateen Marraskuun sävelellä:

”Rive Kanerva toi meille voittamisen kulttuurin.”

Siellä Rive nyt laulaa samassa rivissä muiden kanssa, yhtenä suomalaisen jalkapalloyhteisön jäsenenä. Onnellisen yhteisön.

Suomalaisfanien ennenkokematonta riemua päätösvihellyksen jälkeen.

X